Miksi huonoihin tapoihin on niin helppo palata?
3
Jokainen meistä tekee päivittäin monenlaisia päätöksiä ja niistä iso osa on ihan täysin tiedostamattomia. Itse esimerkiksi ruokakaupassa käydessä ostan käytännössä samat asiat kerrasta toiseen. En mieti asiaa sen enempää – olen vuosien saatossa oppinut ostamaan ne samankaltaiset asiat: Samat maustamattomat broiskut, naudan 10% jauhelihat, kasvikset, rahkat ja muut.
Viimeaikoina olen kuitenkin kiinnittänyt ihan erityistä huomiota niihin ei-niin-mainitsemisen arvoisiin tapoihini. Olen useampaankin otteeseen huomannut että kun nälissäni alan lämmittämään/tekemään ruokaa syön jotain jo ruoanvalmistuvaiheessa. Kun kukaan (tai siis lähinnä lapset) ei ole näkemässä, syön jotain meidän herkkukätköistä. Saatan myös herkästi korvata oikean ruoan nopeilla välipaloilla ja sitten huomaankin eläneeni koko päivän pelkällä leivällä. Ja tämä kaikki saattaa siis tapahtua ihan yhtä huomaamatta kuin ne hyvätkin opitut asiat.
Huonoihin tapoihin on oikeasti yllättävän helppo palata siitäkin huolimatta että niiden tietää olevan huonoja. Vaikkei leivänsyönti terveydelle vaarallista olekaan niin hyvinvoinnin osalta sillä on kuitenkin melkoisesti merkitystä että syökö monipuolisesti vai ei. Ja vaikka tietää että olo on parempi kun syö monipuolisesti ja värikkäästi niin silti lautasta on helppo täyttää värittömillä ruskeiden eri sävyillä. Tässä vaiheessa mieleeni tulvii Olet mitä syöt – ohjeman esimerkkiruokavaliot, missä aina olen ihmetellyt kuinka kuvottavilta ne värittömät ruokavalinnat näyttävätkään tai kuinka kukaan voi niitä himoita. Ja itse olen samassa veneessä – ainakin osittain sillä todellisuudessa pidän enemmän niistä värikkäistä vaihteohdoista vaikka toisinaan teenkin vähän tyhmiä valintoja.
Tasapainoisessa ja terveellisessä elämässä on kuitenkin tilaa monenlaisille, hyville ja vähän toisenlaisillekin, valinnoille mutta merkitystä on sillä kumpia valintoja tekee enemmän. Itse myönnän tehneeni liian usein vähän typerämpiä valintoja ja nyt ääneen ehkä ihmettelenkin miksi ihmeessä niihin huonoihin tapohin onkin niin helppoa palata. Vastausta minulla ei tähän ole mutta jos sinulla on niin kommenttiboksi on avoinna.
Kaipa ns. huonoihin tapoihin on helppo palata juuri siksi, että ne ovat helpompia tapoja kuin hyvät. Jos nyt siis puhutaan nimenomaan syömisistä. Itselläni se menee niin, että jos elämä sujuu normaalisti ilman suurempia vaikeuksia, niin silloin melkein automaattisesti jaksaa panostaa hyviin valintoihin ja terveellisiin kokkauksiin. Mutta kun mielessä ja mielenpäällä on surua tai muita vastoinkäymisiä, niin silloinhan ihminen normaalisti yrittää helpottaa elämäänsä muilla osa-alueilla. Ja onhan se nyt helpompaa tekaista muutama voileipä kuin alkaa paistaa kanansuikaleita lisukkeineen. Jos ei jaksa edes miettiä, mitä laittaisi ruuaksi ja nälkä kuitenkin ilmoittaa itsestään, niin haluaahan sen nälän helposti taltuttaa edes jollakin keinolla.
Ja meneehän se toisinkin päin: jos on ilon ja juhlan aihetta, ei sitä automaattisesti tule happamalla rahkapurkilla juhlistettua. Menee niin sanotusti maku – ja elo happamaksi.
Menetin isäni talvella ja huomaan, että en vieläkään oikein jaksa ajatella sitä, että nyt panostan täydellisen terveellisiin ruokavalintoihin. Kysyin tätä lääkäriltäkin ja hän oli sitä mieltä, että elämän rankoissa vaiheissa tai missä tahansa elämän myllerryksissä ei ole ihmiselle hyväksi vaatia kaiken täydellistä hoitamista. Että tärkeintä on syödä edes jotakin. Jossakin vaiheessa tulee taas se aika, jolloin jaksaa miettiä ruoka-asioitakin enemmän.
Eli aaltoliikettähän se on kaikilla niin syömisten kuin muidenkin asioiden kanssa. Sillonkin vaikka elämä olisi ihan mallillaankin kaikilta osin.
Aurinkoista kesää!
Osanottoni <3 Vanhemman menetys on sellaista surua, mihin ei mitenkään osaa löytää oikeita sanoja sanottavaksi tai lohduttavia ajatuksia tukemaan menetystä.
Totta puhut kuitenkin siinä, että elämä kokonaisuudessaan on tietynlaista aaltoliikettä asioiden suhteen. Joskus ne aallot vain kestävät tavanomaista kauemmin ja toisinaan taas menevät nopeastikin ohi.
Tällä tyypillä ehkä on vastauksia (en ole siis itse lukenut sitä kirjaa, mutta on kuulemma hyvä.)
http://www.stephanguyenet.com/thehungrybrain/