Hae
My Project Is Me

Muistutusta toimintaan

Moi,



Ensiksi haluan jälleen kerran todeta että kyllä täällä on varmasti maailman parhaat lukijat, kiitos teille. Eilisten turvotusmittojen saama tsemppi teiltä oli aivan mieletöntä ja sai ison hymyn huulille. Olette ihan parhaita!


Näin tiistaisinhan on ollut tapana lisätä hieman haastetta tähän yhteiseen kesäkuntoprojektiimme. Sen sijaan että kehittäisin tälle viikolle mitään uutta, ajattelin että voitaisiin käydä läpi sitä, mitä on tullut jo luvattua. Uutta opeteltavaahan tulisi lisätä vain sitä mukaa kun edellisestä ”uudesta” jutusta on tullut jo lähes rutiini. Itsellä ainakin jo tähän asti luvatussa on näyttänyt olevan yllättävän paljon haastetta ja siksipä tämä kertaus.


1.   Mitkä olivatkaan ne tavoitteet? Omissa kuvitelmissani vedän kepeästi kymmenen leukaa sekä sutkautan itseni spagaattin tuosta vaan. Nämä olivat niin sanotut konkreettiset tavoitteet, jotka itselleni asetin. Lisäksi hain yleisesti ottaen lihaserottuvuutta vartalooni  sekä sitä kuuluisaa kiinteää kesäkroppaa.  

2.   Ne pienet muutokset ruokavaliossa? Totesin arkiherkuttelun loputtua löytäneeni kuivatut hedelmät, toki parempi näin mutta voisinko vaihtaa kuivatut hedelmät tuoreisiin? Varsinkin kun totesin että melko monet näistä sisältävät lisättyä sokeria. Ihan nollatoleranssilla en ole päässyt tämän haasteen kanssa mutta jos olen kuivattuja hedelmiä ostanut, niin ne eivät ole enää lisättyä sokeria sisältäneet.

3.   Uskalla astua epämukavuusalueelle! Jotta kehitystä liikunnallisessa mielessä tapahtuu, on uskallettava ylittää itsensä. Se että vain tekee siten kuin on aina tehnyt, ei kehitykseen riitä vaan pitää uskaltaa antaa hieman enemmän. Onko se sitten isommat painot salilla? Yksi liikuntakerta enemmän viikossa vai mikä, riippuu omasta lähtötasosta. Itse olen pyrkinyt tarttumaan isompiin painoihin tai lisäämään liikkeen intensiteettiä muutoin. Olen pyrkinyt hakemaan vaihtelevuutta ja nyt voisin pyrkiä edes yhteen juoksulenkkiin viikoittain.  Tästä juoksemisestakin olen pitkään puhunut ja puheentasolle se on jäänyt, ehkä on aika siirtyä sanoista tekoihin.

4.   Herkkuhetkien rajoittaminen? Tämä haaste esiintyi itse asiassa jo kahteen otteeseen mutta ehkä se on sellainen juttu että kertaus kannattaa, varsinkin jos tässä piilee se suurin haaste (kuten itsellä tuntuu olevan).  Voisiko herkuttelun oikeasti jättää sille varattuun paikkaan ja aikaan ja nauttia tavanomaisesta viikonlopusta jotenkin muutoin.

5.   Mitä onnistumisia on jo tapahtunut? Kaikkihan ei kuitenkaan ole mennyt ihan metsään, vai onko muka? Vaikka satunnaisia lipsumisia on tapahtunut, niin ne ovat vain satunnaisia. Jokainen päivä on uusi eikä tällaisessa projektissa kannata elääkään kuin päivä kerrallaan.

Tekemistä siis selvästi riittää, joten eiköhän tällä muistutuksella saada hieman tsemppiä päälle ja hiki pintaan. Itse ainakin totesin eilen kahden viikon salivapaiden jälkeen että onpas rankkaa  ja jälleen peppulihakset kiittävät 😀

7 kommenttia

  1. Hanna kirjoitti:

    Sulla on aivan mielettömän kiva ja inspiroiva blogi, siksi sulle multa Liebster-palkinto: http://lihavastakohta.blogspot.com/2012/05/palkintoja-pienille-blogeille.htmlJatka samaa rataa <3

  2. Marja kirjoitti:

    1. ”Kesäkunto” – mitä se sitten tarkoittaakaan. Haluan tuntea oloni mukavaksi vaatteet päällä sekä ilman ;D Mutta ihan konkreettisesti niin muutama sentti saisi lähteä vyötäröltä, lantiolta ja reisistä. Siinä samalla lähtee varmasti kiloja ja vaikka en vaakaa seuraakaan niin paino saisi mennä sinne 57-58 kiloon. Nyt kaverin luona punnituksessa tuli 63,7.. Veikkaan, että aiemmin olisi näkynyt ainakin 65, sen verran on keventynyt olo. :)2. Herkkujen selätys on onnistunut hienosti! Himoja ei ole pahemmin edes ollut, ja niiden pikku mielitekojen sivuuttaminen on ollut suhteellisen helppoa. Avokki muistuttaa asiasta tarvittaessa. :D3. Toteutan aiemmin mainitsemani aerobisen lisäämisen eli yksi lenkkeilykerta (30-50min, n. 9km/h) lisää :)4. Nimenomaan rajoittaminen! En halua itseltäni mitään totaalisesti kieltää, sillä tiedän sen kostautuvan kahta kauheammalla ahmimisella. Olen huomannut lykkäämisen olevan tehokas keino: nyt tekisi mieli suklaata, mutta haen sitä vasta puolen tunnin kuluttua. 30min päästä mietin uudelleen, ja jos vieläkin tekee mieli, lykkään vielä 30min. Useimmiten ei tarvitse uudelleen lykätä, kun asiaa ei enää edes muista :)5. Mitoista ja vaa’an lukujen muutoksista ei ole mitään tietoa mutta olo on mitä parhain! Vatsanahka tuntuu aavistuksen kiinteämmältä eikä sivuprofiilinkaan perusteella maha ole yhtä suuri kuin ennen. Olotila on kuitenkin ollut selkein mittari, ei ole niin ”painava” olo! 🙂 Olen erittäin toiveikkaalla fiiliksellä ja motivaatio on säilynyt oikein hyvänä. Lantio-vyötärömitat minulla on muistissa maaliskuun lopulta, jahka kotiin pääsen niin taidan mitata uudelleen niin näkee, onko mitään oikeaa muutosta tapahtunut. 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Oi mahtavuutta Marja! Itsekin siirryin sanoista tekoihin ja juoksentelin vaunujen kanssa iltalenkillä, en koko matkaa, mutta ehkä noin puolet. Alku se on tämäkin, eikä mikään hassumpi sellainen 🙂

  3. milia kirjoitti:

    Aina ei ole hyvä päivä, tai edes viikko, eikä oikeastaan tarvitsekaan. Pääasia on, että tekee niinkuin sinä teit: ei jää tuleen makaamaan, vaan porskuttaa vain eteenpäin.

  4. Zeetah kirjoitti:

    Pitkästä aikaa kommentoimassa, pariin otteeseen sairastelut on vähän vienyt voimia.1. Tavoitteet oli juosta 10km alle 40min, mikä ei ole vielä onnistunut, mutta heinäkuussa raja tulee menemään rikki tätä tahtia. Toinen tavoite liittyy keskivartalon vahvistamiseen. Huima tavoite tuo 10 leukaa, jos olit tosissasi! 2. Pienet muutokset ruokavaliossa – lisäsin proteiineja, vähensin valkoisen sokerin minimiin.3. Aamulenkit oli suunnitelmissa jo tästä viikosta, mutta kevätflunssa taitaa siirtää ne ensi viikkoon. Tsemppiä muuten sinullekin sen juoksun aloittamisen kanssa, hyvin olet jo juoksumatollakin vetänyt, eli varmasti ulkonakin alkaa sujua:) 4. Herkkuhetkien rajoittaminen, hmm..pitkään aikaan en oikeastaan ns. herkutellut, mutta nyt on tullut sitten välillä näitäkin hetkiä. Opeteltavaa on kuitenkin se, että yksi herkku riittää yleensä hyvin, toisesta suupalasta ei yleensä saa vastaavaa iloa.5. Suurin onnistuminen liittyy oivallukseen, että vaikka nämä tavoitteet ovatkin projekti, se ei saa täyttää liian isoa osaa elämästä, vaan aina on paljon tärkeämpiäkin asioita. Ainakin tällaiselle perfektionistille tämä oivallus oli aika pysähdyttävä. Tuli jokin aika sitten mieleen, kun lueskelin hesarista, kuinka täydellisen vartalon tavoittelusta on tullut nykyihmisille kuin uskonto ja monesta kohtaa kyllä tunnisti itsensä.

    • jennie kirjoitti:

      Voi vitsit, toivottavasti paranet pian, ikävää kaikki pitkittynyt sairastelu :(Sinulta kyllä tulee aina niin mahtavan tsemppaavia ja ajattelemisen aihetta herättäviä viestejä että ei voi muuta sanoa kuin kiitos niistä. Saa ainakin itseni aina jotenkin hieman tsemppaavammalle tuulelle. ja mitä noihin leuanvetoihin tulee niin jokaisessa vitsissä on mukana vähän totuutta. Laskeskelin aikanani että jos joka kuukausi saisin vedettyä kaksi enemmän se tekisi kesäkuussa 10kpl, aika kunnianhimoista ja tällä hetkellä ainkain kesäkuussa mahdotonta mutta onhan sitä kesää vielä elokuussakin..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.