Hae
My Project Is Me

Maanantai tarkoittaa viikkokertausta

Moi, 

Minun maailmassani paistaa jälleen aurinko – niin kirjaimellisesti kuin kuvaannollisestikin. En haluaisi myöntää olevani näin koukussa treenaamiseen mutta niin se vain taitaa olla. Kun kahden viikon treenitauon (kävelyä lukuunottamatta) jälkeen viimein salille pääsin, olen ollut kuin eri ihminen. Okei, ehkä olen myös tietoisesti työstänyt ajatuksiani positiivisemmaksi sillä valtavaan negaatiopyötreeseen on mahdollista hukkua melko helposti. Toisinaan huomaa ilkeitä lukijakommentteja boggajien (tai blogisti, kuten Monna sanoo, loistava termi muuten!) epäaitoudesta ja yltiöpositiivisuudesta mutta luulen että se on suurimmalle osalle meistä luonnollista. Toki, jokaisella on joskus huonot hetkensä ja osa kirjoittaa myös niistä julkisesti mutta eivät kaikki. Blogeja ja näitä blogisteja (jestas miten tykkään tästä sanasta), on niin monenlaisia kuin on kirjoittajiakin.  Minä kirjoitan edelleen ”päiväkirjaa”, jonne välillä osuu niitä pilvisiäkin päiviä. Eve ainakin kirjoitti jokin aika sitten blogissaan siitä että omaan huonoon oloon voi ainakin pyrkiä vaikuttamaan keskittymällä hyviin asioihin omassa elämässään; tekemällä niitä asioita, jotka tuottavat nautintoa ja olemalla kiitollinen siitä mitä kaikkea jo on. Kyllä se aurinko paistaa siellä pilvien yläpuolella ihan jokaikinen päivä.

01d52bca27e56965febb366ddb56b44eb5916e283f 019a111ccca17b389c745b93f8b01a9995a679f267

Viime viikon loppupuolella tosiaan pääsin takaisin liikunnan pariin, uusitulla saliohjelmalla. Jalkani on leikkauksen jäljiltä senverta mukavasti parantunut että en näe enää minkäänlaista estettä mihinkään. Kahden viikon ajan minun piti pitää tukisukkaa (ensimmäiset 3vrk tauotta, siis yölläkin). Suositeltavaa käsittääkseni on että sitä pidetään mahdollisuuksien mukaan myös tästä eteenpäin jotta voidaan pyrkiä ennaltaehkäisemään uusien mahdollisten suonikohjujen syntyminen. Niille kun kerta on taipuvainen niin sitten niille on. Jalka on edelleen operoidulta kohdalta kosketusarka mutta tämä voi hoito-ohjeen mukaan kestää jopa kuukausia. Erityistä turvotusta ei enää esiinny ja mustelmatkin alkavat pikkuhijaa parantua.

01a609c89056a9949c684a71e1c2dbe3f86715eccf 01dfb2b8e8f352f82defdb1e59629bda86774ae8f4

liikunnat_10

Paitsi että olen päässyt takaisin treenin pariin ja työstänyt ajatuksiani tehostetusti positiivisemmaksi niin vietin viikonloppuna pitkästä aikaa pidemmän kaavanmukaista iltaa ystävien kanssa. Kyseessä ei ollut mikä tahansa peruslauantai vaan määräänpäänä oli vesipuisto Serena ja Waterland. Kyllä, harkitsin pitkään voiko minun ikäiseni ihminen vielä moiseen osallistua ja melkein jätin menemättä, onneksi kuitenkin vain melkein. Kokemus oli minun ensimmäiseni, enkä oikeasti voisi kuvitella parempaa iltaa, parempaa seuraa ja erityisempää tapahtumaa. Verrattuna tavalliseen baari-iltaan, tai laivakokemuksiin, niin juhlakansa oli selkeästi paremman tuuulista; kaikilla tuntui olevan hyvä meno, kaikki antoivat toisilleen tilaa olla ja tanssia eikä kellään tuntunt olevan mitään ketään vastaan. Ja jottei homma menisi ihan pelkäksi juhlimiseksi niin bileiden jälkeen minua odotti noin 6km reipas iltakävely kohti yöpaikkaani. Olin varautunut eli hyvää musiikkia, tennarit jalkaan ja menoksi.

011b3f667ba01e3e19c976a2e123b504553910daa6

Ja vaikka harkitsin että nakkaisinko koko vaa’an lähimpään kaivoon niin kävinpä tänään kuitenkin. 56,6kg eli -1,2kg viime maanantaihin. Kaikista hassuintahan tässä on se että alkuviikosta kävimme risteilemässä, jonka voisi tulkita täysin syömäpainotteiseksi kolmipäiväiseksi.  Loppuviikosta olin ja elin normaalisti, lauantain juhlimisia lukuunottamatta. Tämä nyt ehkä todistaa vain sen että vaakaa ei kannata tuijotella liian tarkasti kun kerta se minunkin kokoisella (pituutta sen 162cm) ihmisellä saattaa heitellä näinkin hurjasti. Tämän viikon ensimmäinen salitreeni on jo korkattu, aurinko paistaa ja elämä on ihanaa 😉

aamu-ulkoilua

aamu-ulkoilua ennen salia


ja erityisen hyvin rajattu kuva kesken treenin :D

ja erityisen hyvin rajattu kuva kesken treenin 😀

ps. Kuvaongelma tuli ratkaistua ja kävin muokkaamassa maaliskuun mittaustuloksia kuvien osalta. Jotain ehkä jäi pois mutta oleellisin on nyt nähtävillä.

 

2 kommenttia

  1. Kaarina kirjoitti:

    Ihana nähdä, että leikkaushaavat ovat sinulla noin hyvin parantuneet. Odotan itse leikkakseen pääsyä, kummatkin jalat ovat täynnä mahtaviä röllyköitä. Jos sitä pääsis sit loppukesästä vaikka ilman legginsejä rannalle! 🙂 Ja sais tuon kivun ja turvotuksen pois myös.

    • jennie kirjoitti:

      Toivotaan että pääset vielä ennen kesää. Nopeasti tosiaan ovat parantuneet ja myönnän, kesää ja shortsikelejä odottelen innolla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.