Uskallatko sinä haastaa itsesi?
Moi,
Ihan ekana totean että minusta on vallan uskomatonta että näiden seuraavien kuvien välillä ei ole kuin muutama päivä:
Lumi veti näköjään vakavaksi. Siinä missä torstaina oli valehtelamatta +10-12, tyyni aurinkoinen päivä (ja minulla treenin jälkeen niin kuuma että takkikin hiosti) niin lauantaina herättiin lumiseen maisemaan. Tänään ulkoilleena olo oli oikeasti maaliskuinen sillä lämpölukemat olivat pakkasen puolella mutta aurinko paistoi.
Mitä viime viikkoon tulee niin minulla on siitä päällimmäisenä mukavat muistikuvat. Kävin salilla väliohjelmani kanssa kahdesti, jonka lisäksi yksi ohjattu tunti. Jos joku ihmettelee että mikä kumman väliohjelma niin sellaiseksi olen nimennyt tuon tämänhetkisen ohjelmani, joka on siis hieman perussalista poikkeava viritelmä. Näiden lisäksi mukaan mahtui muutama kävely.
Se mistä olen kuitenkin erityisen tyytyväinen on ruokavaliopuoli. Sinällään siinä ruoassa ei mitään erityistä ollut mutta oma suhtautumiseni ruokaan on ollut erityinen, tai oikeastaan jos ollaan tarkkoja niin ihan tavallinen. En tiedä miksi tai mistä johtuen mutta se sellainen turha napostelun tarve on pysynyt poissa; minun ei ole tarvinnut laahustaa päämäärättömästi jääkaapin ja kuivakaapin väiä ihmetellen että mitä minun tekisi mieli – vai tekeekö mitään. Olen syönyt kun on ollut nälkä ja lopettanut kun olo on ollut kylläisen tyytyväinen. Olen osannut kuunnella omaa kehoani ja sen viestejä paremmin kuin pitkään aikaan. Kuulostaa helpolta mutta jostain syystä se on ollut minulle(kin) huomattavan haastavaa.
Koska oma oloni ja suhtautumiseni ruokavalioon tuntuu tasapainoiselta en ”uskalla” ottaa osaa tähän Katrin mielettömänkuuloiseen Kuukaudessa kireäksi-haasteeseen, vaikka mieleni tekisikin. En suinkaan sano ettäkö haaste ei olisi minua varten, oi se olisi varmasti enemmän kuin moni uskookaan, mutta tässä tasapainoisessa hetkessä pyrin tosissani oppimaan kehostani jotain, jonka avulla pystyn jatkamaan matkaani kohti seuraavaa koitosta. Jos kuitenkin sinusta tuntuu että tähän hetkeen pieni lisäporkkana ei olisi pahitteeksi niin kurkatkaa ihmeessä Katrin haaste ja ottakaa osaa. Menetettäävähän kellään ei ole, paitsi ehkä muutaman ylimääräisen sentin ja kilon verran 😉 Voi että kun tämä houkuttaa minuakin….
Mahdoinkohan bongata sut Hieksissä tänään vaunulenkillä 🙂 itse olin hammaslääkäriin menossa.
Kyllä minä siellä viuhdoin kotiinpäin menemään tai vaihtoehtoisesti Rekolaan eli saattaapi siis olla että se olin minä 🙂