Hae
My Project Is Me

Tervetuloa syyskuu

Kesä taitaa olla tänään virallisesti ohi kun kalenterissa aloitettiin uusi kuukausi. Syyskuu nimensä mukaisesti viittaa jo syksyyn, syksyisiin sävyihin ja pimeneviin iltoihin. Pikkuhiljaa saa kaivaa villasukat esiin ja fiilistellä kynttilänvaloa – joskaan meillä ei ole taidettu turvallisuussyistä varsinaisesti polttaa kynttilöitä viimeiseen kahdeksaan vuoteen eli niin kauan kuin olen ollut äitinä. En tiedä miten muut siinä onnistuvat mutta meillä palava kynttilä saa lapsissa aikaan sellaisen mielenkiinnon että turvallisuussyistä on poltettu pitkään jo lediversioita.  syksy

 

Vaikka syyskuu tänään käynnistyi, on sää onneksi vielä kesäisen lämmin. Vaatevalinnaksi riittävät tarvittaessa shortsit mutta halutessaan voi taas pukeutua pitkiin lahkeisiin. Väripaletti alkaa kääntyä hiljalleen maanläheisimpiin ja murrettuihin sävyihin. Jaksan itse vuosi toisensa jälkeen ihmetellä sitä, miten keväisin vaaleat ja hempeät sävyt tuntuvat pitkän talven jälkeen ihanan raikkailta vaihtoehdoilta mutta syksyn tullessa otan ne lämpimämmät sävyt taas innolla vastaan.

heinäpelto

Syksyn saapuessa alkaa arki viimeistään kaikilla. Pidemmät lomat ovat edessä vasta myöhemmin ja kuluneesta kesästä saadulla energialla painetaan menemään arkisten askareiden parissa. Työt ja harrastukset hoituvat ja seuraavana onkin vuorossa blogin säännnöllisempi päivittäminen. Edellisestä päivityksestä on ihan huomaamatta kulunut viikko, helposti olisi varmaan mennyt toinenkin. Ihan yhtä helposti, tai ainakin lähes, sujuu myös kirjoittaminen kun sen pariin vain taas pääsee. Tämän huomasin kesällä kun tekstejä säännöllisesti syntyi ihan ilman minkäänlaisia ponnisteluja tai aikataulutusongelmia. Tervetuloa syyskuu, tehdään tästä yhdessä hyvä.

syyskuu

Näistä asioista tunnistan vanhentuneeni

Täytän tällä viikolla vuosia. Aikuisiällä syntymäpäivien juhlistaminen on menettänyt merkitystään mutta kyllä merkkipäivä on silti aina merkkipäivä. Tänäkin vuonna syntymäpäivien kunniaksi on suunnitelmia vaikka ne eivät suoraan syntymäpäivälle osukaan.

Sattumalta julkaisin tänään myös Instagram-tililläni kuvan, mikä liittyy etäisesti ikääntymiseen. Kirjoitin että siitä on noin 15-20 vuotta aikaa, kun olen viimeksi aktiivisesti pukeutunut valkoisiin farkkuihin. Minun oli ihan pakko oikeasti alkaa laskea että onko teinivuosistani todellakin ehtinyt vierähtää jo tuon verran. Pakko se on myöntää – on. On muitakin asioita, mistä huomaan olevani vanha tai ainakin vanhempi kuin 15 vuotta sitten.

Aamuherätykset eivät tunnu pahoilta. Vaikka en vapaapäivinä kelloa laita soimaan, herään silti pääsääntöisesti kuuden ja seitsemän välillä. Joskus saatan herätä jopa vielä aikaisemmin mutta joskus toki myöhemmin.

Menen mielelläni aikaisin nukkumaan. Tämä tosin saattaa olla selitys myös aikaisille heräämiselle ja sille, miksi edes aamu viiden aikaan ei välttämättä pahemmin väsytä.

Käyn mieluusti ruokaostosten yhteydessä kiertämässä myös vaateostaston. Olen tosin jutellut muutaman, itseäni kymmenisen vuotta nuoremman, työkaverinkin kanssa että myös he ovat tehneet hyviä vaatelöytöjä ruokaostosten yhteydessä. Voihan siis olla että valikoima on vain muuttunut viimeisten vuosien aikana paremmaksi. Itse ostin Prismasta viimeksi viime viikonloppuna ihan täydellisen topin.

Ääniviestien lähettäminen tuntuu oudolta. Kyllä, ääniviesti on nopeampi kuin kirjoittaminen ja usein myös monipuolisempi tapa mutta jotenkin niin vaikea. Tosin poikani kanssa olen nyt alkanut totutella tähän uuteen ja ihmeelliseen ominaisuuteen.

30 vuotta sitten elettiin 70-lukua. Ainakin minun ajatuksissani. Aikakäsitykseni on jotenkin vinksallaan ja asiat mitkä ovat tapahtuneet tässä viimeisen parin vuoden aikana, voivat ihan hyvin olla tapahtuneet jo viisi vuotta sitten. Tai jopa aikaisemmin. Vastahan minä täytin 30 ja nyt 35. Eikä siitä kyllä todellakaan ole kulunut vielä viittä vuotta minun aikakäsityksessäni.

Oletko sinäkin vanha? Tunnistitko itseäsi mistään?