Hae
My Project Is Me

Tarina tähän saakka: Raskauden toinen kolmannes

Moi,

Rakas massakauteni (raskauteni) on edennyt jo kolmannelle kolmannekselle. On siis vähintäänkin luonnollista että tässä vaiheessa kerrataan tarinaa tähän saakka. Ensimmäisen kolmanneksen ajatuksia ja tuntemuksia voi lukea täältä. Alkuraskauden pahoinvointi on onneksi jo takanapäin. Tässä vaiheessa vain muistelee mielessään että oliko se muka niin kamalaa mutta kyllä se oli. Keskiraskaudenhan sanotaan olevan ehkä sitä parasta aikaa kun vatsa ei vielä aivan valtavan kokoinen ole ja muutoinkin elämä tuntuu alun jälkeen helpottavan. Tämä on myös sitä aikaa kun vatsa kasvaa valtavasti, ainakin minulla. Jakson alussa vain pieni kumpare oli huomattavissa ja tällä hetkellä sitä ”pientä kumparetta” ei peittele sitten millään.


Ainoa ostokseni vauvalle
Etualalla näkyy myös esikoisen grafiikkaa

Saan olla onnellinen että olen pystynyt liikkumaan täysin normaalisti raskaudesta huolimatta. Tämähän ei ole mikään itsestään selvyys vaikka sellaisena sitä olenkin omalla kohdalla pitänyt. Raskaus ei itseasiassa ole vaikuttanut omiin liikuntatottumuksiini juuri lainkaan ja joskus jopa ”unohdan” koko raskauden olemassaolon. Tämä ”unohtaminen” tapahtuu lähinnä silloin kun luen jotain liikunta-aiheista artikkelia/ohjetta siitä miten saada täydellinen peppu/sixpack/taimikä muutahansa – Siinä hetkessä ajattelen että ”vaikuttaa tehokkaalta, tätähän täytyykin kokeilla” ja vain nanosekuntia myöhemmin jatkan omaa ajatustani, ”sitten joskus kesällä..”. Lähinnä nämä kokeilut koskevat erilaisia aerobisia tai inntervallityyppisiä hiit-harjoituksia. 

Kun sanoin ettei raskaus ole varsinaisesti vaikuttanut harjoitteluuni niin tarkoitan tällä sitä että liikun edelleen samalla tavalla kuin raskauden alussa tai ennen raskautta. Toki, joitain liikkeitä on jäänyt pois kuten vatsat (paitsi staattiset pidot), jalkaprässi ja raskaat kyykyt smithillä mutta ylävartaloa harjoitan pääsääntöisesti edelleen samoilla painoilla kuin ennen. Lisäksihän olen kasvattanut toistomääriä viitentoista kymmenen sijaan eli ehkäpä tässä on syy miksi oma kehitykseni tuntui tyssäävään viime kesän loppuolella – en vain yksinkertaisesti treenannut tarpeeksi kovaa kerran nyt sujuu näin helposti edelleen. Erään opuksen mukaan lihaskuntoharjoittelussa pitäisi painojen laskea 5-10% raskautta edeltävistä vastuksista/toinen ja kolmas kolmannes.

jokunen viikko sitten

Mitkään isot painothan minulla ei ole, eli en ala niillä todellakaan kehuskelemaan mutta kuitenkin sellaiset että tuntuu edes jonkinmoista poltetta viimeisillä toistoilla. Itseasiassa tämä että tuntuu edes jonkinmoista poltetta, on ollut itselle ehkä se vaikein hyväksyttävä tosiasia. ”Salilla on ihan turha käydä, jossei tee täysiä tai treenaa loppuun saakka”, on kärjistetty ohje perussaliharjoittelijalle. Raskauden aikana harjoittelevalle taas ohje on että viimeiset toistot eivät saisi olla niin rankkoja että joutuu pidättämään hengitystään tai pusertamaan täysiä. Nokkelina lukijoina varmaan huomaatte näiden kahden ohjeen välisen ristiriidan. En halua löysäillä salilla mutten toisaalta voi tehdä ihan täysiäkään, niinpä olen hakenut jotain tuntumaa siltä väliltä ja joku liike on kevyempi kuin joku toinen.

Aerobinen harjoitteluni on jäänyt lähinnä kävelyn ja uinnin varaan. Joskin orastava kevätaurinko on saanut sisäisen juoksijani heräämään talvihorroksestaan. Kevyesti olen juoksumatolla kokeillut lyhyehköjä aikoja silloin tällöin enkä nyt sen enempää aiokaan alkaa juoksukuntoa harjoittamaan. Nythän olen myös päässyt nostamaan sykkeitä dancetonen tanssi-dvd:iden avulla, joka tuo mukavaa vaihtelua peruskävelyyn. Vaikka hengästynkin tällä hetkellä helposti (kiitos siis raskauden) niin sen ensimmäisen epämukavuusalueen ylitettyä sitä jaksaa edelleen hyvin. Joskus täytyy kuitenkin hidastaa vain siksi että harjoitussupistukset pistävät vatsaan ilkeästi mutta sitten taas lähdetään uuteen nousuun. Omaa kehoa kuunnellen siis edetään tälläkin osa-alueella.

vanhempaa kuvamateriaalia

Ruokavaliohan ei minulla varsinaisesti ole muuttunut. Jos jotain niin se on palannut takaisin normaaliin. Maitorahka maistuu taas sellaisenaan ja kahviakin juon 1-2kuppia aamuisin (ja viis veisaan viimeisimmästä tutkimuksesta, jossa senkin sanotaan olevan pahasta). Hieman höllemmällä otteella syön kuitenkin viljatuotteita kuin esimerkiksi painoa pudottaessa tekisin.

tyyppilinnen rahkakuva (vanhaa kuvamateriaalia)
vanhempaa kuvamateriaalia

Vaikka tämä uhkaa venyä kilometrien mittaisesksi sepostukseksi niin silläkin uhalla vertaan vielä vähän edellistä ja nykyistä raskauttani. Olen ehkä kokonaisvaltaisesti elänyt terveellisemmin kuin esikoista odottaessani mutta silti on olemassa päiviä, jolloin tunnen itseni todelliseksi sotanorsuksi. Onneksi vastapainona on myös päiviä, jolloin totean sittenkin olevani ihan timmi odottaja. Varsinkin salilla tulee toisinaan todellinen voittajaolo kun ”vielä tässä vaiheessa” jaksan treenailla niin säntillisesti. On tästä kaikesta ainakin se hyöty/ilo ollut että painoa on tällä kierroksella epävirallisesti viitisen kiloa vähemmän. Tällä hetkellä painoni liikkuu 64-65kilon välillä ja viikkoja on kasassa 27+5. Kuten kuvasta näkyy niin viimeksi oltiin jo kiitettävästi 70-kilon puolella. Pikkuhiljaahan massankasvun pitäisi alkaa taas hidastumaan ja nähtäväksi jää, mikä tällä kertaa on se maaginen luku, jota raskaus loppujen lopuksi toi.

Musta muumimamma

Mitä seuraavaan etappiin (viimeinen kolmannes) tulee niin näillä ajatuksilla ja periaatteilla edetään kohti maaliviivaa. Liikkua olen ajatellut suinkin niin kauan kuin vain pystyn eikä ruokavalioonkaan ole raskauden puolelta tarvetta hakea erityisempiä muutoksia. Katsellaan siis mitä tuleman pitää.

ps. Kaikki kuvat viimeisen kahden päivän ajalta, ellei toisin mainita. 

9 kommenttia

  1. Jossu kirjoitti:

    Hatunnoston kyllä ansaitset, Jennie! Olet todellinen esikuva ja toivon hiljaa mielessäni että itsekin saisin joskus tulevaisuudessa treenata yhtä pitkään kuin sinä, jos raskaus omalle kohdalle osuisi 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Niin, eihän se että pystyy liikkumaan ole tosiaan itsestäänselvyys eli yhtälailla toivon että jos joskus tulevaisuudessa olet samassa tilanteessa, pystyt sinäkin 🙂

  2. Pia kirjoitti:

    On kyllä tosi kiva lukea siitä, että raskaana ollessakin pystyy hyvin liikkumaan vaikka onkin niitä rajoituksiakin. Oot kyllä tosi ahkera ja ihailtava 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos niin kovin paljon. Eilen juuri mietin että liikkuisinko näin aktiivisesti jos en pitäisi blogia? Toki haluan ainakin kuvitella että vastaus olisi kyllä, mutta eihän sitä voi tietää.

  3. Tea H kirjoitti:

    Täytyy kyllä myöntää kun ilmoitit raskaudestasi, mietin että alkaa tulla tylsiä postauksia tästä aiheesta. Nyt täytyy sanoa, et on todella mielenkiintoista lukea sun odotusajasta, osaat muotoilla tekstin niin että se antaa myös paljon ei odottaville (ehkä joskus minäkin olen se odottava) 🙂 ihailtavaa miten paljon jaksat panostaa myös itseesi (liikkumiseen & ruokaan). Ihanaa loppuodotusta!<3

    • jennie kirjoitti:

      Voi kiitos – ja jossei muuten niin aina voi ainakin hakea sitä listsemppia itseensä toteamalla että jos tuokin odottava, yhden lapsen äiti pystyy tuohon, niin pystyn kyllä minäkin! Ei tekosyitä vai mitä 😀

  4. Tea H kirjoitti:

    No todellakin näinhän se on! Annat sieltä ruudun toiselta vähän niinku potkua perseelle et jos sä pystyt raskaana tommosiin urheiluihin ni meidän ei odottavien pitäis pystyä vielä parempaa 😉

  5. Anonymous kirjoitti:

    Hei, on mukava seurata blogiasi etenkin kun olen melkein samassa tilanteessa (RV31+4). Samat ajatukset: olen onnellinen siitä, että olen pystynyt liikkumaan lähes entiseen malliin. Viimeksi tänään lääkäri vahvisti että kaikki on kunnossa ja saan jatkaa juoksemista, step-aerobicia sekä muita jumppia. Myöskin mittojasi on ollut kiva seurata ja verrata omiin mittoihin. Ruokavaliosi näyttää olevan kohdallaan ja vaikka se ei itsellänikään ihan rempallaan ole niin parannettavaa olisi. Miten sinä jaksatkaan kokata noin monipuolisesti?Tsemppiä ja toivottavasti raskautesi jatkuu samaan malliin!

    • jennie kirjoitti:

      Ihana kuulla puolestasi (ja omaksi, toivottavasti, lähitulevaisuudeksi) että vielä muutamienkin viikojen päästä tarina voi jatkua samankaltaisena. Sinulle paljon voimia viimemetreille, eipä enää ole kauaa jäljellä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.