Hae
My Project Is Me

Itsensähuijaamisesta

Moi,

Olen varmaan asiaa jokseenkin käsitellytkin eikä tämä mikään uusi aihe ole muutoinkaan. Kaikki sai oikeastaan alkunsa eräästä keskustelusta ystävän kanssa ja ihan yhtälailla omista asenteista ja tekemisistä. Haastan itseni kaikenlisäksi tiivistämään nämä suurimmat itsensähuijaamismetodit omasta näkökulmastani kolmen kärjeksi.

Kun kukaan ei tiedä, mitään ei tapahtunut
Valheella on kuitenkin lyhyet jäljet ja ennenpitkää tästä jää kiinni. Jos huomaamatta syö jotain pientä ylimääräistä, näkyy se ennenpitkää peilistä. Kun kaupasta vahingossa aina ostaa suklaapatukan, jonka syö pahimpaan nälkäänsä huomaamatta niin äkkiä ihmetellään miksi lukemat eivät muutu vaikka ruokavalio on niin terveellinen. Näitä samankaltaisia esimerkkejä voisi kerätä vaikka kuinka paljon mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Vaikka joku tapahtuu salaa, se ei valitettavasti tarkoita ettei mitään tapahtunut.

Kyllähän minä voin nyt syödä tämän kerran ..
Samantapainen tilanne toistuu usein selityksillä: ..”koska urheilen”, ”koska ei se yksi kerta mitään haittaa” jne.  Tässä on sentään hyvänä puolena se että kaikki tapahtuu tiedostetusti mutta melko hatarilla selityksillä. Olen ennenkin sanonut etten kannata nollatoleranssia herkuttelun suhteen, ellei luonnostaan ole taipuvainen herkuttelemattomuuteen, mutta kaikelle pitää oikeasti olla paikkansa ja aikansa. Itsellä tämä kohdan mukainen kontrolli on tuntunut karkaavan useampaan otteeseen käsistä ja niinpä olen jälleen kerran ajatellut asettaa itselleni pelisäännöt herkuttelun kanssa; tämä kertakun tuppaa toistumaan herkästi liian usein, milloin milläkin selityksellä.

Syön jo nyt superterveellisesti/kevyesti mutta paino ei vaan putoa
Mitä itse olen huomannut niin tähän on yleensä kolme selitystä:

1. Annoksen väärä koostumus, eli henkilö joka syö salaattia lounaaksi ja illalliseksi hukuttaa annoksensa kastikkeeseen tai lisää fetasalaattiinsa esim. 200g fetaa vaikka neljäsosallakin pärjäisi. Samalla hän ihmettelee miten ystävä, joka syö tismalleen samat ruoat laihtuu mutta hän ei. Totuus piilee nimenomaan annoksen koostumuksessa. Tai ravintolassa tilataan kevyenä annoksena vaikka Caesarsalaatti. Niin hyvää kuin se onkin, on terveellisyys annoksesta kaukana.

2. Ateriat sisältävät runsaasti piilosokeria tai rasvaa. Oikeastaan tämän voisi lisätä ensimmäiseen selitykseen mutta listaan sen kuitenkin erikseen. Ajatellaanpa vaikka maustettua jogurttia, jossa sokerin pitoisuus on toiseksi suurin välittömästi maidon jälkeen. Pitoisuus on noin 10-15%. Itsellä ainakin sokeri lisää sokerin himoa. (Ja koska tämä aiheutti sen verta epäselvyyttä kirjoitusasunsa puolesta niin tarkoitan siis että maustetussa jogurtissa ainesosat ovat maito ja sen jälkeen välittömästi sokeri. :D)

3. Mikä tahansa ensimmäisestä kahdesta tekosyystä toteutuu yllättävän usein. Pääateriat saattavat olla (tai ainakin vaikuttaa) terveellisiltä mutta herkuttelu tai ylensyönti toistuu turhan usein jopa huomaamatta.

Kuva täältä

Tässä ehkä minun TOP3 tapaa huijata itseään. Itsensä huijaaminen myös toiseen suuntaan (positiivinen) pitäisi onnistua ihan yhtähelposti mutta vaatii jostain syystä enemmän työtä. Tuleeko teillä mieleen muita merkittäviä, ja helposti tunnistettavia, tapoja huijata itseänne?

33 kommenttia

  1. Monna kirjoitti:

    Olipa hyvä aihe!! :)Ja noi painonputoamattomuus-syyt siis ihan täyttä faktaa! Piilosokerin vois melkein vaihtaa vielä ykköseks. ;)Ja mulla kyllä itelläni yleisimpänä huijauskeinona on toi ”Kyllähän minä voin nyt syödä tämän kerran, koska urheilen niin paljon”.. 😉

  2. Anonymous kirjoitti:

    Siis tuosta piilosokerista.. Miten maustetussa jogurtissa on vähemmän sokeria kuin maidossa? Mä juon rasvatonta maitojuomaa joka aterialla ja siinä on 3,1g sokeria /100g, kun taas maustetuissa jogurteissa sitä on 12g/100g. Ei nyt ehkä oleellisin pointti, mutta kuitenkin 🙂 Muilta osin puhut täyttä asiaa.Vai ymmärsinkö mä vaan ihan väärin 😀

    • Anonymous kirjoitti:

      Hmm.. Ymmärsinkö mä nyt jotain väärin vai mitä? Mutta mielestäni jos maitojuomassa on 3,1g/100g ja maustetussa jogurtissa 12g/100g sokeria, niin eikö tuossa maustetussa jogurtissa ole enemmän sitä sokeria? Riippuu tietenkin pakkauskoosta kummassa on enemmän, mutta kyllähän tuossa jogurtissa on sitä prosentuaalisesti enemmän.

    • Henna kirjoitti:

      Minä ymmärsin tämän niin, että maustetun jogurtin valmistusaineluettelossa on ensimmäisenä maito, toisena sokeri. Eli että puhe ei suinkaan olisi purkkimaidosta.

    • Satu kirjoitti:

      Tässä tarkoitettiin varmaankin juuri sitä, mitä Hennakin tarkoittaa, että maustetussa jogurtissa ainesosaluettelon toisena ainesosana heti maidon jälkeen on sokeri. Eli sokeria on käytetty maustetussa jogurtissa määrällisesti toiseksi eniten heti suurimman ainesosan eli maidon jälkeen. Kirjoituksessa ei siis viitattu purkkimaidon sokerimäärään 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Joo, kävin muokkaamassa tekstiä, tai oikeastaan lisäämässä tuon pointtini jonka Henna jo ontuvasta kirjoitusasusta saikin selville. Eli jogurtin ainesosaluettelosta puhun, en jogurtin ja maidon eroista.

  3. Jossu kirjoitti:

    Painon putoamattomuus johtuu usein myös dieettiläisillä säästöliekistä 🙂

  4. Katja kirjoitti:

    minäkin olen monesti tehnyt ”terveellisen” salaatin, josta loppujenlopuksi puolet koostuu fetasta, mozzarellasta, halloumista ja leipäkuutioista…… onneksi on sentään hyvää niin ei ole niin syyllinen olo. 😀

  5. Anonymous kirjoitti:

    Itsellänikin olen näitä huomannut, kun välillä perjantaina tekee mieli sipsiä sen leffan kanssa, niin sitten ostetaan sipsipussi, ja tämä on ihan ok, kunhan tämä ei toistu joka perjantai.

  6. Anonymous kirjoitti:

    mutta maitoa KUULUU juoda

    • Marja kirjoitti:

      Vauvojen KUULUU juoda maitoa, mutta aikuisen ihmisen ei KUULU juoda lehmän – tai minkään muunkaan eläimen – maitoa. Se on kyllä meidän kulttuuriin niin syvälle jo juurtunut, että outolintu on jos ei juo. Kuitenkin, jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin maito kuuluu imeväisille. (Ei ollut tarkoitus dissata maitoa tai sen juojia – itsekin olen maitotuotteiden suurkuluttaja – mutta halusinpa nyt vain viilata pilkkua.)

  7. Mirimë kirjoitti:

    Tä antoi ajattelemisen aihetta! Itsellä oli ennen tuo ”kun kukaan ei saa tietää, niin mitään ei oo tapahtunu” mentaliteetti aikamoinen. Enhän mä mitään ylimääräistä syönyt, kun kukaan ei nähnyt..!! Harmi, kun kroppa oli erimieltä asiasta.. Nyt on tuo annosten koostaminen ja piilosokeri niitä kompastuskiviä. Tiedostan mm. pilttipurkin sokerit, liiallisen juuston munakkaassa ja vaikka mitä, mutta asialle ei vain ole jostain syystä tullut tehtyä mitään :/ Näihin on tekosyynä ihan vain: ”mutta kun se on niiiiin hyvää”. Itseä pitäisi ottaa niskasta kiinni vaan oikein kunnolla.

  8. Pia kirjoitti:

    Itse huijaan helposti itseäni niin ”No kun tänään oli niin huono päivä et suklaa vaan lohduttaa”: No onneks en oo nyt vähään aikaan tehnyt tätä 🙂

  9. Aino kirjoitti:

    Itsensä huijaaminen on niin helppoa, mutta mä onneksi harvoin enää sorrun siihen. Paitsi mun vanhempien luona.. en mä sielläkään mitään epäterveellistä sinällään syö, mutta ihan järkyttäviä määriä. Ihan vaan koska siihen on mahdollisuus 😀 Kotona jääkaappi on kuitenki yleensä mitoitettu viikon ruuille, joten itsekuri pysyy hyvin hallussa.

    • jennie kirjoitti:

      Apua, tämä on muuten niin totta. Itsekin jossain vaiheessa sorruin siihen että vanhemmilla käydessäni kävin aina heidän keksikaapillaan kurkkimassa mitä sellaista siellä on, mitä ei löydy kotoa 😀

  10. Anonymous kirjoitti:

    tutuin, syön salaa niin sitä ei muka tapahtunu.. jep ei nii… haluisinkin tietää että onko sulla bloggaaminen auttanut tollaseen???… kun mä nyt kun aloittelija tässä olen niin huomaan että vaikka ei varmaan kauhean moni luekkaan ni tää toiminta on nyt julkista enkä halua huijata ketää…->en viitti syödä esim. karkkia.. eli auttaa tällä tavalla… t hannapainoprojekti2013.blogspot.fi

    • jennie kirjoitti:

      Kyllä se minusta auttoi. Alussa varsinkin kun kyseessä ihan oikeasti oli rehellinen laihdutusprojekti niin valheesta olisi jäänyt aika herkästi kiinni kun paino ei vain putoa 😀 Sitäpaitsi, totesin sen ihan oikeasti olevan näin että jos jokapäivä herkuttelin salaa vähän tai söin vähän salaa sitä tai tätä, ei paino pudonnut mutta kun tämän lopetti, niin johan alkoi tapahtua.

  11. Satu kirjoitti:

    Tosi hyvä kirjoitus! Itse olen hyväksynyt sen, että jos haluan syödä niitä herkkuja, niin ei se vyötärönympärys paljoa pienene, vaikka muuten söisinkin kuinka terveellisesti tahansa. Itse käytän usein sokereilla maustettuja jogurtteja korvaamaan herkkuja eli sammuttamaan sen makeanhimon. Saa siitä sentään edes hippasen proteiinia, kun karkista sitä ei saa yhtään 🙂 Mutta syytä olisi ottaa itseä niskasta kiinni näiden herkkujen kanssa, niin voisi tulokset näkyä vaa’alla asti.

  12. Marja kirjoitti:

    Tämä kaupasta joka kerta ”jotain pientä” on niin mun kompastuskivi. Varsinkin kun kävellen käy kaupassa niin sitä helposti ottaa jonkin pienen patukan matkalle. Viime kerralla pystyin vastustamaan kiusausta, mutta se kostautui sitten illallisen jälkeisellä jälkiruualla, mitä ei ollut tarkoitus syödä. :/

  13. Anonymous kirjoitti:

    Ähhh noi on niin tuttuja tekosyitä ja olen suorastaan vihainen itselleni noiden takia! Mulle tyypillisintä on, että ”kun syön terveellisesti” (pääateriat yleensä salaattia, keittoa tai vähärasvaista kalaa/kanaa kasviksilla, ei pastaa tai riisiä tai pikaruokaa) ja liikun paljon, niin ”eihän muutama suklaakarkki tee mitään”. Ja kun ”en edes syö suklaata/makeaa koskaan muutamaa kappaletta enempää kerralla”. Mutta kun tämä toistuu lähes joka päivä, joskus pariinkiin kertaan! Ongelmallisinta on, kun varsinkin näin joulunodotuksen aikaan joku tuo aina töihin suklaata/pipareita (”Voinhan mä nyt pari piparia syödä”). Ja sama toistuu seuraavana päivänä. Ja sitä seuraavana. Tämä logiikka toimisikin jotenkin,jos tavoitteena olisi pitää oma paino samassa, mutta kun tavotteena on pudottaa painoa. Näine pienine herkkuineen saan ruuastani juuri sen verran kun kulutan, mutta en yhtään alle. En siis liho, mutta en laihdukaan. Inhottaa kun ei saa itseään niskasta kiinni, jos se jokapäiväinen pieni herkuttelu jäisi niin paino tippuisi varmasti.:/

    • jennie kirjoitti:

      Näinhän siinä varmasti tapahtuisi. Onneksi joulun jälkeen helpottaa, eli jos nyt ei saakaan kiloja karistettua enempää ennen joulua niin sen jälkeen viimeistään on hyvä aloittaa selitellen itselleen kuinka on koko kuukauden herkutellut..

  14. EmAn kirjoitti:

    ”..no, jos vaan ihan vähän maistelen…”Olisikin vaan vähän, mutta jos päivän mittaan (koulussa leipoessa tulevien leipureiden keskellä) maistaa jokaisen ryhmän tuotoksia ja joka päivä, niin kyllähän siitä jo kertyy…Viimepäivät olen kyllä syönyt varmaan eniten ihan vaan piparkakkutaikinaa ja pullataikinaa. Ei ne kypsät tuotteet enää ole niin hyviä kuin mitä taikina! 😛

    • jennie kirjoitti:

      Apua! Itse en varmaan pystyisi kaikkien huumavien tuoksujen ja herkullistennäköisten leivosten seassa pysymään kaidalla polulla, ainakaan alkuun. Samahan se on kun lähtee ulkommaille ja tarjolla on kaikkea uutta mitä pitää vähän päästä maistamaan.. Ei sen missään nimessä näin tarvitsisi mennä ja onneksi muutaman ensipäivän jälkeen tilanne aina tasaantuu.

  15. Anonymous kirjoitti:

    Mulle jokapäiväinen pikku-herkuttelu kuuluu tärkeänä osana elämää. Paino on tippunut itsestään vaikken ole laihduttanut, ja muutenkin lihaksikas vartaloni kiinteynyt selvästi. Nimittäin ennen mulla oli 1 herkkupäivä viikossa, mikä helposti humpsahti ihan koko viikonlopun mittaiseksi mässäilyksi HUIJAAMALLA itelleni että maanantaina taas skarppan. No niinhän mä skarppasinkin – kunnes tuli viikonloppu. Arjen makeanhimot oli siinä vaiheessa patoutunut niin että teki mieli kaksin käsin syyä herkkuja ja niin teinkin, koska olinhan ”koko viikon” syönyt terveellisesti. Monta vuotta meni sitten niin että viikosta 4/7 elin kärvistellen ja 3/7 herkutellen. Eli melkein fifty-fifty! Kun tajusin tän alkoi muutos: herkku päivässä ja kaikki johan alko ihmeitä tapahtia ihan itsestään! Mulla nimittäin oli päässä kiero ajatus: jos syön vaikka yhen keksin, niin päivä ”on jo pilalla” joten oli ”ihan sama” syädä kokonainen paketti niitä ja vaikka toinenkin kun ”huomenna sitten aloitan uuden elämän.” Onneksi nyt ajatus juoksee paremmin!!! :D-Minttu

    • jennie kirjoitti:

      Niin tutun kuuloista, siis tuo loppu. Joskus sata vuotta sitten pohdiskelinkin itsekseni että sopiiko minulle herkku päivässä vai herkkupäivä ja molempia kokeilleena joudun omalta osaltani kallistumaan jälkimmäiseen. Tämä on muuten asia, joka ehkä jokaisen on hyvä omalla osallaan kokeilla. Eli siis kiitos kun toit asian esiin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *