Hae
My Project Is Me

Piristystä päivään

Moi,

 

Kiitos teille kaikille ihan äärettömän paljon kaikista kannustavista, ymmärtävistä ja piristävistä ajatuksista, joita eilen sain. Ihan en kaikille ole edes ehtinyt vielä vastata henkilökohtaisesti mutta teen sen kyllä. Minusta tuntuu että jo se, että sain kertoa aiheesta teille kaikille, on parantanut oloani. Kuten ehkä rivien välistä on huomannut, osaan olla itseni kohtaan melko vaativa sen hyvässä ja pahassa tarkoituksessa. Nautin haasteista, itseni ylittämisestä ja suorittamisesta.  Oikein käytettynä tämä draivi auttaa saavuttamaan tavoitteita mutta väärinkäytettynä uuvuttaa. Hyvänä päivänä voin ihan surutta ja himotuksetta katsoa kun joku muu vieressä herkuttelee kun taas vastaavasti huonona päivä toisen terveellinen tapa muistuttaa itseä vain omasta saamattomuudesta.

Kuten kuitenkin sanottu, sain mielettömästi voimia, positiivisuutta ja uskoa  teidän kannustavien kommenttien perusteella. Koska näistä saattanee olla hyötyä muillekin niin listaan useimmiten esitettyjä ajatuksia tähän kaikkien iloksi ja hyödyksi.
1. Riittävä lepo 

Levon puolesta liputtavat monet muistettavat ohjenuorat kuten  ”Lihas kasvaa levossa”. Lisäksi toki oman kehon ja mielen kuuntelu on tärkeää ja sen pitääkin antaa rauhoittua ja levätä, jos siltä tuntuu. Pienikin flunssa tai muu rasite saattaa saada olon vetämättömäksi ja pitkäaikainen ”pakon edessä liikkuminen” aiheuttaa vain helposti lisää stressiä ja liikunnan ilo ja osittain myös hyöty häviää.

 

Riittävä lepo voi yhtä hyvin tarkoittaa myös riittävää unta. Nyt alkusyksysytä onkin ollut monessa paikassa, tai sitten olen vain jotenkin törmännyt aiheeseen sattumalta, paljon asiaa siitä kuinka tärkeä tekijä riittävä uni on ihmisen jaksamiselle. Ristiriitaista tutkimustulosta on sen sijaan siitä että tuleeko unen olla yhtäjaksoista vai riittääkö kokonaismääränä esim. suositeltu 8h.

 

Luin itse asiassa ajatuksia herättävän tekstin tuota levon merkitystä koskien. Teksti oli kylläkin suunnattu raskaana oleville naisille mutta yhtäkaikki on minusta paikkansa pitävä tällaisessa lievässä rasitustilassa kenelle vaan. Tekstin pointtina oli, että jos on tottunut liikkumaan raskaasti ja paljon, ei välttämättä raskauden (tai väsymyksen) myötä ole helppoa kuunnella omaa kehoaan koska on tottunut rasittamaan sitä sellaisella tasolla, joka väsyttää jo itsessään. ”No pain, no gain” periaate on jonkinasteinen ohjenuora jokaisella kovaa harjoittelevalla ja missä vaiheessa se rasitus alkaakin olla kropalle liikaa, on haastavasti tulkittavissa.

 

Niin tai näin, riittävän levon merkitystä niin liikunnan kuin muunkin elämänalueen saralla ei voi tässä vaiheessa kuin korostaa. Ehkä kokeilen taukoa, tai ainakin kevyempiä treeniviikkoja silloin tällöin, kuten kerran kuussa.

 

2. Vaihtelu virkistää

 

Vaihtelu virkistää aina. Vaikka vaihdankin saliohjelmaani tietyin aika-ajoin, ja nytkin nykyinen on olut käytössä vasta syyskuun alusta, saattaisi olla paikallaan kokeilla väliin taas jotain ihan toisentyyppistä harjoittelua. Omalla osallani haastetta aiheuttaa ajankohta (aamuisin klo 6.30) sekä poikaystäväni epäsäännöllinen vuorotyö, jonka vuoksi lapselle on saatava hoito järjestymään treenin ajaksi.  Mahdottomaksi tämä ei missään nimessä lajivaihtelua tee vaikka ehkä pieniä rajoitteita ja haasteita tuokin.

 

Viimeksi kun salikyllästyminen iski, pidin aerobisen viikon salilla ja samaa voisin toteuttaa nytkin.  Ihan yhtälailla tämän aerobisen viikon voi yrittää halutessaan ujuttaa treenipäiväkirjoihin vaikka kerran kuussa toteutettavaksi vaihteluksi. Samoin ryhmäliikuntatunnit, jos niille vain pääsen osallistumaan, tuovat mukavaa vaihtelua. Ja tuo aiemmin mainittu kevennetty viikko ylipäätään.

 

Vaihtelu virkistää myös ruokapöydässä. Hyvä tapa on päättää kokeilla jotain uutta joka viikko. Höllätä hieman viikonlopulle, ei kuitenkaan liikaa. Mikä vain itselle sopii parhaiten. Nyt omalla osallani uusin villitys ovat maustetut nestemäiset steviat, joita tungen rahkan sekaan. Niistä joskus toiste enemmän.

 

Pientä piristystä tuovat myös paitsi rutiinien rikkomiset myös uusi soittolista (enpä olekaan tätä vaihtanut aikapäiviin!), uudet treenivaatteet..  Kaikki vaihtelu.

 

3. Konkreettiset tavoitteet

 

Kun puhutaan tavoitteellisesta treenaamisesta, on oltava tavoitteita joita saavuttaa. Tavoitteiden tulee olla sen verta konkreettiset että niiden mittaaminen onnistuu ja onnistumisen iloa voi syntyä. Painoa pudottaessa konkreettinen tavoite on pienenevä vaakaluku ja/tai sentit.  Lihaksia kasvattaessa mittanauha voi edelleen toimia hyvänä ystävänä, samoin kerta kerralta suurenevat painot.

 

Omalla osallani en ehkä ole tarpeeksi hyvin konkretisoinut tätä. olen vain puhunut lihasten kasvattamisesta ja kesäksi vatsalihasten esiin nipistämisestä. Ehkä on aika asettaa pienemmät, saavutettavammat välitavoitteet. Tässä onkin tehtävää.

4. Rento asenne

 

Yhtälailla rento asenne kaikkea kohtaan on tärkeä.  Vaikka tavoitteellinen harjoittelu on suorittamista, ei sen tarvitse olla sitä aina. Kuten todettu, liika stressi syö vain motivaatiota ja treeni-ilo katoaa. Aikaa on kuitenkin koko loppuelämä joten mihin tässä on kiire? Jos tuntuu siltä että juuri nyt ei oikeasti jaksa, ei tarvitse jaksaa. Loppujen lopuksi meillä kaikilla on vain tämä yksi elämä ja se kannattaa käyttää siten kuin itsestä tuntuu hyvältä.

 

5. Positiivisuus

 

Viimeisenä muttei vähäisimpänä on positiivinen asenne. Positiivisuutta korostetaan monessa paikassa eikä turhaan, sillä negaatiot syövät motivaatiota ja latistavat mieltä. Sen sijaan että ajattelee ettei onnistu, täytyy todeta että minä onnistun!  Lapsillahan on uskomaton positiivinen energialataus päällä kaiken aikaa eikä muutama epäonnistuminen haittaa menoa lainkaan. Ei meistä kukaan kävellyt syntyessään mutta niin vain sinnikkään harjoittelun tuloksena tässä ollaan! Positiivisuuttakin voi harjoitella ja jostain muistankin joskus lukeneeni siitä kuinka huippu-urheilijatkin psyykkaavat itsensä tärkeään koitokseen nimenomaan näillä positiivisilla mielikuvaharjoitteluilla. Mielen voima on kyllä sen verta uskomaton, ettei sitä kannata aliarvioida.

 

Paljon asia, kiitos teidän. Erästä lukemaani tsemppiblogia että ei tämä ole mitään rakettitiedettä (Kiitos Bobby Jean). Nämä ajatukset muistutuksena onkin hienoa todeta että tänäänhän on jo torstai ja viikonloppu häämöttää ihan nurkan takana! energistä ja positiivista torstaita kaikille!

Kuva täältä

 

 

15 kommenttia

  1. Maiju kirjoitti:

    Kirjoittelinkohan muuten jo edelliseen kun olen käynyt nyt kolme kertaa painonhallinta-asioihin erikoistuneella psykologilla (Satu Eerola) ja hän aina korostaa sitä, että terve mieli kestää joustoa. Se on ajatuksia herättävä asia.

  2. Anonymous kirjoitti:

    Kohdan yks kolmanteen kappaleeseen liittyen, joskus täytyy oikein keskittyä ja tunnustella että laiskottaako minua vai oikeasti väsyttää. Jos laiskottaa liikunta auttaa ja sitä piristyy, vaikka salille meneminen tökkisi. Hetken treenaamisen jälkeen alkaa virtaa löytyä, mutta jos kyse on uupumuksesta se vain pahenee treenaamalla. Vaikea aina joskus tietää etukäteen. -E-

  3. msbottom kirjoitti:

    Kirjoitin juuri eilen ylikunnosta blogiini. Sen itse läpikäyneenä sain vihdoin kirjoitettua kokemuksistani. Kiitos sun eilisen postauksen! Käy ihmeessä kurkkaamassa: http://climbofmylife.blogspot.fi/2012/09/jaksaa-ei-jaksa-jaksaa.html?m=1

    • jennie kirjoitti:

      Kuten mainittu, tämä oli ihan loistava teksti. Sitä aina kuvittelee että ei tällaiset asiat omalle kohdalle osu mutta kappas vain, näin voi käydä myös meille ihan tavallisille treenajille.

  4. msbottom kirjoitti:

    Niin ja tää oli hyvä postaus ! 🙂 mulla kännykkä flippaa en saanu lisättyä enää äsköiseen.

  5. PinkyBling kirjoitti:

    Sulle on tunnustus mun blogissa :)http://sokerikuningatar.blogspot.fi/

  6. Miss JS kirjoitti:

    Paljon treenaavalla ihmisellä tulee varmasti aika ajoin samalaisia tuntemuksia kuin sulle! Mistä edellisessä postauksessa kirjoittelitkin. Tuo monipuolisuus treeniin tuo kyllä paljon vaihtelua ja uutta intoa. Itte oon hullaantunut ihan täysin nyt kahvakuulaan! Oli pitkä tauko salilla käymisestä, ku kävin juoksemas vaan ja nyt on taas ihan uutta intoa juoksuunki, ku välillä käy kumminki salillakin. Mullakin välillä tulee motivaation puute, mutta aina sen jotenki voittaa. Tsemppiä!! Sulla on hirmu hyvä blogi 🙂 Katoin muute tota samaa Jutan ohjelmaa! Aika kallis vaan! Mutta ehkä sekin motivoisi 🙂

  7. jennie kirjoitti:

    Vaihtelu on varmasti se ratkaisu, sen verta kuitenkin tykkäsin käydä esim. viime lauantaina bodycombatissa vaikka muutoin sillä hetkellä elettiinkin tätä suvantovaihetta. taukoa salista ja jotain muuta tilalle JOS siltä tuntuu. Kahvakuulaa kehutaan paljon – pitäisi vain jostain saada opastusta sen kanssa treenailemiseen. Ohjeitahan löytyy toki joka puolelta vaikka kuinka paljon. Osaisikohan sitä niiden avulla kokeilla tehokasta treeniä.. ps.Minusta on ihan huippua että pidät blogistani vaikka viimeaikoina tuntuukin että tällaisia hieman negatiivisempia asioita on noussut pinnalle 🙂 Kuten kuitenkin todettu, on mieli jo parempi ja tästä on hyvä lähteä uuteen nousuun.

  8. Bobby Jean kirjoitti:

    Tsempit vielä tätäkin kautta! 😉 Tuntuu olevan vallalla lähes jokaisessa blogissa jonkin suhteen motivaationpuute. Onko se sitten se syksy siellä, mikä vaikuttaa enemmän kuin osaa arvatakaan.. Tsemppiä pimeyden keskelle!

    • jennie kirjoitti:

      Tosiaan yllättävän monella tätä tuntuu olevan liikenteessä. Kesä oli selkeästi liian lyhyt ja sateinen ja siksi syksy tuntuu tulleen ihan liian aikaisin. vaikka ei sen puoliin, kesän jälkeen syksy on itselle se toisiksi lemppari vuodenaika (vaikka ei ehkä uskoisi tästä nyyhkytyksestä:D). Mutta hei, alhaalta ei voi kuin nousta ylöspäin ja sadetta seuraa aina pouta 🙂

  9. Anonymous kirjoitti:

    Vitsit, todella hyvä postaus, juuri sitä mitä itsekin tässä vaiheessa kaipailen ja asian kanssa kamppailen. Tuntuu taas että motivaatio tulee ja menee miten sattuu, ja joskus tuntuu ettei sali kiinnosta pätkääkään, kun taas välillä siellä tulee niin hyvä olo. Pitäisi ainakin omalla kohdalla unohtaa tuo stressaaminen, koska siitä ei seuraa ainakaan mitään hyvää.. ja antaa itsellekin anteeksi eikä olla niin kriittinen. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *