Hae
My Project Is Me

Repsahduksesta selviäminen

Moi,

On varmaan tullut selväksi että edellisviikko meni projektin kannalta ihan ohitse. Tästä sudenkuopasta on nyt kuitenkin selvitty ja ajattelin oikein ääneen pohtia että miten sen tein. Mistä kummasta löytyi se voima ja vimma, jälleen kerran, aloittaa entistä tarmokkaampana. Oikeastaan kyse ei ole ollut motivaation puutteesta vaan saamattomuudesta ja perimmäisestä halusta laiskotella ja elää mukavasti. Ongelmakseni (jos sitä siten saan nimittää) koitui ylimääräinen syöminen ja herkuttelu ei suinkaan liikkumisen puute. Nyt tosiaan haen hieman syitä tapahtuneen taustalle sekä niitä seikkoja jonka johdosta uusi-vanha-elämäntapani jatkui sunnuntaina.

Suurimmaksi kompastuskiveksi uskaltaisin väittää huonon ateriarytmin. Tämä koski erityisesti perjantaita ja lauanataita jolloin aikataulut eivät vain millään menneet suunnitelmien mukaisesti. Ateriaväliksi saattoi muodostua jopa 6h, joka kaltaiselleni 2-3h välein syövälle on aivan järjettömän pitkä aika. Tästä seurasi se että keho vaati jotain nopeasti verensokeria nostavaa ravintoa kuten vaaleat viljat, sokerit jne.

Paras asia mitä siis välttääksen vastaavanlaisen tilanteen on pitää mukana jonkinasteista välipalaa. Eilen varauduin tähän ostamalla matkaan mukaan proteiinipatukan. Kyseessä ei ehkä olllut se kaikkein kevyin versio mutta maku oli aivan mielettömän hyvä. Kyseessä oli siis Fastin pro-Fx Luxus Hazelnut – Caramel -makuisena. Itselle maku muistutti Mignon-munaa tai Maraboun Dubbel nougatia. Kaloreita tuotteessa oli 290 ja proteiinia 32g.

Kuva täältä

Aiheeseen palatakseni sain myös mielettömästi tukea teiltä lukijoilta ja saadun tuen merkitystä ei pysty edes kuvailemaan. Se että kukaan yleensä lukee tätä blogia on auttanut minua mielettömästi. Samoin auttanut on se että kukaan kommentoi näihin teksteihini mitään. Ja siinä vaiheessa kun oma jaksaminen syystä tai toisesta oli jotenkin alhaalla niin nämä kaksi asiaa auttoivat jatkamaan. Vaikka välillä tuntuukin hurjalta ajatukselta paljastaa omia mietetteitään niin se riski kannattaa ottaa.

Jäin myös miettimään että voiko hienoinen asenneongelma tai välinpitämättömyys johtua konkreettisten tulosten puuttumisesta. Varsinaisessa painonpudotusvaiheessa tuloksia oli helppo seurata viikottain pienenevällä vaakalukemalla. Nythän tilanne on toinen; varsinaista muutosta ei näe viikottain. Paino pysyy paikallaan ja ulkonäkö ei oikeastaan muutu koska lihaskasvu on sen verta hidasta. Lähdin hakemaan mielikuvaharjoittelulla sitä vartaloa, jota tavoittelen: Lihaksikas mutta naisellinen. Mietin samalla mitä sellainen vartalo loppupeleissä tarkoittaa ja mitä sellaisten tulosten saavuuttamisen eteen tulee tehdä. Vastaavasti mietin myös sitä mihin vallitsevan tilanteen, jatkuvan herkuttelun, ylläpito eittämättä johtaisi.

Kuva täältä

Onnistumisen kannalta  positiivinen ajattelu kannattaa aina. Olen vuosien varrella huomannut että itsensä sättiminen ei johda mihinkään vaan aivan kuten ulkopuolelta saatu tuki, myös se oman pään sisällä tapahtuva ajattelu on tärkeää. Se että uskaltaa antaa itselleen tunnustusta ja katsoa kokonaiskuvaa pienen mitättömän haasteen sijaan, on avain onnistumiselle. Sen sijaan  että pelkää epäonnistuvansa täytyy aloittaa lähtökohdasta että onnistuu. Tästä positiivisesta ajattelumaailmasta oli muuten juttua Jillian Michaelsin kirjassa Winning by Losing, jonka lukemisen vihdoinkin aloitin joku päivä sitten. Itsehän siis kaikkien kommenttien ja omien tekstien lomassa hain positiivista ajatusmaailmaa nimenomaan siitä että mitä olen jo saavuttanut.

Suurin motivaatiohan syntyy unelmista ja tavoitteista sen suhteen miotä projektillaan hakee. Nämä visiot ohjaavat tapaamme toimia ja muistuttavat taustalla projektin perimmäisistä tarkoitukistsa. Tohtori.fi-sivulla olikin repsahdusten hallinnasta kiteytetty ydinajatus melko hyvin: ”Unelmien romahtaminen on kova juttu, mutta vielä paljon pahempaa on, jos romahduksen annetaan muuttua totaaliseksi katastrofiksi”.

Kuva täältä

 

17 kommenttia

  1. Katsuja kirjoitti:

    Zemppiä! Itse tulee repsahdettua tämän tästä mutta onneksi vielä olen päässyt ruotuun. Kuntosaliharjoittelu on nykyisin tärkein asia, kun pyrin terveellisempään elämään. Vertaistuki täällä blogimaailmassa ja omalta perheeltä on erittäin tärkeää. Naisena tuloksia ei näe kovinkaan helposti, mutta muiden kommentit piristävät mieltä ja kannustavat jaksamaan. Jatketaan tästä eteenpäin ja noustaan kuopasta ylös yhdessä! http://katsuja.blogspot.com

    • jennie kirjoitti:

      Kiitokset sinulle. Tämä uusi nousu repsahduksen jälkeen saa aina aikaan mitä mahtavimman onnistumisen tunteen kun huomaa sittenkin hallitsevansa itsensä. Saatu tuki opn tosiaan osoittautunut tärkeämmäksi kuin mitä olisin koskaan kuvitellut. Kiitos siis sinulle(kin) tästä 🙂

  2. Zeetah kirjoitti:

    Täällä kommentoi yks aika äskettäin blogisi löytänyt. Ihana lukea blogia, jossa kirjoittaja on oikeasti sitoutunut tavoitteeseensa ja tekee kovasti töitä sen eteen 🙂 Olet tosi hyvä esimerkki tästä muille, olivatpa tavoiteet mitä tahansa. Itsellä päätavoitteet on juoksussa, mutta samalla tarvitsee kehittää myös keskivartaloa kuosiin. Hassu juttu, että tällaisella paljon juoksevalla naisella se rasva on niin tiukasti tuossa mahassa, vaikka muuten olenkin tosi hoikka. Syön perusterveellisesti, hurjasti kasviksia, hedelmiä, reippaasti proteiineja ja hiilareita täysjyvälähteistä. Nyt olen myös lisännyt hyvien rasvojen käyttöä ja toisaalta vähentänyt muita rasvoja. Karkkeja, sipsejä ja ns. roskaruokaa syön ehkä viisi kertaa vuodessa eikä nämä oikeastaan edes maistu. Olisiko sinulla vielä jotain vinkkejä, kuinka sen tiukassa olevan rasvan saisi lähtemään? Nyt on siis kyse ehkä parista kilosta tuossa vyötäröllä, ei todellakaan mistään suuresta pudotuksesta. Olen elänyt nyt parisen kuukautta hieman kulutusta pienemmällä energiamäärällä ja lisännyt keskivartalotreeniä ja on vähän muutoksia tullutkin, ehkä pitää vain jatkaa sitkeästi:)

    • Anonymous kirjoitti:

      Zeetah, minäkin juoksen paljon (ja ratsastan, teen tallihommia ym), ja vararengas mahassa pysyy sitkeästi! BMI on nyt vähän yli 19, mutta rasvaa on vaan edelleen poltettava pienillä alikaloreilla ja liikkumalla monipuolisemmin. Kärsivällisyttä se vaatii hirmuisesti 🙂 Omaa rasvanpolttoani hidastavat huomattavasti leipä- ym hiilarirepsahdukset :D-Linda

    • Zeetah kirjoitti:

      Joo, taidetaan olla samassa tilanteessa sitten, BMI on mulla samaa luokkaa. Mut jatketaan siis vain kärsivällisesti, eiköhän ne tulokset näy jossain vaiheessa, jos jaksaa tsempata!

    • jennie kirjoitti:

      Vastaan yhteisesti tässä teille molemmille eli Zeetahille sekä Lindalle. Hiilarien syönti, tai lähinnä ehkä viljojen syönti (sekä tosiaan omalla osallani nuo repsahdukset) näkyvät helposti turvotuksena ja ”löysyytenä”.Pakko samaan asiaan todeta että tiedän naisen, jolla on aivan kadehdittavan kaunis ja urheilullinen vartalo. Hän liikkuu paljon jne (ja kyllä, se kadehdittava sixpäkkikin löytyy) mutta hänestäkin huomaa milloin ruokavalio on hieman höllempi. En sano tätä siksi että haluaisin masentaa itseäni, tai meitä muita, vaaditun työn vaikeudesta – huonoimpina päivinäkin vaihtaisin oman vatsani hänen vesrioonsa milloin tahansa. Lähinnä ehkä pointti oli että paljon työtä se vaatii. Keskivaratlon kiinteyttämisestä muuten sattui olemaan uusimmassa Fit-lehdessä paljon juttua. En vielä sitä ole ehtinyt avaamaan mutta ainakin treenivinkkejä ja ruokavalioasiaa näytti löytyvän. Kesäksi meitä on sitten ainakin kolme uutta keskivartalosarjalaista!

    • Zeetah kirjoitti:

      Heh, mun mielestä sä kuulut kyllä kuviesi perusteella keskivartalosarjassa jo raskaaseen sarjaan:) Eikä siis sanan varsinaisessa merkityksessä tietenkään. Tää onkin hyvä, kun täällä huutelen omistakin tavoitteista, niin pakko olla kesäksi tavoitekunnossa. Voin tulla vaikka hoitamaan poikaasi, jos en pääse tavoitteeseeni kesäkuuhun mennessä;)

    • jennie kirjoitti:

      Tämä lupaus pidetään mielessä, kesäkuuta odotellessa 😉

  3. Pilvi kirjoitti:

    Kerro toki, jos löydät jotain hyviä kuvia siitä millainen mielestäsi on naisellinen, mutta lihaksikas vartalo 🙂 Koita olla sättimästä itseäsi liikaa, näytät jo ihan mahtavalta!! Ja btw, hienot uudet hiukset 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Voisinkin oikein ottaa tehtäväkseni etsiä noita kauniita, lihaksikkaita vartaloita inspiroimaan ja tuomaan oman kauneusihanteeni esiin. Kiitos myös hiuskehuista – tuntuu jotenkin hassulta että vastahan halusin tummempaa ja tässä sitä sitten ´mennäänkin taas vaaleampaan.

  4. Trina kirjoitti:

    Itsekin syyllistyin ennen sellaiseen itsensä sättimiseen milloin minkäkin epäonnistumisen jälkeen, silloin rakas ystäväni pysäytti minut ja sanoi, etten puhuisi hänellekään noin. Siitä lähtien (aina ei toki onnistu) olen yrittänyt kannustaa itseäni niin kuin ystävää. Ja tuntuu, että se on tuonut eniten tuloksia elämässä. Todella kauniit uudet hiuksesi! <3Zeetah, itse sain aikoinaan viimeiset rasvat vatsasta pois, muuttamalla kaikkia tapojani liikkua ja syödä; viemällä kehon ihmettelemään ja pois mukavuusalueelta:). Juoksen myös ja tuntui, että vaan jenkkikset pysyy. Aloin syömään eri järjestyksessä ruokia kuin ennen; erityisesti iltaisin, aloitin kuivaharjauksen, otin käyttöön kiinteyttävänvoiteen, juoksin intervallitreenejä, tein erilaisia vatsalihasliikkeitä kuin ennen ja paljon hyppyjä lenkillä. Toivottavasti Jennie ei pahastu, kun otin kantaa:). Toivottavasti pääset tavoitteeseesi:)!Terkuin, Trina,http://trinanlaivassamukana.blogspot.com/

    • Zeetah kirjoitti:

      Kiitos vinkeistä Trina! Juoksen eri vauhdeilla ja myös intervalleja, teen erilaisia lihaskuntoliikkeitä, tosin aikaisemmin vain noin kerran viikossa, joten ei ole yllätys, että tuloksia ei tullut tuolla saralla. Samoin kovaa treenatessa tuli syötyä ehkä liikaakin, mikä ei edesauttanut keskivartalon kiinteytymistä. Voisin kokeilla tuota kuivaharjaustakin, jos näillä peruskonsteilla (ruokavalio & useasti viikossa tehtävät lihaskuntotreenit + juoksutreenit) ei tule tuloksia.

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos Trina kehuista:) Ja ertityisen suuri kiitos antamistasi vinekistä Zeetahille! Juuri tätä varten kommentointimahdollisuus on olemassa että voimme oppia toisiltamme ja kerätä vinkkejä kasaan. Monissa blogeissa, myös tämä mukaanluettuna, täällä kommenttipuolella käydään usein mielenkiintoisia keskusteluja ja ajatuksenvaihtoa.

  5. Anna kirjoitti:

    Säännöllisillä ateriarytmeillä on kyllä todella tärkeä merkitys herkkuin repsahtamisen estämisessä – makea ja nopeat hiilarit maistuvat, jos on kirkuva nälkä!Ymmärrän hyvin tuon hetkittäisen turhautumisen siihen, että tuloksia ei heti näy. Silloin on hyvä ajatella, mitä kaikkea muuta säännöllinen liikkuminen ja aktiivinen elämä tuo sinulle, miellyttävän ulkonäön lisäksi: Endorfiineja, jotka vaikuttavat mielialaan positiivisesti, vahvan sydämen ja voimaa ja energiaa olla paras mahdollinen vaimo/tyttöystävä/äiti/kaveri jne. Noihin verrattuna hetkellinen kilon nousu vaalla on loppujen lopuksi ihan merkityksetön juttu! Totta, aina ei osaa ajatella näin positiivisesti, mutta kannattaa yrittää – minulla ainakin toimii, ja sitten taas on intoa kuntoiluun ja terveelliseen elämään (siihen kuuluvine herkkuineen)!Tsemppiä sinulle, kuten mekin olemme saaneet sinulta!

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos Anna tsempistä ja muutoinkin ihanasta viestistä 🙂 Nyt tosiaan, onneksi, mennään taas positiivisella energialla eteenpäin ja kohdataan arjen tavanomaiset haasteet.

  6. Zeetah kirjoitti:

    Voisin kommentoida vielä tuohon alkuperäiseenkin aiheeseen aika pitkälläkin kokemuksella. Ns. repsahduksiin ruokailuissa on tietysti paljon eri syitä, mutta tässä itse havaitsemiani. Selkeästi liian vähäinen energiansaanti johtaa monella ylensyömiseen, tästä syystä maltillinen painonpudotus on hyväksi. Samoin nuo havaitsemasi liian pitkät ateriavälit. Kannattaa pitääkin aina laukussa jotain terveellistä hätävaraa joka sisältää muutakin kuin nopeita hiilareita. Itse olen kokeillut erityyppisiä ruokavalioita, mutta esim. liian vähähiilarista ruokavaliota en voi suositella paljon aerobista treeniä tekevälle, ainakin minulle tuli tällöin hirvesti erilaisia ruokahimoja. Samoin liian vähän rasvaa sisältävä ruokavalio johti sokeristen herkkujen himoitsemiseen. Pidemmällä aikavälillä olen ”opetellut” syömään ravintoarvoiltaan parempia ruokia ns. herkkuina. Näistä esimerkkeinä kuivatut hedelmät (jotka tosin sisältävät paljon energiaa), tuoreista hedelmistä tehdyt salaatit, pirtelöt jne. Niin ja enää minulle ei ole siis tullut mitään repsahduksia ruokailun suhteen, välillä tulee syötyä enemmän ja välillä vähemmän, kuitenkin terveellisesti ja ilman huonoa omaatuntoa. Eikä se päivän repsahdus edes vaikuta, jos syöt kuutena päivänä viikossa kunnolla:) Ei saa olla liian tiukka itselle!

    • jennie kirjoitti:

      Saa tulla vielä ihan aiheenkin pariin :)Olen tosiaan havainnut ihan samoja asioita kanssasi en tosiaan itsekään ole ensikertaa tällä ”täydellisen vartalon” metsästyretkellä. Sitä tosiaan kuvittelee osaavansa varautua kaikkeen ja silti huomaa lankeavansa samoihin ansoihin, kerta toisensa jälkeen. Kiitos sinulle muitutuksesta oikean suunnan suhteen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *