Mitä tahansa mutta ei herkkuja

Olen pitkästä aikaa pitänyt ruokapäiväkirjaa ja kirjannut ylös jotakuinkin mitä syön ja mihin kellonaikaan. Ja jo heti toisena päivänä olin kirjannut ylös syöneeni jokusen karkin ja viikon edetessä  herkuttelutahti vain kiihtyi. Loppujen lopuksi maanantai jäi siis viikosta ainoaksi päiväksi kun en syönyt karkkia tai pullaa tai suklaata tai sipsiä – tai peräti kaikkea näistä.

mitä tahansa mutta ei herkkuja

Kuten ystävälleni totesin tänään toisen keskustelun yhteydessä niin tein tälle viikolle päätöksen, että syön ihan mitä tahansa mutta ei herkkuja.

Oikeastaanhan tämän pitäisi olla lapsiperheessä ihan perusasia – siis sen, että joka päivä ei voi syödä herkkuja. Ja selvennöksenä, tarkoitan tässä yhteydessä nyt nimenomaan vaikka sitä karkkipussia tai suklaalevyä tai sipsipussia eli sellaista perinteistä herkuksi miellettävää asiaa. Täällä kuitenkin herkkukätkökaappi löytyy ja ei ole kauaakaan, kun eräs lastemme ystävä täällä kyläillessään totesi ääneen, että meiltä löytyy aina herkkuja ja kun asiaa oikein mietin niin tottahan se on. Meillä tosiaan on aina herkkuja, jos ei ihan tarjolla niin ainakin saatavilla. Ja kun ne ovat helposti saatavilla niin ne ovat helposti myös sieltä napsittavissa melkein mihin tahansa syyhyn.

Mennyt on kuitenkin mennyttä enkä sen enempää murehdi mitä tuli syötyä mutta aion jatkaa ruokapäiväkirjan pitämistä vielä hetken aikaa. En halua demonisoida herkuttelua mutta jos/kun tavoitteena on painonpudotus, ei sitä ihan joka päivä voi kuitenkaan suklaalevyä kaapista käsiinsä kaivella. Tai ainakaan minä en voi jotenkuten sanottu niin tällä viikolla keskityn syömään mitä tahansa mutta ei herkkuja.