Tämä on tänään tällainen perinteisempi ”vanhan ajan” kuulumispostaus. Ihan ensimmäisenä haluan aloittaa yhdestä viikon ehdottomasta onnistumisesta eli herkuttelun vähentämisestä.

Kuten edellisessä postauksessani kirjoitin, oli herkuttelu tuntunut vähän jääneen päälle eikä päivääkään ilman jonkinlaista leivosta tai karkkia tuntunut kuluvan. Minun oli pakko tehdä tietoinen päätös vähentämisestä ja niin tein. Kaikki arkipäivät sujuivat ilman karkkia tai muita herkkuja, lauantaina söin vähän. Valtava onnistuminen, jes!

Palasin tällä viikolla myös salitreenien pariin muutaman viikon tauon jälkeen. Pääsiäisviikon pidin ihan suunnitellusti taukoa mutta sen jälkeen en vain yksinkertaisesti jaksanut miettiä salille paluuta. Ajatuskin siitä, että kello soisi aikaisin tuntui uuvuttavalta, vaikka eihän 5.45 edes kovin aikainen herätys loppupeleissä ole. Yhden viikon ajan en edes yrittänyt, toisella viikolla suunnittelin ja kolmannella viikolla sitten aloin toimia. Jes myös sille.

Juoksemaan en tällä viikolla päässyt ja se on ihan ymmärrettävää sillä tein kaksi tietoista muutosta tekemisiini. Vaikka juokseminen onkin liikuntaharrastuksiini kuulunut jo tovin, on se silti edelleen jotain sellaista että se vaatii enemmän kuin vaikka kävelemään lähteminen. Ehkä joku juoksee siinä missä käveleekin, mutta minä en kyllä varmaan koskaan tule olemaan yksi heistä. Ehkä sitten seuraavalla taas lenkillekin muutakin kuin kävelyaskelia ottamaan.

Muutoin viikkoon kuului kiirettä töissä, kiirettä kotona sekä koululla ensiviikolla järjestettävän diskon järjestelyjä. Viikonlopulle osui myös koko perheen koulupäivä, messupöhinää sekä harrastavan perheen perusjuttuja eli treenejä ja pelejä.

Ensi viikolla onkin sitten vuorossa tosiaan tuo mainittu disko, viikonlopulle syntymäpäiväjuhlintaa meillä kotona sekä jotain sellaista mitä EN ole tehnyt ainakaan kolmeen vuoteen eli kampaaja. Ja te täällä blogissa kuulitte sen nyt ensimmäisenä.

Olin viime viikolla maanantaista perjantaihin laivalla. Ja jotenkin ihmeellisesti ehdin siinä välissä olla myös kaksi päivää töissä. Näin aukikirjoitettuna tämä kuulostaa ehkä hivenen rankemmalta kuin totuus on. On totta, että olen ollut viisi päivää laivalla – ensin Tukholman risteilyllä koko perheen kesken ja tämän jälkeen vielä Tallinnassa.

Tukholmassa olen viimeksi käynyt silloin kauan sitten, aikana ennen koronaa. Itseasiassa se viimeisin Tukholman reissu on ollut melko lailla viimeisiä matkoja, mitä tuolloin tehtiin ja vain muutamaa viikkoa myöhemmin matkat jo peruttiin. Tavallaan tuntuu että tuosta ajasta on jo iäisyys mutta todellisuudessahan vuosia ei kuitenkaan ole kuin muutamia. Eräällä Tukholman risteilyllä kävimme kyllä myös tässä välissä, mutta emme maissa. Se oli sellaista aikaa kun matkustaminen oli jo sallittua mutta maissakävijät joutuivat käymään ylimääräisissä koronatesteissä ja olisiko ollut että töihinkään ei ollut asiaa, en enää ihan tarkkaan muista. Sen kuitenkin muistan että maissa emme käyneet ja laivallakaan ei ollut esimeriksi pallomeri tai osa leluista käytössä tartuntojen ehkäisemiseksi. Ne olivat erilaisia aikoja ne. Nyt kuitenkin vuosien taon jälkeen Tukholmassa on taas käyty.

Tallinnassa on tullut sensijaan käytyä useamminkin, viimeksi joululomalla. Tallinnaan lähtiessä laivamatka on olut useimmiten ”pakollinen paha” mutta tällä kertaa laivallaolo oli matkan tarkoitus. Eräs tubettajakaksikko oli kyllä saanut seuraajansa hyvin liikkeelle – meidän porukan siis mukaan lukien. Itse Tallinna jäi tällä reissulla vain sivujuonteeksi vaikka ei kuitenkaan turhaksi, sillä siinä muutamassa tunnissa löysimme kuitenkin 10-vuotiaan kanssa hänen huoneeseensa päiväpeiton.