Hae
My Project Is Me

Hyvää ja kaunista

Moikka,

Ensinnäkin ihan mahtava osanotto kesähaasteeseen! Wau – nyt ei sitten auta enää laiskotella vaan siirtyä tuumasta toimeen. Kuten kuitenkin luvattu niin tämä viikko menköön vielä ennemminkin valmistautumisella tulevaan. Ensi viikolla sitten laitetaan ensimmäistä haastetta eteenpäin ja katsotaan mitä tapahtuu..  Pyrin teille kaikille kommentoijille vastaamaan tämän päivän aikana 🙂

Tänään paneudutaan kuitenkin enemminkin siihen mikä itsessä on hyvää ja kaunista. Itseään tulee oikeasti kehuttua usein ihan liian vähän ja monesti ne hyvätkin puolet tuntuvat hukkuvan kehityskohteiden taakse. Aina voisi olla hieman pidempi, tai hoikempi tai lihaksikkaamoi tai hiukset voisivat olla paksummat jne. Aina on vähän jotain.

Positiivinen energia on kuitenkin useimmiten se joka vie eteenpäin. Se auttaa jaksamaan ja luo motivaatiota. Näkemällä vain ne pienet virheet turhautuu helposti ja mieli väsyy. Tämänpä vuoksi on tärkeää muistaa myös kehua itseään, erityisesti niinä vaikeimpina hetkinä.

Kuva täältä

Sain tosiaan tuossa jokupäivä sitten ensimmäisen haasteeni pirteältä Superdieetin kirjoittajalta tähän aiheeseen liittyen.

Kirjoita itsestäsi kahdeksan asiaa, joista pidät. Ulkonäkö/luonne/taito/mikä vain. Nyt on lupa kehua itseäsi! Laita haaste eteenpäin ainakin yhdelle bloggaajalle.
Pohkeet
Pohkeeni ovat aina olleet sopivan kokoiset täyttämään saappaan varret mutteivät koksaan niin isot että varsien kanssa olisi ollut ongelmaa.

Hampaat
Hampaani ovat luonnostaan (tai hammastahnan) ansioista kauniin vaaleat.

Peppu
Tämä on paha 😀 Mutta ihan rehellisesti peppuni ei ole kovin leveä vaan nousee oikeaan paikkaan eli suoraan taakse.

Päättäväisyys
Kun saan jotain päähäni niin yleensä sen myös toetutan, tämä on toiminut erityisen hyvänä ”piiskana” koko projektin ajan.

Järjestelmällisyys ja organisointikyky
Tästä voitaisiin olla kotona myös sitä mieltä että kyse on pikkutarkkuudesta mutta tämän ansiosta haluan että esim treenatessa toistot ovat puhtaita ja liikeradat oikeita eikä liike ole vain jotain sinne päin. Lisäksi täm on ollut apuna kun liikkumisia on sovitettu päivän agendaan mukaan.

Sosiaalisuus
Puhun paljon ja kaikkien kanssa. Tykkään harjoittaa small talkia. Olen joskus oikein kiinnittänyt huomiota että jos minulle esitetään kysymys, johon voisi vastata myös ’kyllä’ tai ’ei’ niin itsellä vastaus on jostain syystä paljon pidempi

Kyky muutokseen
Olen aina ollut aamu-uninen mutta kappas, nykyään huomaan että olen oikeasti paljon virkeämpi aamuisin. Olen myös huomioinut että aamu-urheilu ihan oikeasti herättää ja saa koko päivän rullaamaan pirteämmin.  Muutosta on tapahtunut myös tavassa liikkua, eli siinä missä ennen tarvitsi ulkopuolista apua liikkeelle pääsyyn ja itsensä ylittämiseen niin nykyään onnistun siinä itsekin. Ruokailutottumukset ovat pikkuhiljaa muuttuneen terveellisemmiksi jne. Onhan näitä.

Saavutetut tulokset
Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä olen aidosti ylpeä siitä että olen onnistunut omassa projektissani niin hyvin kuin olen. Kyseessä ei välttämättä ole juuri sellainen asia jota täll haasteella haettiin takaa mutta tämä jaksaa aina ilahduttaa itseäni yhä uudestaan.

Haluaisin oikeastaan haastaa kaikki tähän mukaan ja miettiä että mikä itsessä onkaan hyvää.  En ehkä saisi myöntää mutta kyllä itse koin haastetta keksiä kahdeksan asiaa. Viisi keksin helposti mutta loput  kolme vaativatkin jo hieman ajattelua.. Jos kuitenkin teen myös  työtä käskettyä niin haluan haastaa mukaan Tuulin.  Tuulin painonpudotusprojekti muuttui terveelliseksi raskausprojektiksi ja kaiken pahoinvoinnin keskellä voi olla hyvä antaa itselleen tunnustusta. Lisäksi haluan haastaa Vompatin.  Vompatti on myös kääntänyt oman kelkkansa ja päinvastoin kuin me monet muut, hän yrittää hieman kerryttää painoa syömishäiriön jälkeen. Kummallakin tytöistä on tavoitteena terve mieli ja keho.

Kuva ei sinänsä liity enää haasteeseen mutta aiheeseen ehkä kuitenkin – koin myös positiivisen yllätyksen itseni suhteen kun viime perjantaina pitkästä aikaa näin maailman ihanimpia ystäviäni ja laittauduin hieman tavanomaista enemmän. Olin oikeastaan ihan yllättynyt omasta peilikuvastani.

Torstai on tosiaan toivoa täynnä (ainakin tänään).

20 kommenttia

  1. Zeetah kirjoitti:

    Täällä toinen aamuvirkku. Ihana postaus, nykymaailmassa kun tuntuu, että aina vaan ajatellaan tulevaisuuteen ja kuinka voisi olla parempi ja parempi, mutta hyvä hetkeksi pysähtyä ja tajuta, mitä hyvää on tässä hetkessä. Näytät sädehtivältä, tulin oikein hyvällä tuulelle iloisista kuvistasi:)

    • jennie kirjoitti:

      Kun ensin pääsen aamulla koneen ääreen niin sitten menee puoli vuorokautta (tai enemmän) että sama onnistuu uddestaan. Kiitos sinulle niin kauniista ajatukisasi että ihan hämmennyin 🙂

  2. Anonymous kirjoitti:

    Täälä vielä yksi osallistuja kesäkuntoprojektiin! Oma tavoitteeni on hankkia lihaserottuvuutta ja pudottaa ehkä kilo tai kaksi. Myös herkuttelujen karsiminen ja mahdollisimman puhtaasti syöminen on tavoitteena. Liikuntapuoli on ollut minulla jo monta vuotta kunnossa ja nykyisin käyn salilla n. 5 kertaa viikossa. Syömispuoli on kuitenkin ollut enemmän ja vähemmän hakoteillä, ja tämän takia tulosta ei ole tullut niin kuin olen toivonut.Olen nyt pikkuhiljaa koittanut ensinnäkin lisätä treenien intesiteettiä ja tehnyt enemmän vapailla painoilla. LIsäksi olen opetellut syömään puhtaammin ja olen ottanut palautusjuoman käyttöön. Minulle suurin ongelma on ollut ymmärtää se, että minun täytyy syödä paljon enemmän (etenkin proteiinia) jotta kehittyisin! ENää en päästä ateriavälejä venymään vaan yritän syödä tasaisesti pitkin päivää, protskua joka aterialla 🙂 Ja herkkupäivä sitten max. kerran viikkossa (eikä niin, että se venähtää kolmeksi päiväksi!).Joten näillä mennään kohti kesää, katsotaan mitä tulee!Sinusta ainakin huomaa sen valtavan muutoksen minkä olet tehnyt, täytyy sanoa että ihan hehkut kuvissa :)Voit kyllä olla ylpeä itsestäsi! -Linda

    • jennie kirjoitti:

      Kuulostaa siltä että taitaa olla edessä se aloittamisen jälkeen rankin osuus eli ne viimeiset pikkujutut – vähän kuten täälläkin. Erillinen kiitos vielä kauniista sanoistasi.

  3. Anonymous kirjoitti:

    Olen menossa tänään iltavuoroon ja mietinkin tässä juuri kun tykkään nukkua pitkään, että omapa on vikani kun en herännyt aikaisemmin enkä ehdi treenaamaan kaikkea mitä haluaisin nyt. =D ehkä otan ensi kerralla oppia ja laitan kellon soimaan aikaisemmin!!!

  4. Lintunen kirjoitti:

    Pitäisi tosiaan ajatella itsestään useammin positiivisemmin ja kunnolla kehua itseään. Se on aluksi vaikeaa, mutta uskon että siihen tottuisi ajan myötä. Itseni kohdalla se vaikuttaisi myös hyvällä tavalla itsetuntoon.Näytät oikein kauniilta kuvissa! 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Jokainen meistä ansaitsee kehuja ja tunnustusta tekemisistään. Näitä tutkimuksiahan on vaikka millä mitalla kuinka esimerkiksi peilin edessä itselleen annettu tunnustus tai kehu parantaa mielialaa ja tosiaan itsetuntoa. Kiitos ihana Lintunen sinulle 🙂

  5. Terpu kirjoitti:

    Kiva postaus, täytyy ehkä toteuttaa joku tällainen ”itsensä kehuminen” itsekin, sillä sitä ei koskaan tule tehtyä liikaa 🙂 Kiitos tästä, tulin heti paremmalle mielelle vähän alavireisen aamun jälkeen. Niin, ja kauniita kuvia sinusta! 🙂

  6. vompatti kirjoitti:

    Tämä oli ihana ja piristävä postaus! Vielä piristävämmäksi sen teki se, että oli haastanut minut 🙂 Tuli hyvä mieli, kiitos. Tässä viime aikoina on ollut vähän raskaampaa, mutta tällä viikolla kaikki on tuntunut taas valoisammalta, joten tämä haaste tuli hyvään saumaan. Annoit minulle paljon ajattelemisen aihetta ja taas lisää uskoa siihen, että terveys, hyvinvointi ja tyytyväisyys elämään ovat sitä, mihin pitää tähdätä.Parasta oli lukea, että olet oikeasti ylpeä siitä mitä olet saavuttanut! Olet todella kaunis ja itsevarmuus tekee sinusta entistäkin kauniimman 🙂

  7. Janette kirjoitti:

    Voi että sun jutut motivoi ja oot muutenkin niin ihanan pirtsakan näköinen!! Hyvää ja energistä kevättä sulle! 🙂

  8. Liina kirjoitti:

    oit oot niin kaunis ! ja ihanaa lukee tälläsiä positiivisempia juttuja omasta kehosta laihdutusblogissa :)tsemppiä!

    • jennie kirjoitti:

      Voi että, Kiitos Liina 🙂 Sitä tosiaan aina, tai ainakin helposti, hautautuu vain niihin tavoitteisiin ja vaikka täälläkin suurin osa sitä toki on niin kyllä kunnon kiiitos on kerran paikallaan.

  9. Tsemppis kirjoitti:

    Sinä oot kyllä mun yks ykkösidoleista laihtumisen saralla, niin hienon muutokset oot saanu itsessäsi aikaan 🙂 Tosi kauniilta näytät!Teenpä tänpäiväisen haasteen vielä tänä iltana, en malta odottaa seuraavia!

    • jennie kirjoitti:

      Miten osaisin kiittää tarpeeksi tästä mahtavasta kommentista – eikait siihen muuta tapaa ole kuin KIITOS. Oma onnistumisen ilo moninkertaistuu tämänkaltaisista tunnustuksista niin paljon että jo yksin niiden voimalla jaksaa kummasti 🙂

  10. Anonymous kirjoitti:

    Heippa!Ensinnäkin, ihan mielettömältä näytät! :)Sitten mulla olisi liuta kysymyksiä:Eli sillon kuin alotit laihduttamisen, niin treenasitko kuinka monena päivänä? Ja aina niinä päivinä 2 tuntia? Teitkö siis aina vaunulenkin ja sitten lihaskuntoa kotona?Tuliko sulla koskaan sellainen fiilis, että sä luovuttaisit? Koitko, että herkuttelu hidasti sen laihtumista vai söitkö niitä laihdutuksen aikanakin ihan luvan kanssa?Onko sun mies myös kova urheilemaan? Tai onko kenties nyt sun urakan myötä innostunut myös? 🙂

  11. jennie kirjoitti:

    Kiitos sinulle. Yritän vastailla lyhyesti ja ytimekkäästi vaikka se minulle haastavaa onkin. Kun aloitin urakkani niin en suinkaan päivittäin liikkunut 2:ta tuntia, aloitin sillä tunnin kävelylenkillä. Jossain vaiheessa toinen lenkki tuli mukaan satunnaisena kunnes säännöllistyi. Sykysllähän aloitin myös kotijumppailut Jillian Michaelsin dvd:illä. ennen näitä treenasin vain vatsoja (ja selkiä, hiamn heikosti tosin) sekä käsiä kotosalla tällä bloginkin puolella julkaistuin liikkein. En ehkä ihan joka päivä näitä tehnyt mutta pyrin päivittäiseen. Lenkkeily oli tosiaan useimmiten reipasta kävelyä, siten että hieman hengästyi mutta pystyi kuitenkin puhumaan puuskuttamatta. Vauhti kasvoi kunnon edetessä. Satunnaisia hölkkäpyrähdyksiä tuli jossain vaiheessa myös mukaan. Herkuttelin satunnaisesti mutta siinä alussa meni oikeasti tosi pitkä aika ennekuin herkkuihin kajosin. Melko pitkään siis totaalikieltäytyminen toimi paremmin kuin hyvin. tai näin ainakin muistelen. Jos jotain sellaista tilaisuutta kuitenkin oli että herkuttelu kuului olennaisena osana mukaan niin sitten annoin vain mennä. Pyrin kuitenkin tietoisesti pitämään herkkupäivää max. kerran viikossa ja alkuun tosiaan olin pitkään ihan ilman.En muista että luovuttajafillistä olisi tullut kertaakaan kuin vasta sitten kun laihdutustyö oli oikeastaan jo ohitse. Ylläpitovaiheessa koin näitä tuntemuksia ehkä ensikertaa. Se että lukemat pienenivät ja kunto kasvoi toivat kummasti lisämotivaatiota jatkaa :)Ja mitä tuohon poikaystävääni tulee niin hän on myös liikkuvaa sorttia ja käy salilla käytännössä aina iltaisin siinä missä itse treenaan aamulla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.