Hae
My Project Is Me

Vuosi 2010

Pullea vuosi 2009 on ohi ja katse käännetty kohti tulevaa minää vuodelle 2010! Löysin muuten faktana vielä vuodelle 2009 marraskuulle painolukeman 65,4kg! Tuon kaamean lukeman siivittämänä ajatukset alkoivat pikkuhiljaa kääntyä kohti hoikempaa minää.

Tammikuussa projekti alkoi painolukemin 64,8kg, rasva%:lla 29 ja vyötärön ympärysmitalla 84cm. Melko iso siis – ja sen kyllä tiedostin tuolloin jo itsekin: ”Mitään muotoja ei kyllä ole nähtykään.. Kädet, vatsa, selkä kaikki yhtä hyllyvää massaa”. Läskin kimppuun hyökättiin edelleen jumpilla, tangolla sekä perusruualla.

Terveellisen syömisen saloihin oppiminen vei jonkin aikaa ja lipsahduksia toki sattui.Nyt hommassa oli kuitenkin sen verran järkeä mukana että yhden päivän ei annettu romutaa koko viikkoa vaan näistä sudenkuopista selvittiin ja jatkettiin sitten eteenpäin. Liikunnan makuun pääsin jo heti alkuun hyvin, joskin rankkaa se oli.

Helmikun loppuun mennessä tajusin oikeasti sen miten tärkeää on miettiä mitä suuhunsa laittaa. Tämän jälkeenhän homma alkoi sujumaan kuten pitääkin.

Toukokuun alkuun mennessä paino oli pudonnut 60,5kg:aan ja vyötärö kaventunut 74,5cm:iin. Rasva% oli 27,4. Toki pudotus olisi voinut olla enemmänkin mutta olin jotenkin päässyt hyvään vauhtiin toiminnassani hiljalleen. Tuntui että tällä tavallahan voi jatkaa vaikka ikuisuuksiin. Kevään kuluessa jumpalla käynti oli alkanut jäädä aika vähälle tankotreenailun viedessä voiton.

Tällä kertaa jokin oli kohdallaan laihduttamisessa sillä aiemmista vuosista poiketen repsahdusta ei tapahtunut kesän kynnyksellä. Päinvastoin – aurinkoiset ilmat saivat minuun ihan uudenlaista energiaa ja puhtia. Kesken kesän sain keksin miten paljon lisäkulutusta saan hyötyliikunnasta ja vaihdoin julkiset liikenevälineet pyörään työmatkoilleni. Saanen mainita että työmatkani pituus on noin 15km/sivu.

Elokuussa olinkin sitten ihan huippukunnossa! Pyöräilystä saatu aerobinen liikunta yhdistettynä lihaksia kasvattavaan tankoiluun tuotti todellista tulosta. Jumpalla en siis ollut toukuun jälkeen enää käynyt.  Elokuussa painoa oli 57,1kg, rasvaa 23,1% ja senttejä vyötäröllä 73. Koska elokuun kuva on niin tärähtänyt (miksi oi miksi olen sellaisen säästänyt enkä ole viitsinyt ottaa kunnon kuvaa) on kuva heinäkuulta, jossa siis paino 59,1kg, rasva 24 ja vyötärö 74,5cm.

Pyöräilyt loppuivat jäädessäni kesälomalle elokuun puolessa välissä. Reissattiinkin koko neljäksi viikoksi ulkomaille. Edes neljän viikon lomaputki ei romuttanut hyvin tehtyä pohjatyötä. Meillä oli syyskuussa kuntotestaus ja kuntoni oli erinomainen! Niin, eikä painokaan ollut noussut kuin 58,7 kiloon.

Laihduttamisen osalta vuosi 2010 päättyy tähän, sillä tässä vaiheessa tiesin odottavani esikoistani syntyväksi keväällä 2011.  Vannoin itselleni etten anna raskauden olla minkäänmoinen tekosyy syödä mitä ja milloin huvittaa, mutta välittömästi kun vatsa alkoi näkyä niin sitä alkoi antaa itselleen anteeksi kaikkia herkutteluja.

Tangolla treenasin niin kauan kuin vain pystyin, kunnes vatsa oli yksinkertaisesti niin iso ettei oikein enää onnistunut. Lopetin noin puolitoistakuukautta ennen laskettua aikaa.

Kuvaajana Kristiina Männikkö, Kiitos Krisse 🙂

Vuosi 2010 on laihdutushistoriani paras vuosi koska tulokset ovat niin konkreettiset. Vartalonmallissa päästiin jo lähelle omia tavoitteita ja vieläp melkoisen helposti. Tai en nyt tiedö voiko sanoa helposti mutta kuitenkin tavalla, jota olisi voinut ihan hyvin ylläpitää. Terveellinen syöminen (jotakuinkin kuten tälläkin hetkellä eli paljon proteiinia ja kasviksia) yhdistettynä paljoon liikuntaan toimi osallani. Ja kun vain jaksoi jumituksista ja epäonnistumisista huolimatta jatkaa, olivat tulokset tavoittelemisen arvoiset.

Mielenkiintoista olisikin tietää miten laihdutuksen olisi käymyt ilman raskautta. Ehkäpä se selviää nyt vuonna 2011.

2 kommenttia

  1. Anonymous kirjoitti:

    voi kun itsekki pääsis vauhtiin, en vaa yksinkertaisesti löydä inspiraatiota vaikka joka päivä oon itselleni vihanen ku en aloita sit elämän remppaa. Löytyykö sulta mitään hyviä vinkkejä?

  2. jennie kirjoitti:

    Moi Anonyymi, Hienoa että olet ajatellut aloittaa elämäntapaprojektin ja usko huviksesi tiedän kyllä miltä sinusta tuntuu:) En osaa antaa mitään universaaleja vinkkejä itsensä motivoimiseen mutta ainakin itselläni toimii hyvin jos tiedossa on esim. etelänmatka tai joku muu konkreettinen palkinto/tilanne jossa pitäisi näyttää hyvältä. Lisäksi jos ikinä on ollut hyvässä kunnossa niin tavoittelee vaikka sitä tilannetta, koska tietää sen mahdoliseksi (kuten siis itse tavoittelen vähintään syksyn 2010 tilaa).Aloittaminenhan on aina se kaikkein hankalin vaihe. Kannattaakin aloittaa ns. pikkuhiljaa, eli vaikka yhdellä muutoksella ja lisätä uusia vasta kun edellinen muutos on tullut tavaksi. Esimerkiksi itselläni se on ollut tuo päivittäinen kävelylenkki. Yksinkertaista ja simppeliä. Täytyy muistaa myös että pienet päätökset kantavat pitkälle, eli niiden muutosten ei tosiaan tarvitse olla mitään ”en enää ikinä syö karkkia” ajatuksia. Teet siis vain muutoksia, jotka pystyy pitämään. Ja jos joku ei onnistu tai tulee repsahduksia, ei se haittaa! Siitä vain jatketaan eteenpäin. Kokeilemalla löytyy se itselle sopivin tapa toimia. Voisin selkeästi kirjoittaa aiheeta melkoisesti, joten taidanpa uhrata sille oman postauksen – Eli kiitos ideasta:) Toivottavasti tästä blogista ja näistä ajatuksista on sinulle tsemppiä omassa projektissasi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *