Hae
My Project Is Me

Tavallista perhe-elämää

Myönnän että minulla tulee kirjoitettua perheartikkeleita yllättävän vähän siihen nähden, miten luontevaa se minulle olisi. Kolmen lapsen kanssa tavallisessa arjessakin tapahtumia tulee senverta paljon ettei aina todellakaan tarvitsisi odottaa vain niitä erityisempiä tilanteita. Toki, näistä erityisistä tapahtumista taas on erityisen mukava kirjoittaa koska, noh, ne ovat erityisiä. Se on vähän sama kuin leikkipuistossa käynti: On mukava nähdä ja kokea niitä pieniä eroja, mitä eri paikat tarjoavat vaikka loppupeleissä ne hyvin samankaltaisia keskenään ovatkin.

Nyt ei kuitenkaan ole tarjolla mitään erityistä tai erikoista vaan katsaus yhteen ihan tavalliseen perhe-arjen vapaapäivään. Tervetuloa siis kulkemaan eilinen lauantai matkassani ja toteamaan että elämme ihan sitä samaa tavallista perhe-elämää kuin kaikki muutkin samassa tilanteessa olevat.

arkikuva

Aamupäivä

Aamu alkoi pojan jalkapalloseuran ryhmä- ja yksilövalokuvauksella. Mies oli, onneksi, myös vapaalla ja jäi näinollen tyttöjemme kanssa kotiin valokuvauksen ajaksi. Itse hyödynsin ajan käymällä sillä välin ruokakaupassa ostamassa seuraavan viikon ateriatarvikkeet. Tuntui suorastaan luksukselta käydä ruokakaupassa ihan itsekseen, usein kun siellä on matkassa vähintään yksi lapsi.

Kotiin päästyämme mies lähti treenaamaan ja me jäimme tekemään hieman kotitöitä sekä lounasta. Lounaaksi tehtiin pitkästä aikaa avokadopastaa ja jestas olin jo ehtinyt unohtaa miten herkullista ja helppoa se on. Lapsista vain nuorimmaisemme tosin tykkäsi sen mausta ja isommat söivät edellispäivän rippeet tonnikala-makaronisalaatista.

Iltapäivä

Lounaan jälkeen lähdimme ulos kunnes tavattoman kylmä tuuli pakotti melko pikaisella aikataululla takaisin sisälle. Poikamme sai kylään kaverin ja keskimmäisemme vastaavasti kutsun yökylään. Siitä alkoikin yökylätavaroiden pakkaaminen ja jo pian olikin iloinen lähtö.

Nuorimmaisen kanssa aloitimme suklaakakun valmistamisen. Suklaakakku ei ollut ihan tavanomainen sillä se valmistettiin täysin ilman sokeria ja jauhoja. Pääosaa näyttelivät mustapavut ja ennakkoluulottomasti päädyin kokeilemaan tätä Leeni Viion blogista löytyvää reseptiä. Näyttää hyvältä muttei erityisesti maistunut. Ei vaikka olemme viettäneet koko perheen kesken herkutonta tammikuuta. En kuitenkaan sanoisi että maku on paha mutta en kyllä tule tekemään myöskään toiste.

Ilta-aika

Suraavana olikin pojan jääkiekkotreenien aika, minne mieheni hänen kanssaan lähti. Me sensijaan lähdimme nuorimmaisen kanssa kävellen äitini luokse, joka asuu noin kuuden kilometrin päässä. Minä sain reippaan happihyppelyn ja 3-vuotias kaipaamansa päiväunet. Siinä kulkiessa mietin jo hieman haikeana kuinka tulen ikävöimään näitä vaunulenkkejä mitkä kohta alkavat jäädä jo historiaan. Vielä niistä saa kuitenkin nauttia kun neiti ainakin toistaiseksi viihtyy  myös hereillä ollessaan kyydissä ja niinpä kävelimme illasta takaisin kotiin.

Loppuilta menikin perheen kesken sohvalla Putouksen äärellä ennen nukkumaan menoa.Putous on ollut meidän lasten suosiossa jo pitkään ja uuden kauden alkua oli tosiaan odotettu jo pitkään. On ihanaa käpertyä lapset kainalossa olohuoneen sohvalle mikä muutoin tuntuu olevan ihan mahdotonta kun kaikki haluavat katsoa eri ohjelmia. Nyt on taas mukava kun lauantai-iltoihin on tullut selkeä rutiini ainakin seuraaville viikoille, mitä se ohjelma sitten kestääkään.

Jos kaipaat lisää samaiistuttavaa ja etsit vertaistukea niin tavallista perhe-elämää on tarjolla myös neljässä kuvassa äitiydestä sekä palasissa perhearkea.  Lapsista ja heidän luonteenpirirteistään olen kirjoittanut täällä ja harrastuksista enemmän täällä. Lisäksi olen kirjoittanut niistä erityisemmistä hetkistä postaussarjassa Lasten Matkassa ja lasten kanssa tullaan matkustamaan vastedeskin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.