Hae
My Project Is Me

Miten teillä syödään?

Joskus kuulee ihmettelevän että enkö äitinä pelkää ruokavalintojeni vaikuttavan negatiivisesti lapsiini. Että laihduttamiseni tai muut kroppaprojektit antaisivat kieroutuneen kuvan siitä, miten ruokaan pitää suhtautua. Olen muutamaankin otteeseen maininnut että tavallisessa elämässä tämän kaiken voi tehdä niinsanotusti huomaamatta ja esimerkiksi meillä kaikki syövät lähtökohtaisesti samaa ruokaa.

IMG_3491

Se mikä ero näiden kahden ruokalautasen välillä on, on makrojakauma. En ole punninnut annosta mutta jo silmämääräisesti voi sanoa että kasviksia on omalla lautasellani huomattavasti enemmän kuin lapsilla. Omalla lautasella kasvisten osuus on suuri, koska ne ovat keveitä ja täyttäviä. Saan siis syötyä itseni kylläiseksi vähemmällä energialla kuin jos söisin saman määrän esimerkiksi pastaa.

Hiilihydraattejakin lautaselta löytyy, muussakin kuin kasvisten muodossa. Lämpimältä aterialta löytyy aina joko perunaa/riisiä/pastaa tms. mutta rajoitetusti. Ikiliikkuvilla lapsilla, jotka kasvavat kovaa tahtia, hiilihydraatteja on sensijaan suhteessa enemmän – varsinkin kun katsotaan määrää syöjänsä kiloihin verrattuna.

Ja toki se proteiini, sitä ei sovi unohtaa. Eikä tietenkään hyviä rasvojakaan, jotka sittemmin olen opetellut lorauttamaan esimerkiksi salatin sekaan öljynä. Kuten siis huomaa, niin ihan samoilla ruoilla täällä mennään eikä kukaan tunnu ihmettelvän miksi äiti syö niin paljon enemmän kasviksia. Ja jos sattuisi, niin tarjoaisin mielelläni lapsillekin niitä.

IMG_3492 IMG_3493

6 kommenttia

  1. Aino kirjoitti:

    Moi! Voisitko tähän aiheeseen liittyen tehdä postauksen niistä tilanteista, kun tyttö ei suostu syömään, koska uskon että sellasiakin tilanteita on. Meillä ainakin nimittäin tämä alkaa olla päivittäistä.. Onko pakko syödä ees ”vähän vielä”? Mitä sanot, miten perustelet lapselle?
    – Aino

    • jennie kirjoitti:

      Ihan hyvä idea vaikka en tiedä saanko siitä ihan kokonaista postausta aikaiseksi. Kieltäytyminenhän kuuluu ikään eikä meilläkään ”pakoteta” mutta luodaan usein ehtoja sen suhteen että täytyy ainakin maistaa. Jos tilanne on ihan mahdoton niin pelkkä maistaminenkin riittää mutta usein maistaminen johtaa edes jonkinmoiseen syömiseen.

      Esimerkin voimaa ei tietenkään pidä unohtaa: Syöt itse, lapset syövät todennäköisemmin. Päiväkotiympäristösä, kun ne omatkin kaverit syyövät, tämä toimii ehkä vielä paremmin kuin kotona.

      Mutta usko pois, samojen asioiden kanssa täälläkin painitaan hyvin usein. Ja vaikka epäilin alussa että riittääkö tästä omaksi jutukseen niin taitaa tästä riittääkin.

  2. Linda kirjoitti:

    Hyvältä näyttää nuo lasten ruuat (sinun ruuasta puhumattakaan)! Hienoa jos heille kelpaa kasvikset tuohon malliin.

    • jennie kirjoitti:

      Milloin kelpaa ja milloin ei 😉 Sinnikkäästi ne kasvikset aina siellä lautasella kuitenkin ovat ja uskon tässäkin esimerkkiin – syöt itse, muutkin syövät.

  3. Omanlainen kirjoitti:

    Hei!
    Hyvältä näyttää! Olen täysin samaa mieltä, kaikki voivat syödä samaa ruokaa. Aikuinen kuitenkin vastuussa itsestään sekä lapsista!

    http://liikunnaniloa1.blogspot.fi

    • jennie kirjoitti:

      Niinpä. Ei niistä omista syömisistään kannata tehdä numeroa niin ei niistä tee jatkossa kukaan muukaan. Loppujenlopuksihan tällaiselle tavalliselle ihmiselle tämä kaikki ei ole mitään rakettitiedettä vaan ihan maalaisjärjen juttuja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *