Hae
My Project Is Me

Päivä Aku Ankkana

Moi,

Tämä päivä on ollut varmasti monelle iloinen – eli onnea jokaiselle koulutyönsä päättäneelle! Minäkin pääsin osalliseksi tästä ilosta mutta siitä mahdollisesti tarkemmin joku toinen kerta.

IMG_6320

Oma onneni ei ole ollut niin hyvä, vaikkei mitään katastrofaalista ole onneki tapahtunutkaan. Haluan kuitenkin jakaa muutaman viimepäivien tapahtuman kanssanne.  Ensinnäkin, kävelin eräänä päivänä kotiinpäin ja löydän metsästä hyväkuntoiset rattaat. Katson tilannetta jo kaukaa ja yritän etsiä rattaiden omistajaa mutta ketään ei kuitenkaan näy missään. Vastaantuleva koiranlenkittäjä ihmettelee aivan samaa asiaa ja yhteistuumin toteamme rattaat varastetuiksi. Soitan poliisille ja selvitän mitä minun kannattaisi tehdä ja ilman tietoa omistajasta saan käskyn varastoida ne kotiini myöhempää noutoa varten. Kun lähden kärryjä kotiin lykkäämään niin jostain metsän pimennosta sapuu nuori nainen, joka ei valitettavasti ymmärrä suomea eikä englantia ja ihmettelee tapahtunutta. Soitan poliisille uudestaan ja perun löytöilmoitukseni samalla toivoen että tapahtuman johdosta ei minusta tehdä rikosilmoitusta. Kielimuuri kun ei koskaan ole ystävä. Sen kerran kun yrittää tehdä hyvän teon, menee sekin ihan mönkään – ilmankos on niin paljon uutisointia siitä että ihmiset eivät “välinpitämättömyydestään” viitsi puuttua muiden asioihin. Joskus voi toki olla kyse siitäkin mutta useimmiten taidetaan vain pelätä kasvojensa menettämistä ja itsensä nolaamista. Minua ainakin nolottaa vaikka kaiken taustalla olikin hyvä tarkoitus.

IMG_6275

Toisekseen totean että vanha kansa on ollut viisas sanoessaan että huomiselle ei kannata jättää mitään, minkä voi tehdä jo tänään. Tänään, lukuisten aikomusten jälkeen, siivosin erästä kaapistoa ja löysin iloisen yllätyksen liikuntasetelien muodossa. Arvoa tälle löydökselleni kertyilaskennallisesti 175€, jonka olin ajatellut käyttää kuntosalin jäsenyysmaksuihin. Vaan enpä käytä kun nuo mokomat ovat umpeutuneet vuoden vaihteessa. Voin sanoa että sapettaa! Ainoa positiivinen ajatus tästä on se että olen onneksi saanut nuo kyseiset setelit enkä ole niistä itse joutunut kustantamaan mitään.

IMG_6391

Kaiken tämän keskellä on minua kuitenkin myös onnistanut. Kädessäni kaupassa ja huomaan että joltakulta on pudonnut 10€ maahan. Katselen ympärilleni mutta ketään ei näy, joten poimin sen mukaani. Oloni on poimintahetkellä hyvin kiusaantunut vaikka tarkoituksenani on mennä kysymään että mitä löydökselleni tehdään. Henkilökunta ohjeistaa minut pitämään setelin kun kyse on pienehköstä summasta. Tällä kertaa rehellisyys perii maan vaikka oloni onkin edelleen hieman kiusaantunut kun tiedän että raha ei ihan alkujaan ole ollut minun.

IMG_6392

Kaikki tämä on mahtunut reilun 24h:n sisään ja olo on jotenkin kuin Aku Ankalla. Käykö kellekään muulle oikeasti koskaan näin? Unohteletteko te kokonaiset kauppaostoksenne kassalle ne maksettuanne ja kävelette tyytyväisin mielin kotiin (joo, näinkin on käynyt)? Tai lähdette klassisesti ajamaan autolla bensatankin korkki katolla tankkauksen jälkeen (jep, nainen ratissa – näinkin on käynyt)? Näitä varmaan löytyisi lisää mutta ehkä on parempi lopettaa kun vielä on edes hitunen arvokkuutta jäljellä.

4 kommenttia

  1. Sarkku K kirjoitti:

    Voi harmi nuo liikuntasetelit! Monesti kaupassa ostosten teon jälkeen ja maksettuani olen lähtöä jo tekemässä kun viime hetkellä muistan, että ainiin pitäis varmaan ne ostosetkin pakata mukaan! Eli vielä en ole ilman lähtenyt. Mutta tuo bensatankin korkki katolla, done that… Eikä kyseessä ollut ees oma auto ja niin se kolisten lensi jonnekkin tienpientareelle, palasin sitä vielä etsimään mutta ei sitä tietenkään enää löytynyt. Että kyllä vain on pää välillä sumussa täälläkin!

    • jennie kirjoitti:

      Liikuntasetelit harmittivat senverta paljon että vein kiukuissani ne paperinkeräyslaatikkoon periaattella ”poissa silmistä, poissa mielestä”. ja lohduttavaa kuulla etten ole ihan ainoa jolle näitä pöljäilyjä tapahtuu 🙂

  2. Hanna kirjoitti:

    Taatusti sapettanut nuo liikuntasetelit, ihan hyvän verran rahaa kuitenkin niissä ollut kiinni :/

    Aika harvoin onneksi on niitä päiviä että asiat menee mönkään (kopkop), mutta sattuu ja tapahtuu pitkin viikka.

    Tässä eräänä päivänä ajeltiin tyytyväisenä kaupasta kotiin ja pihalla huomattiin, että talouspaperinivaska oli ”jäänyt” jonnekin. No sinne auton katolle siis. Eikä kumpikaan huomannut.

    Ostokset ovat muutamaan otteeseen jääneet kassalle ja muutama päivä sitten luulin jättäneeni kännykän kotiin kun ei ollut kauppakeskuksessa mukana. Naapuri oli sen sitten noukkinut talteen parkkiksen lätäköstä vesisateen aikana.

    Kunhan nuo lapset muistaa pitää mukana, niin eiköhän se siitä 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.