Hae
My Project Is Me

Maailman kahdeksas ihme

Tapahtuipa eräällä kauppareissulla niin että karkeille ja herkuille altis nuorehko nainen Ei ostanut karkkia, vaikka aiemmin olikin mieli tehnyt. Karkin sijaan hän osti vesimelonin.

P1060328

Kun näin kävi, hämmennyin ihan todella. Olinko tosiaan onnistunut välttämään karkkihyllyn ihan huomaamatta? Oliko todella käynyt niin että karkittomuus ei harmittanut edes kotona? Aloin ihan tosissani miettiä omaa ruokakäyttäytymistäni lähipäivinä ja hämmennyin uudestaan. Minun ei ole tehnyt mieli leipää. Olen saattanut syödä leipää palan tai kaksi mutten suinkaan joka päivä. Normaalisti himoitsen leipää kuin mikäkin hullu vaan nyt jotain on ollut toisin. En mielestäni ole muuttanut ruokailujani millään tavalla vaikkei se taidakaan olla ihan totta. Olenhan syönyt itseni kylläiseksi jokaisella aterialla ja tämä on varmasti auttanut erinäisten ruokahimojen kohdalla positiivisesti. Olen myös suhtautunut ruokailuun kaikkineen rennommin, eli sitä viimeisen päivän ”kaikki-tai-ei-mitään”-ajatusmallia ei ole päässyt syntymään.

Syy miksi kerron tämän täällä, on yksinkertaisesti se että uskon näiden pienten asioiden olevan niitä ensiaskeleita kohti luonnollista, rentoa painonhallintaa. Ja jos näin on, niin olen ainakin dokumentoinut ne ensimmäiset huterat ajatukseni siitä mistä tulevaisuuden menestystarinani aikanaan alkoi.

IMG_6039

2 kommenttia

  1. iiina kirjoitti:

    Nam! Mä olen ollut ihan koukuttunut vesimeloniin jo useamman viikon ajan! Viimeksi tänään tuskaisena juostessa (ja yrittäessä pysytellä miehen reippaammassa tahdissa pitkästä aikaa) tsemppasin itseäni ajatuksella ihanan raikkaasta ja kylmästä vesimelonista, joka odottaisi kotona. 😀

    Muuten sitten viime aikaisiin postauksiin ja treenimotivaatioon/ painonhallintaan viitaten aloin muistella, että jossain vanhoissa postauksissasi muistaakseni (ellen erehdy henkilöstä!) taisit toimia aika samalla tavalla kuin mä – eli kun treeniä tulee lisää ja siitä innostuu, ruokailut korjautuu kuin itsestään. Vai oonko nyt ihan väärässä? 😀 Siis niin, että treenipäivinä tahtoo helliä kehoa hyvällä ravitsevalla ruualla (eikä toisaalta tahdo vesittää treenin hyöytyjä), kun taas vapaapäivinä heittää kannat kattoon ja herkuttelee. Jos tämä oli myös sun case, niin siinä tapauksessa suosittelen ”unohtamaan” ruokailut ja nauttimaan liikunnasta, loppu tapahtuu sitten itsekseen. Niin oot kyllä tainnut tehdäkin! Itselleni tämä tuntuu olevan vuodesta toiseen paras tapa päästä talven pöhötyksestä eroon! 🙂 Ja lukijana olisi mielenkiintoista seurata joitakin sun treenihaasteista, esim. juuri käsillä seisonta. Pienistäkin tavoitteista saa kivasti motivaatiota, ja mm. aikaisempi lankkuhaasteesi sai meikäläisenkin lankuttamaan. 😉 Voisit jopa haastaa lukijoita mukaan johonkin vaikkapa instagramia hyödyntäen (tai muuten vaan)? Anyways, energistä kesää sinne, vaikka mun puolestani kesäkuun nimen saisi jo vaihtaa johonkin vähemmän harhaanjohtavaan..!

  2. Evemaria kirjoitti:

    Minulle kävi myös eilen näin, siinä pysähdyin jäätelöaltaiden kohdilla ja katselin niitä ja mielessä kävi että pitäiskö…? Mutta kävelin ohi kuitenkin ottamatta mitään mukaani. 😀 Ja kassojen jälkeen iski voittajafiilis! 🙂 Viimeisten viikkojen aikana olen nimittäin herkutellut jokainen päivä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *