Hae
My Project Is Me

Heikoin lenkki: Olat

Moikka,

Jotta elämä (ja tämä blogi) ei olisi pelkkää onnistumista niin murehditaan välillä minun vartalon heikoimmasta lenkistä eli olista (vai olasta, olkapäistä?). Olen jokseenkin aina vältellyt niiden turhaa harjoittamista koska olen elänyt jonkinasteista liian leveät hartiat-murhetta vuosien ajan. Totuushan on etteivät ne minun hartiat edes mitkään leveät ole.Toisekseen, niiden harjoittaminen on kamalan ikävää koska se on vain niin rankkaa. Muistan ammoisilta ajoilta esimerkiksi bodypumpissa tämän olleen aina se kaikista kamalin osa-alue itselle. Muuta vain tuntuvat tekevän pystypunnerruksia ilman että tuntuu missään mutta minun oli aina jossain välissä pakko hieman huilia ja keventää taakkaa tekemällä toistot vuorokäsin (minullahan oli aina käsipainot juuri tästä syystä).

Olan lihaksethan saavat harjoitusta avustavana lihasryhmänä melko monessa liikkeessä mutta nyt, tai no jo jonkin aikaa, olen niitä toki harjoittanut myös ihan sellaisenaan. Edelleen tämä on kuitenkin se lihasryhmä, joka minulla väsyy helposti ja esim. hoovereissa ja punnerruksissa vetoan mielessäni aina ensin olan väsymiseen varsinaisen kohdelihaksen sijaan. Ei se auta kuin vain pusertaa eteenpäin ja ehkä joskus nauttia kauniisti muotoutuneista olkapäistä, jotka eivät kipeydy ellei niiden ole tarkoituskin.

Ristiriitaisesti kyllä, olen nyt yhtäaikaisesti ajatellut ihan tosissaan vaihtaa yksijakoiseen saliohjelmaan. Tällöin siis harjoitan koko kropan jokaisella salikerralla nykyisen kolmijakoisen sijaan. Rasitusta tietylle lihasryhmäle tulee tällöin vähemmän per treenikerta mutta toistoa useammin. Jako ei ehkä toimi lihaksenkasvatusmielessä mutta yleiskuntoa ja kestävyyttä tämän pitäisi nostaa. Näistä ehkä tämä jälkimmäinen on itselle se tämänhetkisen harjoittelun tavoite ja myös mahdollisuus. Ja koska täältä löytynee varmasti joku muu min ua kokeneempi ja viisaampi saliharjoittelija, niin nyt on oiva mahdollisuus vastata onko tässä ajatuksessa mitään järkeä?

14 kommenttia

  1. Marja kirjoitti:

    Aah, olkapäät! Aloin inhota pystypunnerrusta erään typerän saliohjelman jälkeen, jossa mentiin ”kiinteyttäen keveillä painoilla ja useilla toistoilla”. Joo, mielestäni 3×25 on mille tahansa lihakselle liikaa, ellei painot ole ilmaa. Tuolloin tein ko. liikkeen siis ihan 2-3kg:n painoilla ja irvistelin jo puolessa välissä settiä.. Sanomattakin kai selvää, että kun nykyään salilla käydessä olen pyrkinyt tekemään 3×8-10 toistoa per lihas, menee pystypunnerruksessakin jo 6-8kg. Kehitystä on tapahtunut, toisin kuin pikkupainoilla nitkuttaessa.Itse mietiskelen myös salijakoa. Teen 2-jakoisella (karkeasti ylä- ja alakroppa), enkä ole varma pitäisikö jakaa velä kolmeen. En oikeastaan ehtisi käymään salilla kuin 4krt/vko, mutta 1-jakoinenkaan ei tunnu omalta. Toisaalta nykyisellään harjoituksia tulee vain 2krt/vko kullekin lihasryhmälle, ja tavoitteena olisi kuitenkin lisätä lihasta. Möh. P.S. Hooverissa minulla on sama vika, kädet/olkapäät väsyy vatsaa ennen. 😀 Ensiapua olen löytänyt ”heijaamisesta”, eli siirtelen painoa puolelta toiselle. Ei varmaankaan kovin terveellistä nikamille tm, ja tässä varsinainen teho saattaa johtua ihan siitä, että ajatukset siirtyy muualle. No, ei kai se haittaa.

    • jennie kirjoitti:

      Hui kamala noita 3×25 toistoja – en yhtään ihmettele tuskastumistasi.. Ja täytynee kokeilla hooverissa vähän jotain pientä nitkuttelua ja heijailua jos se vaikka auttaisi ensihätään. Kiitos 🙂

  2. Minttu kirjoitti:

    Mullakin on kyllä nuo olkapäät heikoinlenkki 🙁 Ne ei kasva vaan sattuilevat koko ajan. Pöh! Ihana tuo sinun vatsa <3

  3. Anna kirjoitti:

    Itse asiassa yksijakoinen ohjelma kolme kertaa viikossa voi olla oikein tehokaskin lihasten kasvatuksen kannalta. Silloin kannattaa vain vaihdella liikkeitä eri kerroilla (esim. yhtenä päivänä selkä ylätaljassa, toisena soutu jne.) ettei kyllästy samoihin liikkeisiin kun niitä ”joutuu” tekemään monta kertaa viikossa. Yksijakoisella perusliikkeistä koostuvalla ohjelmalla (ja tietenkin kaikki liikkeet täysilla) olen kuullut hyvistäkin tuloksista. Tosin täysillä ja rankimpia perusliikkeitä sinunhan ei raskaana ollessa kannata tai edes saa tehdä. Mutta siis yksijakoinenkin voi olla todella tehokas! jos vain joka kerta tekee perusliikkeitä ja täysillä – tällöin lihaksia saa

    • jennie kirjoitti:

      Juu, tarkoitus ei ollut missään nimessä ”mollata” yksijakoista. On paljon puolesta puhujia ja sinunkin kommentti sai taas tukea taustalla velloville ajatuksilleni. Missään nimessä en samaa ohjelmaa tule tekemään kolmesti (se on se tavoitteeni + yksi aerobinen) viikossa vaan nimenomaan erilaisilla liikkeillä jokainen päivä. Nyt vain kasaamaan itselle sopivaa paketti niin pääsee tuumasta toimeen.

  4. Elina kirjoitti:

    En välttämättä ole kovin kokenut tai viisas, mutta vahva käsitykseni on se, että saliohjelmaa kannattaakin vaihtaa aina välillä. Ilmeisesti noin kolme kuukautta on sopiva aika noudattaa yhtä ohjelmaa kunnes kannattaa taas tehdä jotain muutosta, ettei keho totu liikaa. Mulla ohjelmien vaihto on ainakin toiminut, kehitystä tapahtuu jatkuvasti eikä ole jäänyt junnaamaan paikoilleen.

    • jennie kirjoitti:

      Vähemmän viisaatkin vastaukset huomioidaan 😉 Ei mutta oikeassa olet, saliohjelmaa nimenomaan pitää vaihtaa aika-ajoin ja sitä olenkin tehnyt. Nyt vain vaihtuu (olen siis päättänyt tehdä tämän vaihdon) koko treenimetodi kerralla.

  5. Jemmi kirjoitti:

    Itselläni on täysin sama heikoin kohta. Olen ylipäätään aina treenannut vain keskivartaloa ja jalkoja, koska niissä olen ollut valmiiksi jo hyvä. Tuntui inhottavalta treenata jotain, mikä ei mene jo ihan oikeasti painojen kanssa. Tuntui inhottavalta, kun ei heti ollutkaan hyvä jossain! Ja se olkapäiden treenaaminen, liian rankkaa.Nyttemmin oon ite tullut jopa sinuiksi pystypunnerrustenkin kanssa! Hitaasti, mutta varmasti. Ja kyllä, olen itse elänyt myös jonkinlaisessa ”hartiat kuin ladonovet” -illuusiossa, ihan siksi ettei tarvitsisi vaan tehdä mitään. :DJa hei, kiitos inspiroivasta blogista. 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos itsellesi mahtavaa kun käyt lukemassa ja vielä mahtavampaa kun käyt kommentoimassa 🙂

  6. Pia kirjoitti:

    Mä vihaan pystypunnerruksia! Hyi, yök!

  7. stiia kirjoitti:

    Pakko kirjoittaa yksi eriävä mielipide! Olkapää-päivä on yks mun lempparipäivistä, tosin sen viehätys katoaa heti kun muistan, että samana päivä pitää vääntää myös rinta. Rinnan teko on siitä inhottavaa, että en saa liikkeitä tuntumaan rinnassa, vaan suurin osa rintaliikkeistäkin menee olkapäille.. Syytä on yritelty selitellä, mutta kukaan ei ole löytänyt tekniikastani vikaa :/Rinnan lisäksi inhokkeihini kuuluu vatsat, varsinkin hoover. Hooveria en vapaaehtoisesti tee ikinä, varpaat lipsuu ja kyynärpäihin sattuu vaikka alla olisi kilo pehmuketta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *