Hae
My Project Is Me

Uuden arjen opettelua

Siis iik,

Tämä töissäolon ja muun arjen yhdistäminenhän vaatii ihan todenteolla suunnittelua niin blogin päivityksen kanssa kuin muutoinkin. Itseasiassa tänään oli vasta ensimmäinen päivä kun salille tällä viikolla pääsin. Voi olla että jaan nyt taas liikaa informaatiota mutta en ole ehkä koskaan eläessäni hikoillut niin paljon kuin tänään. Oikeasti, hiukset olivat aivan läpimärät niskasta ja minua jo melkein hävetti viimeisen kymmenen minuutin aikana oma olemukseni. Muistin siinä kuitenkin punaisena ja hikisenä puuskuttaessani että jos treenin jälkeen näyttää edelleen nätiltä, ei treeniä ole tehnyt kunnolla. Tällä kriteerillä mitattuna minä siis ainakin treenasin kunnolla.  Ohjelmana toimi sama vanha tuttu kuin tähänkin saakka – ensi viikolla sitten jotain uutta.

Tämä ei edes ole niin paha mutta...

Tämä ei edes ole niin paha mutta…

siis tämä, oikeesti? Taidan hankkia hikipannan otsalle tällä menolla..

siis tämä, oikeesti? Taidan hankkia hikipannan otsalle tällä menolla..

kuva 4(28)

Työhönpaluu itsessään sensijaan on sujunut yllättävän mutkattomasti. Puolentoista vuoden työtauko, vaihtunut toimipiste tai muutkaan muutokset eivät muuttaneet sitä tosiasiaa että jo paluuta seuraavana päivänä olin ihan normaaliin tapaan hommissa kiinni. Työpaikkani on kiinnostanut tässä historian aikana yllättävän monia ja olen siitä melko hiljaa ollutkin. Muutamia vinkkejä olen kuitenkin aikojen saatossa jakanut ja saattaapa olla että vihjailen jatkossa vielä lisää, ellen sitten tee suurta paljastusta. Kyseessä kuitenkin on sisäsiisti toimistohomma ja kotitekoinen salaattilounaani henkilökunnan taukotilassa näytti tänään tältä.

kuva 1(63)

Kanaa, fetaa, oliiveja ja perus-salaattipohja

Tänäänkään minulla ei siis ollut mitään nasevaa, järkevää tai mielenkiintoista kerrottavaa mutta ehkä vielä jonain kertana.

4 kommenttia

  1. teezy kirjoitti:

    Hyvän treenin vetäsit!

  2. Taru kirjoitti:

    Tsemppiä uuteen arkeen! Se ei ole helppoa alkuun, mutta kyllä siitä selviää – mäkin oon selvinnyt 😉 Mä lopetin jumpissa käynnin ja siirryin salille tuossa vaiheessa, kun totesin että liian usein jumpat jää väliin, myöhästyin vartin jne. Salille kun voi mennä kellonajasta riippumatta. Mitä vähemmän aikatauluja ja enemmän joustoa työssäkäyvän lapsiperheen arjessa on, sitä helpompaa!

    Hyvän treenin oot tehnyt! Mulla on kans usein sama, nolottaa salilla kun valun hikeä…täytyy tosiaan alkaa ajatella noin, että jos näyttää kauniilta vielä treenin jälkeen, ei ole treenannut kunnolla =)

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos, kyllä se tästä taas helpottuu kun asiat löytävät oman paikkansa ja rytminsä. Kyllä se taas tästä ja kohta kirjoittelen kuin ei mitään hätää olisi koskaan ollutkaan 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *