Hae
My Project Is Me

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa – Se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa

Moi,

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja haluankin hieman jatkaa ajatuksenjuoksuani ruokavalioon(i) ja ruokaan suhtautumiseen(i) liittyen. Ruokaa voi ja pitää minusta ajatella kahdella tavalla; järkiperäisesti sekä tunneperäisesti. Järki on se joka ohjailee meitä tekemään parempia valintoja – terveellisiä valintoja, niitä jotka auttavat meitä saavuttamaan tavoitteemme tai ylläpitämään niitä. Tunneperäiset valinnat ovat nautintoja, niitä mitkä sopivat hetkeen ja jotka saavat meidät onnellisiksi ja iloisiksi. Jollakulla nämä kaksi ovat luonnostaan balanssissa kun taas joku kamppailee kahden ajatusmaailman välillä enemmän.

Snapshot_20130317_14

Minä itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Tiedän kyllä miten minun pitäisi syödä mutten siltikään aina tee niin. Toisinaan se on ihan tietoinen valinta, haluan vähän irrotella mutta toisinaan tuntuu että ruoka , tai ruoan himo ohjailee minua vähän liikaa. Järkiperäinen syöminen jää jonnekin tuonpuoleiseen ja vaikka vatsa on jo täysi niin halajan silti lisää. Haluaisin siis löytää tasapainoin näiden kahden syöjän keskeltä; Oppia hallitsemaan tuota tunnelatausta hieman paremmin ja ilokseni löysinkin kirjan tätä prosessia tukemaan. Syö mitä mielesi tekee vaikuttaa ensimmäisten avattujen sivujen osalta ihan fiksulta tarjoten työkaluja oman toiminnan muutoksen tukemiseksi.

IMG_2650

Järkisyöminen on loppupeleissä terveyden eteen syömistä – optimaalista ravintoa omalle keholle. Mutta mitä se sitten todellisuudessa on, onkin jo vaikeampi kysymys. Minulle itsellei tämä on iät ja ajat tarkoittanut sopivaa määrää kaloreita sisältäen tarpeeksi proteiinia sekä sopivasti hiilareita ja rasvoja. Virallisterveellinen ruokavalio suosittelee enemmän hiilareita kuin esimerkiksi itse koen tarpeelliseksi ja valloillaan oleva trendi rajoittaa monia perusaineita ruokavaliosta pois kuten maidon ja/tai viljat. Jokaiselle näistä löytynee tutkimuksia sekä puolesta että vastaan ja tiedon määrä alkaa oikeasti olla liian suurta. Ketä enää uskoa? Mitä enää uskoa? Jos kaiken tiedon ottaisi vastaan sellaisenaan niin taitaisi olla parempi olla syömättä mitään – ai, mutta ei sekään ole terveellistä.

Ei ole varmastikaan jäänyt epäselväksi että toivoisin itse pudottavani muutaman kilon. Minun ajatusmaailmassani se tarkoittaa edelleen sitä että pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa. Kaloriajattelu on ehkä juurtunut niin syvään että en vain voi uskoa minkään muun olevan ratkaisu ja onhan alkuväittämien jälkeen ymmärtääkseni todettu että esimerkiksi karppaamisen ”salaisuuus” on loppupeleissä niukempi energiansaanti verrattuna karppaajan aiempaan elämään. Samaa sanotaan gluteenittomasta ja olenkin jälkikäteen miettinyt että ovatko omat hyvät kokemukseni kuitenkin vain vähentynyttä energian saantia. Kun ajattelen omaa gluteenitonta kokemustani niin leivän ja leivänpäällisten poisjäänti kaltaiselleni leipäaddiktille on iso juttu kaloreissa mitattuna.

017675963f6e1fb87fa39fa9359c7d53c2bbe89326

Pelkän kaloriajattelun lisäksi haluaisin kuitenkin kasvattaa käsitystäni terveellisestä. Haluaisin löytää ruokavalion jolla voin hyvin ja oikutteleva vatsani voi hyvin. Terveellinen ei suinkaan aina tarkoita vähäkalorista (vaikka kalorikannattajana niin herkästi vielä ajattelenkin). Valmistin tänään raakasuklaakakkua  Jonnan blogista löytyneellä reseptillä. Kakku on kaikkea muuta kuin kaloriton mutta silti terveellinen (ainakin jos ajatellaan ravinteiden kannalta).

IMG_2647

Tämä teksti ei ehkä varsinaisesti johtanut mihinkään, enkä tiedä oliko sen tarkoituskaan. Halusin ehkä vain tuoda ilmi sen että tässä teidon valtatulvassa eksyy helposti. Vaikka edelleen uskon vakaasti siihen että kalorit ratkaisevat niin oma ajatusmaailmani on alkanut kasvamaan pelkkien makroravinteiden lisäksi . Onko se sitten hyvä vai huono asia, en tiedä. Osittain olen äärettömän onnellinen että tietoa on saatavilla niinkin paljon kuin sitä on mutta toisaalta taas se ärsyttää suunnattomasti. Milloin syömisestä piti tulla näin tieteellistä?
Tarvitaanko terveyden eteen oikeasti moista hifistelyä? Milloin tavallinen ruoka ei enää ollutkaan riittävä? Vai onko asian ydin kuitenkin siinä ettei tavallisena pitämämme ruoka enää olekaan sitä? Tiedä sitten siitä mutta ajattelemisen aihetta antoi toki erään teinipojan ilmaisu siitä että ennen luomuruoka oli tavallista ruokaa.

8 kommenttia

  1. Emmi kirjoitti:

    Hyvää pohdintaa! Itse olen ollut aikamoinen kalorinatsi ja kaikki alkoi vuonna 2012 kun kokeilin Go fat go:ta parin kuukauden ajan. Voi sitä ilon määrää kun senttejä lähti joka suunnasta! Silti olo oli aivan karmea; mietin jatkuvasti ruokaa ja odotin seuraavaa ruoka-aikaa kuin kuuta nousevaa. Lisäksi treenit meni aivan päin sitä itseään, voimat katosi ja salilla käynti oli aivan täyttä suorittamista. Sen parin kuukauden aikana hiukseni alkoivat irrota ja palelin jatkuvasti (oli touko-heinäkuu). Poikaystäväni ilmoitti, että on huolissaan jaksamisestani. Treenejä kertyi seitsemän tuntia viikkoon. Rahkaa ja raejuustoa upposi vaikka ne ei maistuneetkaan hyvältä. Tiukemman ruokavalion jäädessä taka-alalle painoni tietenkin nousi ja se ahdisti.

    Nyt melkein kaksi vuotta myöhemmin olen täsmälleen samoissa mitoissa kuin GFG:n jäljiltä enkä tarkkaile kaloreita ja treenaan määrällisesti vähemmän! Lihasmassaa on tullut ja pidän päivä päivältä enemmän vatsastani 😉 Syön varmasti lähemmäs 2500kcal/vrk treenipäivinä ja olo on loistava! Rahkan olen jättänyt ruokavaliostani pois lähes kokonaan, raejuustoa menee aamupalalla. Jälkiuunileipää syön joskus ja joka aterialla on hiilaria (jopa iltapalalla). En siis omalla kohdallani täysin usko kaloriteoriaan, tuskin kulutan päivässä 3000kcal.. Nyt paino tippuu 500g viikossa vaikka syön varmaankin sen kaksi ja puoli tonnia per päivä. Uskon, että tällainen rennompi suhtautuminen syömisiin ja riittävä lepo sekä tehokkaat, napakat treenit ovat toimineet omalla kohdallani. Mitään en itseltäni kiellä, mutta eipä tee kyllä mieli syödäkään mitään epäterveellistä kun syö näin paljon sitä terveellisempää ruokaa 🙂 Kerran viikossa tosin minäkin ”herkuttelen” jos tekee mieli. Rahkan ja maitotuotteiden vähentäminen on näkynyt itselläni vatsan hyvinvoinnissa, ei turvota ja olo ei ole tukkoinen.

    Jokaisen tulisi rohkeasti kokeilla itselle mukavaa ja helppoa tapaa syödä ja olla. Muutenkin olen tässä miettinyt, että milloin syömisestä tuli näin pirun vaikeaa? 😀

    • jennie kirjoitti:

      Tunnistan itseni tuosta ”entisestä-sinusta” tosin sillä erotuksella että oikeasti pidän siitä rahkasta 😀 Kiitos siis tästä tarinasta – luulen että olen itsekin alkanut nähdä ruokavaliota myös muuna asiana kuin vain kaloreina – vaikka (valitettavasti) ne edelleen tuntuvat olevan se ensimmäinen määrittäjä. On se ajatusmaailma senverta syvään juurtunut 😀

  2. Aliisa kirjoitti:

    Mielestäni kalorien laskentaan perustuva ruokavalion rakentaminen antaa sinänsä ihan hyvät raamit painonhallinnalle, mutta siinä on kyllä myös omat ongelmansa. Ainakin itse olen huomannut kaloreita laskiessa alkavani pikkuhiljaa rajoittamaan myös terveellisien ruokien (hedelmät, pähkinät, vihannekset…) syömistä, koska, no, kalorit. Keskittyessäni ruuan energiamäärään unohdan monesti kuunnella kehoani ja sen signaaleja. En oikein jaksa uskoa, että ihmisvartaloa voisi käsitellä jonkin pankkitilin tavoin, laskien jokaisen syödyn ja kulutetun kalorin ja päivänpäätteksi saldon, joka olisi sitten miinuksella tai plussalla. Tutkimuksetkin ovat osoittaneet, että eri ruokien energiamäärät imeytyvät eri intensiteetillä. Jos syöt 100 kcal edestä keksejä tai 100 kcal edestä pähkinöitä/vihanneksia, ”lihottavat” keksit sinua varmasti enemmän.

    Olen monesti myös huomannut kaloreita innokkaasti laskiessani, että esimerkiksi illalla suoritetun treenin jälkeen olen (hölmösti) jättänyt syömiset aika vähille, koska päivän kalorikiintiö on ollut muka jo täynnä. Ja tämä siis vaikka olisi vähän nälkäkin. Kehoni viestien sijaan olen siis uskonut jotain taulukkoa.

    Minulla on syömisen suhteen vielä PALJON opittavaa, mutta ainakin nyt alan olemaan enemmän siinä uskossa että oikeita ruokia syömällä ja kehon viestejä kuuntelemalla laihduttaminenkin lienee vaivattomampaa ja myös turvallisempaa kuin kaloreita orjallisesti laskiessa, jolloin monesti itse ainakin alan syömään liian vähän.

    • jennie kirjoitti:

      Tässä on varmasti perää. Mietin nimittäin eilen itsekin sitä että nuo kalorit antavat nimenomaan ne perusraamit jokaiselle. Jos ihan perusajatuksella mietitään niin siitähän kuitenkin on kysymys, saadusta ja käytetystä energiasta. Se miten tosiaan tässä yltäkylläisyyden maailmassa osaa valita niitä itselle optimaalisia vaihtoehtoja, niitä jotka käyttäytyvät omassa kehossa ”fiksusti” on sitten jo vaikeampaa. Onko se edes tarpeellista- en tiedä. Kaloreissa on vinha perä, enkä usko että sitä teoria tullaan kokonaisuudessaan ksokaan hylkäämään, tai en ainakaan minä.

      Kiitos kommentista!

    • Emmi kirjoitti:

      Allekirjoitan tämän tekstin täysin! Itsellänikin on vielä paljon opittavaa tuosta oman kehon kuuntelusta. Vieläkin tulee silloin tällöin olo ”en voi syödä enää vaikka on nälkä, kun päivän ruoat on jo syöty”. Siitä seurauksena herään yöllä jäätävään nälkään eli haloo, olisko kannattanut jotain syödä kun kroppa siitä ilmoitteli! Vähähiilariseen ruokavalioon tottuneena painon nousu hiilareiden lisäyksen myötä oli kamala, mutta opettava kokemus. Tajusin, että jos haluan jossain vaiheessa kiristellä niin eihän mun ruokavaliossa edes ole sitten mitään kiristeltävää! Nyt paino on lähtenyt laskusuuntaan vaikka en sitä välttämättä haluaisi. Ehkä kroppa alkaa vihdoin toimia taas kunnolla? Who knows. Mutta kaloreiden vahtaaminen ei sopinut ainakaan itselleni, vaikkakin siitä oli aluksi hyötyä kun aloin laskemaan, että syön TARPEEKSI. Kovasti se maagisen kahdentonnin ylittäminen hirvitti 😀

      • jennie kirjoitti:

        Kehon kuuntelun maaginen taito.. Sen luulisi olevan helppoa mutta käytäntö on usein toinen..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.