Hae
My Project Is Me

Sekalaisia ajatuksia laihduttamisesta

Moikka,

Laihduttaminen  (kiinteytyminen, elämäntapamuutos.. you name it!) on ollut aiheena lähellä sydäntä jo vuosikausia. Toisinaan se on enemmän esillä ja toisinaan vähemmän mutta jollain tasolla kuitenkin aina. Enkä tarkoita pelkästään omaa projektiani vaan ympärillä olevien ihmisten sekä niiden ihan tuntemattomien, joiden tarinoita voi lukea lehdistä ja katsella televisosta. Eräänä kertana aloin ihan tosissani miettiä laihduttamista kahdesta eriävästä näkökulmasta, joista jollain tasolla molempia on voinut seurata täältä blogistakin.

IMG_6509 (1024x683)

Useimmiten laihduttaminen kait mielletään arkikielessä tavaksi, jolla pyritään pudottamaan painoa lopullisesti. Tämä muutos on yleensä hidasta ja siihen mahtuu niin ylä- kuin alamäkiäkin mutta ennenkaikkea uuden oppimista. Olen ennenkin täällä todennut jostain aikanaan lukemani lauseen että se miten olemme eläneet tähän saakka, on saattanut meidät sellaisiksi kuin tänäpäivänä olemme. Jos siis haluamme olla jotain muuta, täytyy jonkin asian muuttua.

Usein tulee ehkä ajatelleeksi että muutoksen täytyisi olla jollain tapaa radikaali ja iso, mutta näin ei välttämättä ole. Jokaisella meistä on varmasti omassa elämässään, ruokavaliossaan ja liikuntatottumuksissa, jotain hyvää. Mitä lähempänä normaalia (mikä se sitten onkaan) ollaan, sitä enemmän niissä elintavoissa on hyvää ja sitä vähemmän muutettavaa.

Hullunkiilto silmissä; Suklaata!

Hullunkiilto silmissä; Suklaata!

Ja sama hullu ilme rahkaa syödessä

Ja sama hullu ilme rahkaa syödessä

Liian isoa palaa ei kuitenkaan kannata haukata kerralla sillä liika on liikaa tässäkin, mikäli tavoitteena on todella elämäntapamuutos joka johtaa painon pysyvään alenemiseen. Kun uutta, muuttunutta tapaa/tapoja, on pitänyt yllä tarpeeksi kauan on paino todennäköisesti alkanut hiljalleen pudota (olettaen että tarvoitteena on nyt laihtua). Jollain aikavälillä kevyempi kroppa alkaa kaivata uutta muutosta pitääkseen yllä painonpudostustaan kiitos sen kyvystä sopeutua kulloiseekin vallitsevaan tilanteeseen. Niinpä taas on muutoksen paikka mikäli projektia tahtoo vielä jatkaa.

Tästä syystä en itse erityisemmin suosi laihdutustapaa, jossa kaikki paukut ladataan käyttöön heti. TV:stä Juttaa seuranneena, on mukava huomata että tätä tuodaan esiin myös sarjassa kun niitä ässiä aletaan sieltä hihasta vetää pudotustahdin buustaamiseksi. Se mitä tätä ohjelmaa kuitenkin katsottaessa usein unohtuu niin kyseessä on loppupeleissä kuuri. Toki, suurinosa varmasti näin pitkän rupeaman aikana (6kk) oppii paljon uutta ja saa aikaan sellaisen muutoksen etteivät he halua palata entiseen ja pitävätkin yllä uusia opittuja elintapojaan, ainakin lähestulkoon oppiensa mukaisesti.

Kuuriluontoisia dieettejähän on edelleen paljon eikä tässäkään sinällään ole mitään väärää kunhan vain hyväksyy tosiasian että kyseisen kuurin lopputulos ei ole pysyvä. Ääriesimerkki kuurista on kisadieetti (josta minulla ei sen enempää ole käsitystä mutta kaikki tietävät mikä on lopputulos) mutta tosielämän esimerkki voi olla vaikkapa morisusdieetti kun tavoitteena on viettää yksi päivä täydellisesti istuvassa puvussa ilman että tarvitsee murehtia näyttääkö käsi hääkuvassa ihan levottomalta. Ja tämä nyt vain esimerkkinä, suurinosa morsioista, jotka painoaan alkavat pudottaa tekevät sen ensin kevyemmällä muutoksella johon tarvittaessa yhdistävät kuuriluontoisen loppukirin. Yhtähyvin tällaista kuuria voi käyttää alkusysäyksenä omalle painonpudotusprojektilleen kunhan taas kerran hyväksyy että jokunen (neste)kilo saattaa tulla siirryttäessä maltillisempaan tapaan. Kuinka pysyviä tulokset ovat riippuu tietenkin valitun kuurin kestosta, toteutettavasta tavasta ja erityisesti siitä mitä sen jälkeen tekee.

Itse olen tässä pohdiskellut että ottaisiko uuden yrityksen Superdieetistä buustaamaan omaa jämähtänyttä projektiani. Tiedän että karsimalla kalorien syömistä (ohjelmassa syödään vähemmän kaloreita kuin minä olen nyt syönyt) sekä karsimalla hiilareita (ohjelmassa syödään vähemmän hiilareita kuin mitä tällä hetkellä syön) saan painoni varmasti alaspäin. Mutta tiedän myös sen että kun palaan ”normaaliruokaan” niin ne myös tulevat takaisin.  Paljonhan minulla on ruokavaliossa samaa kuin tässä dieetissä (joka on aikapitkälti tämänmukainen) eli varsinaista ponnistelua noudattaminen ei vaatisi mutta vaakalaudalla painaa arjessa ja treeneissä jaksaminen yhdistettynä korkeahkoon kalorivajeeseen.

nytkin on jo välillä ihan poikki!

nytkin on jo välillä ihan poikki!

Ja lopussa haluan vielä kuitenkin muistuttaa että laihtuminen ei vaadi pelkkää kieltäytymistä, paitsi ehkä jonkin kuuurin aikana. Kun tekee tarpeeksi paljon oikeita asioita, jää tilaa myös rennommille hetkille ilman että ne pitkällä tähtäimellä missään näkyvät.
Nimemerkillä: en ole sittenkään ollut kuivilla leivästä tällä viikolla..

 

4 kommenttia

  1. Salla kirjoitti:

    Entä jos pitäisit tehostetun dieetin yhteydessä kevyemmän ajanjakson treenipuolella? Painottaisit aerobista ja venyttelyä, lihaskuntoa ylläpitävänä treeninä jaksamisen mukaan. Kevennetty treeni voisi myös osaltaan nopeuttaa painon putoamista.

    • jennie kirjoitti:

      Täytyy tätä ihan tosissaan harkita. pieni tauko on tulossa nyt jokatapauksessa ja olen vähän ajatellut ohjelman päivittämsistä muutoinkin, joskaan en kevyemmässä mielessä. Vaikka eihän mikään treeni ole koskaan kevyt jos sen tekee kunnolla 😉 Minulla on kyllä jotenkin ollut kaikenkaikkineen kehno viikko, tidä sitten mikä siihen on ollut syynä. Siitä syystä tämäkin teksti jäi niin onuvaksi, sekavaksi ja tekisi mieli pyyhkiä se pois nähtäviltä kokonaan!

  2. Laura kirjoitti:

    Kahden lapsen äitinä samaistun tilanteeseesi ja ajatuksen juoksuusi tällä hetkellä 🙂 Mun taktiikka on panostaa energiaa antavaan ruokavalioon, jotta jaksan touhuta lasten kanssa ja selvitä huonoista öistä. Treeniä sitten niin paljon kun aika ja kroppa antaa myöten. Vaakalukemille yritän näyttää pitkää nenää, sivuseikka! Lapset on pieniä vaan hetken ja haluan olla mahdollisimman hyväntuulinen ja energinen. Tämä tarkoittaa tietenkin myös itsestä huolehtimista, mutta hymy huulilla 🙂

    • jennie kirjoitti:

      tulin niin hyvälle tuulelle vietsistäsi ettet uskokaan. Varsinkin kun pysyit ajatuksenjuoksussa, joka melko ontuvaa olikin, mukana 😀 Kiitos siis sinulle tästä muistutuksesta, joka oli enemmän kuin paikallaan

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *