Hae
My Project Is Me

Kipeänä kotona

Moi,

Kiitos teille kaikille jotka eilen autoitte minua ratkaisemaan ongelmaani mahdollista salijäsenyyttä koskien. Edelleen hieman kahden vaiheilla asian suhteen elän, vaikka juuri nyt olenkin kallistunut huomattavasti enemmän tuon jäsenyyden puolelle. Sain kuitenkin hieman lisää miettimisaikaa kun sunnuntailta saakka kiusana ollut orastava flunssani muuttui äkillisesti astetta rajummaksi. Tällä hetkellä työstän jonkinasteista niistämisen maailmanennätystä täällä kotisohvalla.

En oikeasti ole juuri koskaan sairaana ja nyt viimeisen puolen vuoden sisään tämä on jo toinen kerta. Aivan uskomatonta.  Ärsytys on suunnaton kun mieli on skarppina ja valmiina kaikkeen mutta kroppa ei vain pysty. Tai vaikka pystyisi niin ei edes kannata. Jokaisen on ehdottoman tärkeä muistaa antaa keholleen tarpeeksi lepoa paitsi sairastaessa myös sairastamisen jälkeen. Meillä on kuitenkin vain tämä yksi kroppa, pidetään siitä hyvää huolta.

Hyvää huolenpitoa tarkoittaa myös oikeanlainen, ravitseva, ruokavalio myös sairastelun aikana. Viime kerralla tauti oli nopea ja ärhäkkä eikä siinä tehnyt liiemmin mieli mitään ylimääräistä, jos mitään. Nyt on ollut toinen ääni kellossa kun varsinaista sairastumista ”joutui” odottelemaan sunnuntaista saakka. Kaikki helppo, nopea ja epäterveellinen on kutsunut minua kummasti. Missään nimessä sairastaessa ei tule dietata tai muutoin olla liian kriittinen ruokavalion suhteen vaan kroppaa tulee kuunnella. Keho tarvitsee paljon energiaa bakteerien nujertamiseksi mutta valintojen tulisi olla järkeviä. Tämä omakohtainen keksilinjani ei missään nimessä ole ollut sitä. Onneksi herkkuvarastot alkavat olla nyt tyhjinä mutta appelsiineja ja muita arvoaineita on edelleen tarjolla. On kyllä niin huono ja vääränlainen yhdistelmä kaiken kaikkineen että silloin kun liikunta jää vähäiseksi niin mennään herkuttelemaan. Jatkoa ajatellen tämä ajatus olisi hyvä muistaa ja kääntää toiminta toisinpäin; Kerta en liiku en tarvitse ylimääräistä energiaa. Ja nyt tarkoitan nimenomaan ylimääräistä, siis sitä keksipakettia kaapin pohjalta.

kuva: http://social.successtelevision.com/pg/blog/DianneOrwig/read/1203/how-to-conquer-food-cravings

Koska tähän tuli nyt näinkin paljon tekstiä ilman mitään varsinaista järkeä tai aihetta niin en aio sen enempää mitään järkitekstiä tähän kirjatakaan. Tästä johtuen lupaan huomiseksi saada aikaan jo alunperin tälle päivälle kaavailemani arvioinnin koskien noita erilaisia jumppa dvd:itä, joita minulta löytyy. Niistä on jonkin verran tullut kyselyitä eikä oikeastaan mikään ihme sillä vähän väliä ne täällä tekstin lomassa tulee mainittua tavalla tai toisella.

Skarpilla mielellä ja toivottavasti skarpimmalla kropalla kohti huomista!

Yksi kommentti

  1. Anonymous kirjoitti:

    Paranemisia!Pakko heittää tohon edelliseen postaukseen liittyen vielä oma kommenttini/mielipide.. Eli olen enemmän salikortin hankinnan puolella! 🙂 Toki kotonakin saa varmasti tehtyä, ja saattaa säästää aikaakin (matkat ja aikataulut) mutta ainakin kun itse olen juurikin samaa asiaa pohtinut, tulin siihen tulokseen, että minäkin tarvitsen omaa aikaa (jossain muuallakin kuin kotona) ja ”harrastuksen”, koska muita harrastuksia minulla ei juuri tällä hetkellä ole. Ja jokainen harrastus verottaa aikansa ja hintansa, joten olen valmis pulittamaan salijäsenyydestä, vaikka se välillä lompakkoa kirpaiseekin..Salilta saa vielä tarvittaessa apua ja tulee ainakin tehtyä kunnolla. 🙂 Tsemppiä päätöksen tekoon, hih!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.