Hae
My Project Is Me

Tavoite: Timmi ja toimiva kroppa

Moi,

Jos olette lukeneet tuota esittelytekstiäni blogin sivupalkissa, niin tiedätte että tavoittelen timmiä ja toimivaa kroppaa. Jos tämä asia avataan, niin haluan olla terve, notkea, lihaksikas ja kovakuntoinen mitä hapenottokykyyn tulee sekä kyllä vielä atleettisen hoikka. Siinä on aika monta asiaa tavoiteltavaksi ja uskon että vastaavantyyppinen tavoitetila on meistä melko monella. Onko tuota kaikkea mahdollista saada? Ehkä onkin mutta jokin osa alue jyrää varmasti yli muun eivätkä kaikki edellä esitetyt seikat voi olla yhden ihmisen vahvuuksia. Kaikkia osapuolia toki voi ja kannattaa pyrkiä treenaamaan monipuolisesti mutta se että miten treenit jaottaa ja mihin osa-alueeseen milloinkin painottaa on varmasti enemmän tai vähemmän haasteellista.

kuva 1(8)

kuva 2(8)

Housut: Röhnisch @BudgetSport Tammisto, Toppi: HM, Hanskat: Gazoz

Pitkästä aikaa totean lauseen että minähän en ole millään lailla liikunta- tai terveysalan ammattilainen enkä siis tule sanomaan mikä on oikeanlainen tapa treenata. Minä itse en myös missään nimessä ole malliesimerkki monipuolisesta harjoittelusta sillä viimeisiin viikkoihin en ole oikeastaan panostanut muuhun kuin punttiin. Viikko toisensa jälkeen olen saanut nostettua vastustasoja ja olen ollut enemmän kuin tyytyväinen tapahtuneeseen kehitykseen. Kun aerobista ei ole ollut, on kaiken energian voinut painottaa tuohon voimatasojen kehitykseen mutta kolikolla on myös kääntöpuolensa ja jo useana kertana olen huomannut että hengästyn aivan lian helposti. Aamusprintti junaan tuntuu aivan mahdottomalta ja sydän hakkaa vielä pitkän aikaa sinne päästyäni. Voinkin vain kuvitella kuinka kanssamatkustajat miettivät että nyt on nuorella naisella huonosti asiat kun noin vähästä hengästyy. Ja vaikka kuinka minun piti keskittyä tuohon punttiin ja lihaksenkasvatukseen niin alan epäillä että minun on pakko palauttaa näitä sykettä nostattavia treenejä viikko-ohjelmaani.

kuva 4(3)

Tänään oli yhden sellaisen vuoro ja kuvissa näkyvällä boksilla oli merkittävä rooli treeneissä. Käytin siis BC:n ajoilta tuttua vihaamaani ja rakastamaani viikkotreeniä, jota en luonnollisesti voi julkaista täällä. Mutta jos alle puoleentuntiin mahtuu 150 toistoa neljällä eri liikkeellä, joista yksi on boksihyppy, niin voitte varmasti vain kuvitella että sykkeet ovat korkealla. Treenin jälkeen olo oli kaikkensa antanut sekä sellainen että juuri tätä minä olenkin kaivannut. Enkä pistä pahakseni myöskään sitä kuinka ihana kanssatreenaaja kävi piristämässä mieltäni kehumalla tehokasta treeniäni ja hyvää asennettani.

kuva 3(5)

Pahoittelen että tästä tekstistä tuli jälleen hyvin minä-keskeinen vaikka itse asiassa alkuperäisenä ajatuksena oli pukea omat ajatukseni informatiiviseksi toteamukseksi. Nyt tuo kaikki viisaus jätetään teidän lukijoiden varaan ja rivien välistä oivallettavaksi. Vaikka blogini on päiväkirjani tästä matkastani, niin toivoisin sen olevan myös lähde jonkun muun projektissa. Tästä syystä yritän jatkossa keskittyä enemmän myös ohjeistamiseen ja omiin oivalluksiini, joita olen itse huomannut ja todennut toimiviksi tässä matkan varrella.

2 kommenttia

  1. A kirjoitti:

    Hei,
    Olenkin välillä miettinyt että harrastatko enää ollenkaan aerobista liikuntaa, kun täällä blogissa tulee kuva että keskityt ainoastaan saliin. Olen silloin tällöin käynyt lukemassa blogia ja ehkä sain enemmän irti blogisi alkuajoista kun kuvioissa oli vielä kävelyä ja juoksua. Tuo salitreeni ei nimittäin ole oma juttuni yhtään. Kuitenkin raahaudun sinne pari kertaa viikossa ihan vain tukeakseni juoksuharrastusta ja että yläkroppakin saa jotain treeniä. Mutta vaikka olen sitä usean kuukauden tehnyt niin aina se on yhtä kamalaa, sisätiloissa treenaaminen ei vaan oo yhtään mun juttu. Mieluummin menen kaatosateessa lenkille kuin salille, jotenkin vaan olen kai ulkoilmaihminen. 😀 Mut hei, onko sulla jotain vinkkiä millä saisi jotain motivaatiota tuohon salitreenaamiseen? Juoksun jälkeen mulla on hurja endorfiinihumala ja huikean hyvä fiilis, mutta salitreenin jälkeen se ei ole läheskään yhtä voimakas, vaikka kuinka loppuun itseni salilla vetäisinkin. Tietysti omat tavoitteetkin voi vaikuttaa motivaation määrän, minä kun en juurikaan motivoidu siitä että kroppa näyttäisi lihaksikkaalta vaan ennemmin siitä että huomaan millaista kehitystä tapahtuu juoksuvauhdeissa ja millaisiin tuloksiin pystyn juoksu/polkujuoksutapahtumissa.
    Oletko miettinyt että ottaisit kävelyn/sauvakävelyn/juoksun takaisin treeniohjelmaasi? Onko treenitavoitteet nähtävissä peilistä vai onko sinulla joitain muita tavoitteita treenaamisessa?

    • jennie kirjoitti:

      Motivaatiohan on mielenkiintoinen juttu, sillä sen pitää lähteä ihan vain itsestään. Keksiä se juttu, mistä itse tykkää ja mikä itselle toimii. Juokseminen ei taas vastaavasti ole mun juttu lainkaan mutta silti toisinaan lenkillä käyn (tai no kesäsisin). Olen huomannut että se että pystyykin juoksemaan vaikka ollaan epämukavuusalueella, ohitetaan se ensimmäinen vaihe kun tekisi mieli luovuttaa, ja huomataan että tässähän pystyy vaikka mihin! Muistan ikuisesti sen ensimmäisen kerran kuon juoksin 10km, tunne oli ihan voittamaton. Salilla tykkään käydä koska se on ainoa paikka jossa keskityn vain hetkeen, en ajattele mitään muuta kuin sitä toistoa, jota juuri teen. Salilla nollaan ajatukseni täysin. seuranta tapahtuu kuitenkin peilin ja isompien painojen kautta. Toki, homma auttaa minua myös terveydellisestä näkökulmasta mutta kyllä se suurin syy on ulkoinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.