Hae
My Project Is Me

Lapsiperheen korona-arki

Niinhän siinä kävi että päivät vaihtuivat viikoiksi ja viikot kuukausiksi. Toivottavasti koronakaranteenin, tai valloillaan olevien varotoimenpiteiden kanssa, ei käy samoin kuin blogini ja tilanne pitkity. Yhtäkkiä muutaman päivän tauosta tuli tosiaan huomaamatta kuluneeksi viikko jos toinenkin. Siinä ajassa maailman meno on muuttunut melkoisesti ja olen itsekin työskennellyt nyt kotoa käsin jo kahden viikon verran. Saman verran on siis kestänyt tämä nykyinen korona-arki.

Ensimmäinen koronaviikko oli rankin

Ennenkuin työpaikallani astui voimaan etätyömääräys, jäin jo kotiin päiväkoti-ikäisen lapseni kanssa. Tuossa vaiheessa varhaiskasvatuksessa oli linjattu että vähänkin nuhaiset lapset tulee pitää kotona. Seuraavana päivänä astuikin voimaan valmiuslaki, missä ilmoitettiin koulujen sulkeutumisesta, päiväkoti-ikäisten lasten suosittelemisesta kotihoitoon ja seikoista, jotka sulkivat myös oman työpaikkani ovet. Siitä alkoi ehkä rankin työviikko hetkeen: Kaikki hallinnollinen organisointi, työtehtävien organisointi, työnohjaaminen ja viestintä sekä lukuisat etäpalaverit poikkeavaa tilannetta ja uutta toimintakulttuuria luoden pitivät kiireisenä. Samaan rytäkkään piti saada jotenkin varmistettua että ei-niin-opiskelumotivoitunut tokaluokkalainen saa koulutehtävänsä hoidettua ja että tytöt pysyvät viihdytettyinä. Yhtäkkinen, totaalinen rytminvaihdos ja uudenlaisten rutiinien etsiminen vei kieltämättä ensimmäisellä etätyöviikolla voimat ja viikonloppu tuli tuolloin todellakin tarpeeseen.

korona-arki

Jaoinkin tämän kuvan jo aiemmin instassa: Tässä minä selviydyn kaikesta kaaoksesta ympärilläni

 

Toisella viikolla helpotti

Mutta niin se vain menee että kun heitetään kylmiltään veteen ja vaihtoehtona on upota tai oppia uimaan, niin uimaanhan minä opin. Perheen toinen aikuinen on tosiaan edelleen fyysisesti työpisteellään, mikä tekee asioista ehkä vielä astetta verran haasteellisempaa verrattuna niihin talouksiin missä molemmat vanhemmat työskentelevät etänä. Vaikka ei tilanne varmasti helppo ole ollut kellään. Mutta niin vain yhden viikon jälkeen kaoottinen tilanne alkoi selvästi olla jo paremmin hallinnassa ja nyt voin jo uskaltaa sanoa että olemme löytäneet uudenlaiset toimivat rutiinit.

 

Uudenlainen korona-arki

Aloitan itse työpäiväni noin kuuden aikaan aamulla, niin saan työskennellä useimmiten ainakin muutaman tunnin ihan rauhassa. Työskentelen aktiivisesti lounaaseen saakka, jolloin meno kotona alkaa äityä jo niin villiksi että on oikeastaan pakko lähteä lasten kanssa ulos. Onneksi minun on mahdollista tauottaa työpäivääni siten, että keskelle päivää tulee tunnin tai jopa kahden tauko, minkä kirin sitten kiinni työskentelemällä saman verran pidempään iltapäivästä. Ja tämä happihyppely on tehnyt hyvää myös omalle pääkopalleni – itseasiassa niin hyvää, että olen jopa alkanut miettiä miten voisin sitä toteuttaa myös tulevaisuudessa kun joskus taas tavanomaisempiin työskentelytapoihin palataan. Tosin voihan se olla, että tätä nykyistä mallia kestää niin pitkään että ehdin jo kyllästyä koko touhuun ja toivon että ei tarvitsisi lähteä ulos 😀

Tällaista on korona-arki täällä, mitenkäs siellä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *