Eka kerta

Eka kerta on aina hienoista hapuilua; Kokeillaan miltä mikäkin tuntuu ja mitä haluaa tehdä seuraavalla kerralla. Ja minähän puhun nyt kuntosalista, jossa kävin siis ekaa kertaa sitten tytön syntymän (pari viikkoa).

Mitään pitkää treenitaukoahan minulla ei ehtinyt olla mutta jostain syystä rauta tuntui silti painavan enemmän kuin koskaan. Lähdin kokeilemaan salituntumaa tutulla ohjelmalla ja tottuneesti valitsin samat vastukset kuin edellisellä kerralla mutta huonosti nukutut yöt verottavat selkeästi osansa voimavaroista vaikka olo onkin yllättävän energinen.

Valtavan vatsakumpareen katoamisen myötä liikepankki on kasvanut eikä varsinaisia esteitä eri liikeradoille enää ole. Vatsoja en kuitenkaan luonnollisesti vielä treenaa millään lailla, aivan kuten en mitään kovia iskuja/tärähtelyä aiheuttavaa kuten hyppyjä tai juoksua. Myös keskivartalon vahvaa tukea tarvitsevat raskaat kyykyt saavat odottaa hetken kunnes vatsanseudun lihaksisto on palautunut.

Salille en ole suinkaan kiirehtinyt hullunkiilto silmissä tai timmi kesäkroppa mielessä. Toki, liikkuminen on saanut raskauden jälkeen taas uutta mielekkyyttä kun tulostakin saattaa tulla ja näkyä. Tärkeimpänä kuitenkin itselle on edelleen sama syy kuin viimeisen yhdeksän kuukauden aikana: halu ja tarve liikkua. Kun on kerran liikkumisen makuun päässyt, ei siitä helposti pääse eroon. Onneksi.