Jälleen yksi maanantai
jolloin aamu on alkanut loistavissa merkeissä! Moi vaan siis kaikille.
Vaaka. En tiedä oikein enää että mitä siitä ajatella muutakuin että se on luku muiden ohella. Kuten eilen vähän vinkkasinkin, osasin odottaa pudotusta viimeviikon (57,7kg) tuloksiin. Olen ensimmäistä kertaa tämän projektin, siis kakkosraskauden jälkeen, ollut vähän liiankin kiinnostunut vaaasta ja pomppinut siellä lähes päivittäin, jonka vuoksi siis osasin odottaa pudotusta. Milloin se on näyttänyt 57,0 ja milloin 57,3kg mutta tänä aamuna luku oli jotain ihan muuta nimittäin 56,6kg. Jos siis vaakaan on uskominen on viikkopuodotus ollut 1,1kg ja vaikkei olisikaan niin alaspäin on menty jokatapauksessa.
Tämähän on omalla tavallaan hieman vaarallistakin vyöhykettä kun paino alkaa putoamaan ”kuin itsestään”. Helposti alkaa päässä pyöriä sellaisia ajatuksia kuin että jos minä nyt syön tämän yhden leivän/pullan/viinerin ja mitä lienee,eihän se mitään haittaa. Ja yhtäkkiä huomaakin taas olevansa aloituspisteessä. Niinpä minä siis en syö sitä yhtä pullaa/viineriä/leipää ihan vielä. Liian tiukkapipoinenkaan en ole kuitenkaan ollut sillä viikonloppuna maistelin kyllä vähän kakkua ja kävin jopa ulkona syömässä (salaattia tosin) mutta kuitenkin, jotain muuta kuin itsetehtyä.
Muuutoin mitä viikon tapahtumiin tulee niin liikuin kävellen sekä kahdesti kotitreenin parissa. Omat lenkit jäivät vain kahteen, eli kärryjen kanssa tuli liikuttua pääsääntöisesti. Ei siis voi sanoa että liikunta olisi tämän minun pudotukseni taustalla mutta tukee varmasti sitä omaltaosin ja pitää erityisesti mielen virkeämpänä. Sunnuntainkin urheilut koostuivat vain ja ainoastaan shoppailusta 😀
Mutta mikä se on sitten tämä painonpudotuksen salaisuus? Tai vielä on kait turha innostua juhlimaan onnistunutta painonpudotusta kun takana on kuitenkin vain kaksi hyvää viikkoa mutta niiden aikana pudotusta on tapahtunut melkein puolen vuoden edestä. Se suurin muutos, jonka olen tehnyt on varmaan kuitenkin liittynyt lisääntyneeseen uneen. Samalla toki ruokavalio on hieman kiristynyt tai oikeammin voisi varmaan sanoa järkiintynyt. Herkuttelun lisäksi myös hiilihydraattien määrä yleensä on vähentynyt melko radikaalisti viimeisen kahden viikon aikana vaikka kaloreissa puhutaankin edelleen suunnilleen samasta määrästä kuin mitä ”aina diettaillessani” syön (tai ainakin mitä kuvittelen syöväni). Vaikka en vielä sanokaan että leipähimoni olivat kadonneet niin kyllä niiden vastustelu on helpompaa hyvin nukkuneena. Muita tekijöitä saattavat olla toki jatkuvan jumpan tuloksena olevat nestekertymät lihaksissa, jotka ovat siis kadoksissa, imetyksen väheneminen vauvan muiden ruokamäärien lisääntymisen myötä sekä tietysti nesteiden kiertoon lähteminen muutoinkin.
Tämä viikko jatketaan jo kahden viimeiden viikon aikana tutuiksi tulleissa merkeissä. Todellinen haastehetki onkin edessä lauantaina, jolloin jälleen kysytään hallitun herkuttelun osaamisen saloja käytännössä. Niin, ja perjantaina testataan elämäntapavalintojen toteuttamista oman kodin ulkopuolella urakalla Tallinnan päiväristeilyn muodossa. Jos siis vaakalukema saadaan pidettyä nykyisellään myös ensi maanantaina, on mielestäni onnistuttu loistavasti.
Ja hei, vaikkei pikkujoulumekkoa lytynytkään shoppailun lomassa niin tämä hyväksi havaittu lainapuhelin (josta melkein harmittaa luopua ja jolla osa ylläolevista kuvista on otettu) vaihtuu piakkoin uudempaan malliin. En vain siis päässyt yli ajatuksesta että haluan kokea iPhonen, joten kameran tarkkuudesta tingittiin. vielä kun sen joskus saisi ulos tuosta paketista..
Huikee draivi sulla on päällä! Saisko tänne päin osan tota sun itsekuria kiitos!
<3
Mietin tätä vielä oikein illalla lenkillä että nyt on kyllä sellanen draivi ettei sitä tosiaan edes ”uskalla” katkaista (eikä kyllä tee mielikään) :D. Nyt siis mennään, kun kerran pystytään!
Kyllä ne vaa’an lukemat vaan osaavat ilahduttaa.:)
ps. Ostin saman puhelimen viikko sitten.
Ai ostit? Ja olet maailmankaikkeuden tyytyväisin eikö vain?? omani sain jo pois paketista mutta käyttöön asti en 😀
Jep, ilman iPhoneahan ei voi elää.:)
Kun vielä oppisi tekemään sillä jotain muutakin kuin soittamaan ja surffaamaan…
🙂
Mistä tuo ihana punainen mekko?:)
New Yorker!
Jep, sieltähän se (ai mitennniin en ole muotibloggaaja kun en osaa infota asiasta suoraan postauksessa :D) Kiitos siis sinulle valpas lukija 🙂
Aivan loistavaa. Kyllä varmasti ilahduttaa tollanen parin viikon pudotus:) Paljonko kaloreita syöt suunnilleen päivässä?
Kyllä se vain jaksaa ilahduttaa 🙂 Kaloreita kuluu suunnilleen 1600-1800 (ja siiehnkin vielä +/-100). riippuu ihan siitä miten on tullut liikuttua ja touhuttua.
Todella outoa, mutta itsekin olen jumitanu 62kg ties miten kauan, ainakin tuon puoli vuotta samoin kuin sinä, ja nyt viimeisen kolmen viikon aikana paino on humpsahtanut 60kg kuiten ”itsestään”. VITSI SE FIILIS!! Tuo 62 oli niin viheliäinen luku ja henkisesti tekee TO-DEL-LA hyvää nähdä pienempi luku vaa’assa vaikka eihän tuo 2kg sinällään paljoa ole. JES!! 🙂
Tiedän tunteen. Kaksi kiloa ei fyysiisnä kiloina ole paljon mutta henkisinä ehkä sitäkin enemmän. Ihan huikeaa!! Onnea siis sinullekin tästä henkisen kyynyksen ylittämisestä.
Vau, onpa hienoa miten rennompi ja stressittömämpi ote elämään (enemmän unta ja vähemmän hikiliikuntaa) ropisuttaa kiloja! Vaikka oletkin hieman tiukentanut ruokavaliota. Mutta varmasti tiukemman ruokavalion noudattaminen on helpompaa, kun kroppa ei ole ylirasituksen partaalla :))
Juurikin näin. Ja itseasiassa omalla kohdalla tosiaan se tiukentaminen on vain ollut niiden ylimäärähöttöjen karsimista, joita en muka ennenkään syönyt vaikka sitten salakavalasti pistelinkin menemään. ja kun ei ihan samaan tapaan liiku 8ja kroppa ei tosiaan ole yliväsynyt ja rasittunut) ei niitä himotuksiakaan samalla tavalla synny. Paitsi leipä – se on ainoa jota aina silloin tällöin tunnun kaipaavan mutta aion tämän yhden asian kanssa pysytellä nyt arkiruokailussa tiukkana.
Moi! Nyt kun tämä SD tuntuu toimivan sinulla hyvin, olis kiva jos jakaisit meille esim listauksen päivän syömisistäsi/annoksistasi? Eli kuinka monta kertaa päivässä syöt ja mitä 🙂 Itselläni pitäisi viimeisiä kiloja saada pois ja tuntuu ettei ne lähde millään, vika varmasti ruokavaliossa.. Millekään paastolle en halua lähteä etteivät lihakset surkastu enkä halua että kilot tulevat paaston jälkeen salakavalasti takaisin. 😉 Kiitos!
Jonkinmoisen postauksen aiheesta voisin pyrkiä tekemään ilman että ihan koko ohjelman salat tulevat siinä kuitenkaan julki. Kiitos siis toiveesta, jonka toteutan parhaalla mahdollisella tavalla ja vielä mahdollisimman pian.
Hienosuoristus taas kerran!
Itselläni ei oikein mene tää homma putkeen sitten millään. En haluaisi stressata syömisestä, mutta kyllä tässä kohta alkaa stressi pukata, jos ei kohta olla pari viikon takaisissa lukemissa :/ Noh, yritän ottaa rennosti ja toivoa parasta 🙂