300€ lounas
Lähdin eräänä päivänä lounaalle ja palasin 300€ köyhempänä. Mitä oli tapahtunut? Vinkkinä sanottakoon että olette saattaneet sen huomata itsekin, muttette ole siihen varsinaisesti kiinnittäneet huomiota. Joko alkaa ärsyttämään? Annan seuraavan vinkin, vastaus käy ilmi myös alla olevasta kuvasta.
Kyllä, ostin uuden kameran. Kyseessä on ehkä kaikkien aikojen hinnakkain heräteostokseni mutta toistaiseksi ainakin tavattoman hyödylliseksi sellaiseksi osoittautunut. (Ja kun sen sai hyvään hintaan WTD-blogin kautta niin..(onkohan tarjous vielä voimassa, en ole varma)) Olen haaveillut taskukokoisesta minijärkkäristä jo jonkin aikaa ja tosiaan hyvän tarjouksen osuessa kohdalle en voinut kuin ryhtyä ostotoimiin. Olette siis saaneet nauttia blogissa viimeaikoina suttuisten saliselfieiden lisäksi myös tällä Panasonicin mini-ihmeellä räpsittyjä otoksia, jotka toivottavasti ovat tarjonneet esteettisesti miellyttävämpää katseltavaa vaikka kuvattavaa toisinaan on hirvittänyt tavanomaista tarkempi kuvan laatu.
Lukuunottamatta faktaa, ettei kuvakenno käänny (parempilaatuisten selfieiden ottoa varten) en ole keksinyt muuta merkittävää moitetta. Tämänkin ongelman saa mukavasti ohitettua sillä faktalla että omaa kännykkää voi käyttää etälaukaisimena – kunhan käytössä on wifi. Lisäksi kamerassa on hauskoja ”kuvankäsittely filttereitä” valmiina, joista alla on esimerkki yhdestä.
ps. Tietääkö kukaan millä nimellä voisin löytää sellaisia arvuuttelu/päättelykyky-kirjoja, jotka etenevät tämän postauksen alun tavoin? Mitä ne ovat nimeltään? Ideana tosiaan on että kerrotaan tarina lopputuloksen kera, kuten vaikka juuri tuo että ” Lähdin eräänä päivänä lounaalle ja palasin 300€ köyhempänä. Mitä oli tapahtunut?” Muiden kuin tarinan kertojan tehtävänä on esittää kysymyksiä, joihin voi vastata vain ”kyllä” tai ”ei”. Näiden perusteella kyselijät voivat loppujen lopuksi esittää arvauksensa tarinan kulusta ja kertoja vastaa tuttuun tapaan ”kyllä” tai ”ei”, riippuen siitä oliko vastaus oikein.