Silloin luulin itsestäni liikoja

Kuten olen useampaan otteeseen maininnut, olen kesän myötä siirtynyt treenailemaan ulos. Koen olevani jonkinlaisessa kunnossa kun huomioidaan että pystyn liikuttamaan omaa kertynyttä massaani (parhaimmillaan verrattuna jopa +20kiloa) esimerkiksi hyppyjen muodossa. Konkreettista kehitystä olen huomannut ainakin vatsalihasten voimatasoissa, joista ensimmäiset yritykset olivat nimenomaan yrityksiä ja hyvä jos sieltä lattiasta sai itseään edes nostettua ylös. Rautaiset ne eivät suinkaan vielä ole, mutta selkeästi paremmat ja toistoja saa tehdä jo ihan mukavasti. Eräänä kertana lenkkipolkuni vei sellaiselle reitille että sen matkalta löytyi oiva mahdollisuus ylävartalon treenaamiseen. Mielessäni oli pieni viiden kierroksen treenisarja:

20x punnerrus tankoa vasten

20x veto tankoa vasten

10x ojentajapunnerrus tankoa vasten

Ensimmäisellä kierroksella tein tavoitteelliset toistot, seuraavalla viisitoista ja kolmannella nihkeästi kympit. Enempään en todellakaan pystynyt ja naureskelin mielessäni omalle alkuperäiselle kuvitelmalleni pystyä parempaan. Olin luullut itsestäni selkeästi liikoja mutten silti koe, että olisin epäonnistunut: Uskalsinhan yrittää ja kaikenlisäksi tein parhaani. Se on tärkeintä. Joku muu pystyy varmasti parempaan mutta jokainen täällä tavoittelee omaa parastaan – kerta toisensa jälkeen.