Hae
My Project Is Me

Onnellinen lomalainen

Olen ollut viimeaikoina blogini puolella melko hiljainen. Ensin minut hiljeni paluu etätöistä takaisin lähityöhön, mikä osoittautui yllättävä rankaksi muutokseksi pitkän etätyökauden jälkeen. Vaikka itse työhönpaluu ei ollut rankkaa niin kuitenkin työmatkoihi kuluva aika, lyhyemmät yöunet ja taas uudenlaisen arkirytmin hakeminen vei voimia. Samaan aikaan alkoi myös lasten harrastustoiminta ja myös illat olivatkin yhtäkkiä täynnä aktiviteetteja.

Onnellinen Lomalainen

Nyt olen kuitenkin onnellinen lomalainen. Tai olen ollut jo viikon ajan, minkä ehkä tiedätkin jos olet minua Instagramissa seurannut. Kanssani lomalle jäivät myös perheen tytöt, joista toinen sulki samalla perässään kiinni päiväkodin ovet viimeistä kertaa elämässään. Mielestäni olin ihan vasta äskettäin kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti ja yhtäkkiä näistä lapsista kaksi ovat kuitenkin jo kouluikäisiä. Sanovat että lapset kasvavat nopeasti ja näin se kyllä todellakin on. Juttelin aiheesta naapurinkin kanssa eräänä päivänä, jolla on nyt jo teini-ikäisiä lapsia. Hän muistaa kaivanneensa aikoja kun saisi olla itsekseen mutta nyt kun lapsia ei juuri näy, kaipaa aikoja kun lapset joskus olisivat kotona. Alan huomata jo omassa perhekokonaisuudessa myös tätä isompien itsenäistymistä, vaikka toki vielä perheen parissa suurimman osan ajastaan viettävätkin. Ystävät ja omat jutut kasvavat kuitenkin kokoajan heille yhä tärkeämmiksi ja näin äitinä se vaatii myös omanlaista uskallusta antaa kasvutilaa.

Lomaviikko 1/5

Ensimmäinen lomaviikko kului melko pitkälti kotona tai lähialueilla. Sukulaisia, shoppailua ja pieniä päiväretkiä. Epävakainen sää sai aikaan sen että rantaleikit jäivät väliin mutta onneksi lomalla parasta onkin vapaus valita. Toki valinnanvaraa olisi vähän enemmän jos ei olisi rankkasateiden pelkoa mutta loma on kuitenkin aina loma. Vielä tämä viikko tullaan viettämään melkolailla ensimmäisen viikon mukaisesti, joskin sillä poikkeuksella että mös mieheni lomailee tämän viikon meidän kanssa. Yhteistä lomaa meillä ei muutoin olekaan sillä pitkien pohdintojen jälkeen ajattelimme että on tärkeämpää saada lapsille mahdollisimman pitkä yhtenäinen loma-aika kuin se että olemme kaikki yhtäaikaa lomalla lyhyemmän ajan. Näin saatiin myös jo kesäkuun alussa lomansa aloittaneelle esikoisellemme vanhempi turvaksi kotiin lähes koko koulun kesäloman ajaksi.

 

Muutosten päivä

Tänään on ollut päivä minkä johdosta monella vanhemmalla alkoi uudenlainen etätyöarki lasten palattua takaisin koulun lähiopetukseen ja/tai päiväkotiin. Näin tapahtui myös meillä. Myönnän että viimeisimmät päivät oikeastaan jo odotin tätä hetkeä. Mietin mielessäni kuinka paljon helpommalla pääsisinkään tehdessäni vain töitä sensijaan että toimisin myös apuopettajana, viihdyttäjänä ja erotuomarina. Huomaan kuitenkin olevani väsyneempi nyt, kuin moniin viikkoihin. Ajattelin jo ensin että en jaksa alkaa edes päivittämään blogiani mutta juuri siitä se ajatus sitten lähti.

Etätyöarki

Kun tämä etätyöarki alkoi, lähes kaksi kuukautta sitten, muistan olleeni alkuun todella väsynyt. Uudenlainen arki vaati paljon ponnisteluja alkaakseen toimia. Omaan perhearkeen sopivat työskentelytavat, -ajat ja muut toimet piti luoda nopealla tahdilla. Melko nopeaan huomasin kuitenkin nauttivani tilanteesta ja saimme lasten kanssa luotua koko perhettä helpottavat rutiinit. Tilanne helpottui entisestään mieheni jäätyä myös kotiin joiksikin viikoiksi ja vaikka hän sittemmin palasikin takaisin lähitöihin, jatkui meidän arkemme etänä jo tuttuun totuttuun tapaan.

Etätyöarki 2

Tänään alkoi siis toisenlainen etätyöarki kun kotimme hiljeni muiden perheenjäsenten osalta. En olisi voinut uskoa että muutos, näennäisesti helpompaan, aiheuttaisi myös tällaisen väsymyksen tunteen. Joskin kun asian asettelee hieman toisella tapaa, ei asiaa olekaan ehkä niin vaikea ymmärtää. Sitä sanotaan että muutos aiheuttaa aina stressireaktion ja tässäkin tapauksessa ne hyväksi luodut ja päivittäin toistetut rutiinit piti kerralla vaihtaa uusiin toimintamalleihin.

Lasten ollessa poissa kotoa, myös omaa työtä tulee helposti tauotettua vähemmän. Ne näennäiset työnteon häiriötekijät, kuten auttaminen koulutehtävissä ja riitojen selvittely, kuitenkin toivat pakollisia breikkejä työnlomaan. Tänään myönnän paahtaneeni intensiivisesti koneen äärellä ihan koko työpäivän verran tai jopa vähän enemmänkin, tauot täysin unohtaen.

Päivän aikana osa energiaa kului myös miettien, miten jälkikasvulla mahtaakaan sujua. Ihan hullua, sillä päiväkoti on meille tuttu vuosien ajalta ja itseasiassa lapset, erityisesti nuorimmaisemme, jo odotti sinne pääsyä. Sanoinkin lapset päiväkotiin viedessäni hoitajille että tämä on vaikeampi paikka äidille kuin lapsille. Olo oli oikeasti kuin olisi ensimmäistä kertaa ikinä jättänyt lapset hoitoon.

Huomenna harjoitellaan taas, toivottavasti paremmalla menestyksellä, kunnes arki taas kohta muuttuu minunkin palatessani fyysisesti työpaikalleni. Tai näin ainakin tällä hetkellä oletan tapahtuvan vaikka ihan kaikkia asioita ei sen suhteen olekaan vielä ratkaistu.

Onko siellä alkanut uudenainen (etätyö)arki tänään? Tai onko muutoksia tapahtunut ehkä jo aiemmin? Vai jatkuuko kaikki kuten tähänkin saakka on ollut?