Hae
My Project Is Me

Olenko epäonnistunut laihduttaja?

Jos mittaisin painonpudotusprojektiani pelkästään vaa’alla, olisin varmasti heittänyt hanskat tiskiin jo aikaa sitten. Voisin melko rehellisesti sanoa olevani totaalinen epäonnistuja, sillä painoni ei ihan hirveästi ole muuttunut pitkiin aikoihin. Ja viimeisimmästä mittauksesta on tullut jopa hivenen nousua, mikä vasta totaalisen epäonnistumisen merkki onkin.  Olenko siis epäonnistunut laihduttaja?

 

Vartaloni muuttuu vaikka vaaka ei sitä näytä

Vaan siltikään en koe epäonnistuneeni. En ole epäonnistunut koska olen edistynyt niin monessa muussa asiassa, mikä vaakalukeman lailla, tai jopa paremmin, tukee ikuisuusprojektiani. Ihan ensimmäisenä, ja äärettömän konkreettisena muutoksena huomaan istuvuuden vaatteissani. Ne vaatteet, mitkä joitain kuukausia takaperin tuntuivat tiukahkoilta tuntuvat soljahtavan päälleni ihan eri tavalla tänäpäivänä. Joko pyykinpesukoneeni on alkanut kutistamisen sijaan suurentaa vaatteita tai sitten treeni ja ruokavalion järkevöittöminen on alkanut tuottaa tulosta.

Lue myös viimeisimmän kehonkoostumusmittaukseni tulokset ja ajatukseni siitä.

 

Kuntoni on kasvanut

Yhtälailla myös kuntotasoni on tuntunut kasvavan. Energiatasoni ovat kasvussa ja huomaan että keksin pitkästä aikaa mahdollisuuksia liikkua sen sijaan että etsisin syitä olla liikkumatta. Toki, tähän on voinut vaikuttaa myös lisääntynyt valo (mikä tekee muuten ihmeitä) sekä treenimetodien muuttaminen pelkästä salista huomattavasti monipuolisempaan muotoon yhdistäen sekä koti- että ulkotreenejä päivittäin. Toivon että kun koronatilanne tästä hellittää, olisi päivittäisestä ulkoilusta tullut minulle sellainen tapa mitä haluan toteuttaa myös arjen kiireiden keskellä. Tiesittekö että pelkän kävelyn sijaan olen alkanut hölkätä osaa matkasta – ensimmäistä kertaa vuosiin.

 

Myös ruokavalion suhteen olen löytänyt tavan, mikä ei saa minua ahmimaan herkkuja mutta missä on tilaa herkuttelulle. Syön senverta että nällkä lähtee, en senverta mitä jokin ohje sanoo. Jos mieleni tekee herkutella saatan niin tehdä mutta se on pysynyt puhtaasti hallinnassa. Herkkuhimot eivät ole vieneet minua vaan minä olen pysynyt ohjaksissa ja se on kaltaiselleni herkkuhamsterille paljon se.

En olekaan epäonnistunut laihduttaja

Jos siis olisin seurannut pelkkää painonmuutosta, olisi kaikki tämä onnistuminen jäänyt huomaamatta. En olekaan epäonnistunut laihduttaja vaan onnistuja, matkalla ihan oikeaan suuntaan ja oikealla tavalla. Jos siis sinustakin tuntuu toisinaan turhauttavalta seurata olemattomasti muuttuvaa vaakalukemaa, keskity johonkin muuhun ja saatatkin huomata olevasi epäonnistujan sijaan todellinen onnistuja. Ei muutakuin menestyksekästä viikkoa!

Kurkkaa myös postaukseni siitä kannattaako vaakaa tujottaa sekä aiempia ajatuksiani siitä kun vaakalukema ei vastaa omia tuntemuksia

2 kommenttia

  1. Elli kirjoitti:

    Vitsit mun mielestä näytät niin terveeltä ja elinvoimaiselta näissä kuvissa:)

    Täällä kanssa yks ikuisuuslaihduttaja. Huomasin että monta vuotta mennyt tavallaan siinä ajatuksessa liikunnan ja kaiken kanssa että ’olen huono’ ja ’kehoani on pakko muokata’. Ihan viime aikoina olen saanut itselleni sellaisen tunteen liikuntaa kohtaan että liikun koska se tuntuu hyvältä. En siksi että ’mussa on jotain vikaa ja muokattavaa’. Tämä fiilis on tuonut ihan erilaisen menon liikuntaa kohtaan. En käy salilla, mutta esim 20 minsan aamujumppa tai nopea juoksulenkki, tms on useammin kuulunut päivän ohjelmaan ihan vaan koska nautin siitä. Juoksun voi vaihtaa kävelyksi kun tuntuu siltä. Ennen keskityin enemmän siihen ’miksi en jaksa juosta kun 5 km’:D tms.

    • myprojectisme kirjoitti:

      Ihan ensimmäisenä iso, iso kiitos sinulle kauniista sanoistasi <3 Minusta myös tuntuu todella hyvältä tällä hetkellä ja ehkä se on juuri se, mikä minut saa näyttämään elinbvoimaiselta myös ulospäin.

      Ja sitten toisena, joskin tärkeämpänä, on tuo mahtavankuuloinen asennemuutos omalla kohdallasi. Tuonkaltainen, positiivisempi ja tietyllä tapaa armollisempi tapa lähestyä asioita, on psyykkisesti oikeasti iso juttu. On ihan huikeaa kun asioita saa tehdä, eikä tarvitse. Joku joskus minulle sanoi että kaikki on hauskaa niin kauan kuin se on vapaaehtoista, vaikka kyse olisi sitten kotitöiden tekemisestä 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.