Hae
My Project Is Me

Liikkeelle kolmen lapsen kanssa

Muistan loppuraskaudessa miettineeni usein että miten ihmeessä pääsen liikkeelle kolmen lapsen kanssa. Rakastan reippaita kävelylenkkejä mutta vanhinkin on kuitenkin vielä melko pieni (nyt 5-vuotias) eikä mikään innokas kävelijä. Rattaissa on kuitenkin paikka vain kahdelle.  Lisäksi aika saattaa aika olla usein kortilla. On toki totta että vuorokaudessa on meistä jokaisella samat 24h mutta kolmen lapsen kanssa se tuntuu yllätttävän usein hieman vähemmältä. Tai ainakaan niitä puhtaasti itseensä käytettäviä tunteja ei ole niin paljon. Vaikka hieman vieroksunkin sanaa tehostaminen niin omaa aikaa on usein pakko hieman tehostaa jos mielii esimerkiksi urheilla säännöllisesti.

kolmenlapsenkanssa

Liikun hyötyliikunnan puitteissa tällä hetkellä varmaan päivittäin mutta se todellinen treeni jää melko paljon vähemmälle kuin esimerkiksi aikanani yhden lapsen kanssa. Tuolloin pystyin hyvin lenkkeilemään kahdesti päivässä ja lisäämään siihen vielä puolen tunnin kotijumpan. Nyt olen onnellinen jos pääsen kunnon kävelylenkille edes useampana päivänä viikossa. Ja koska kerrat ovat harvemmassa, pyrin tehostamaan niitä lisäämällä erilaisia 15-20 minuutin hiittejä/lihaskuntotreenejä niiden lomaan. Joskus matka on puhtaasti lenkki, joskus sen määränpää on leikkipuisto. Toivon että kaikilla on kivaa.

Pyrin käymään myös salilla ja tavoitteeni on kolmesti viikossa. Kolme kertaa viikossa kuulostaa hyvin vähältä mutta vielä vähemmältä kuulostaa se, mitä siellä todellisuudessa käyn; kaksi. Kolmen salikerran viikkoja ei ole oikeasti tainnut mahtua kesään yhtään mutta olen menetystä pyrkinyt osittain korvaamaan mainituilla ulkotreeneillä. Ulos on kuitenkin tällä hetkellä helpompi mennä (kiitos kesä) kuin saada kolmelle lapselle, joista yksi on vauva,  salin lapsiparkista hoitajaa.

myprojectisme

Jos tahtoisin, voisin tehostaa tekemistäni enemmän. Voisin herätä aikaisemmin, ennen miehen töitä ja käydä treenamassa silloin. Tai voisin yrittää kääntää jokseenkin aamuvirkun rytmini iltasuuntaiseksi ja treenata myöhään illalla. Olen kuitenkin senverta mukavuudenhaluinen että en näin juuri nyt halua tehdä. Haluan uskoa ja luottaa siihen, että tavoitteenimukainen terve, hyvinvoiva ja kuitenkin sporttinen olemus ei vaadi näin suuria uhrauksia. Ainakaan alussa. Jahka homma etenee ja kuivat kesäsäät vaihtuvat syksyn sateiksi, muuttuu varmasti omakin ääneni.

Ja Kyllä, lapset ovat lähes aina mukana vaikkeivat kuvissa aina näykään <3

laugh

 

15 kommenttia

  1. hansu kirjoitti:

    Mulla on nuorin tällä hetkellä 5 v ja jaksaa jo pyöräillä 4-5km lenkkejä pyörällä. Meille tulee vauva joulukuussa ja ajattelin juurikin lenkkeillä niin että hän pyöräilee ja vaunulenkkejä tehdään.

    • cathy kirjoitti:

      Sama juttu. Joskus kun olen aamulla jo käynyt juoksemassa kysyy poika vielä illalla et lähetäänkö lenkille. 😁 2v tyttö rattaisiin, kun äiti (yleensä) kävelee pojan (4v 9kk) polkiessa melkosta kyytiä. Kerran kokeiltiin juoksun kans pojan kans kahdestaan. 8,5km\h oli keskinopeus ja matkaa 4,5km.. Hiki tuli.

    • jennie kirjoitti:

      Oi, ihanaa loppuodotusta hansu <3 pyörällä täälläkin mennään osalla kerroista, haasteena on tosin se että pienempi (3-vee) tahtoo sitten myös pyöräillä ja Siihen se vauhti sitten jääkin. Tai matka.

      Näin ei tietenkään ole aina ja sitten mennään kun kerta päästään. Luojalle kiitos polkupyöristä 😄

  2. 6n äiti kirjoitti:

    Haastavaa on liikkuminen.. Oma aika meillä tarkoittaa poikkeuksetta kotipalveluiden huonontumista tai laiminlyöntiä.
    Joskus silti teen niin 🙂 Talvella liikuin välillä kuusikin kertaa viikossa, mutta ajan järjestäminen aiheutti valtavasti stressiä kun yksi jumppa/ sali vie aina n 2,5h aikaa…
    Nyt kesälöysäilyn jälkeen minimitavoite 3 liikuntakertaa/vko.

    • jennie kirjoitti:

      Ja joskus se on ehdottomasti ok tai jopa hyvä. Eikö se niin mene että kun itse jaksaa paremmin, jaksaa kaiken muunkin hieman paremmin. Jokaisen tulee olla jonkinverran itsekäs ilman että se on oikeast edes itsekkyyttä vaan ihan puhtaasti jokaisen meistä tarvitsemaa omaa aikaa. Toinen tykkää lukea kirjaa ja joku toinen tehdä jotain muuta,

  3. M kirjoitti:

    Tämä aihe on aina meitä lapsellisia kiinnostava ja useinhan se, että pääsee liikkumaan on vain järjestelykysymys. Silti olen yhden kohta 5-v ja kohta 8kk vauvan äitinä sitä mieltä siitä, että aivan turha ottaa kamalaa stressiä siitä pääseekö salille 1,2 vai 3krt/vko jatkuvasti. Pääasia että käy joskus ja on ylipäätään aktiivinen. Myöskään unesta ei kannata tinkiä liikunta-aikaa, siitä en usko olevan loppupeleissä suurta hyötyä vaan ennemmin haittaa, kun se väsymys sitten kuitenkin joskus iskee.
    Ja muuten, annoin sulle palautetta keväällä blogiin liittyen ja täytyy sanoa että taso on parantunut huimasti! 😊 Kiva lukea postauksia, joissa on enemmän sisältöä. Postaustoiveena päivä sun matkassa.

    • Nimetön kirjoitti:

      Hmm , ihan pakko kommentoida tätä. ”Useinhan se, että pääsee liikkumaan on vain järjestelykysymys”.
      Anteeksi, mutta näin se ei todellakaan kaikilla vaan ole. Jos itse haluan liikkua, se on joko kaikki 4 mukaan tai sitten
      illalla, kun he ovat menneet nukkumaan, olettaen, että mies on tullut silloin töistä. Kaikilla ei vaan ole isoa tukiverkostoa ympärillä En itseasiassa edes tiedä, kuinka myöhään paikkakuntamme kuntosalille saa vielä mennä ja olla, sen tiedän, ettei siellä ole lapsiparkkia. Ja joskus pitää vaan kunnioittaa sitä untakin, juuri niin kuin kirjoititkin.

      Mulle joskus joku ”ystävä” sanoi, kun kaksoset olivat juuri syntyneet, että se liikkuminen on vaan itsestä kiinni. No – ei todellakaan ollut; kaksosten imetys oli jo sinänsä aika haastavaa ja aikaavievää puuhaa. Keskosina kun syntyivät, heillä oli koko ajan nälkä kuroessaan kasvua kiinni ikätovereihinsa. Kävin kyllä muutamia kertoja viikossa kaikkien lasteni kanssa vaunukävelyllä tunnin verran, mutta hermothan siinä loppujen lopuksi meni, kun joutui alkaa kaivaa tissiä esiin lenkkipolulla…

      Tsemppiä kaikille!
      -Matikka

      • jennie kirjoitti:

        Matikka: Kiva kun kerroit hieman toisenlaisesta näkökulmasta ajatuksia aiheeseen – harvalla meistä on varmastikaan kokemuksia kaksosvauvoista. Olen itseasiassa monesti miettinyt että miten te superäidit oikein olette selvinneet heidän kanssaan kun sitä tissiä saa tosiaan olla tarjoamassa jo yhdellekin melkolailla. Melkoisia supernaisia, niitä arjen oikeita sankareita.

        Kaikki ei tosiaan ole aina itsestä kiinni, vaikka varmasti toki jonkinlaisia järjestelyjä pystyykin tekemään. Se on sitten eri asia että onko se välttämättä kuinka järkevää. Pienten keskoskaksosten kasvattaminen on varmasti jo senverta raskasta (vaikka toki antoisaa) puuhaa että siihen ei välttämättä edes kannata liikaa yrittäkään ympätä muita asioita. Itsekin puhun tietysti täällä hyvien kaupungin palveluden äärellä asumisen kautta asioitani ja täytyy tosiaan muistaa ettei kaikkialla ole asiat samalla tavalla. -M- otti myös kantaa ja selvensi kirjoittamaansa (luettavissa tuolla alempana)

        Kuten sanoitkin niin tsemppiä tosiaan meille kaikille!

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos M kun annoit aikanasi palautetta ja jäit seuraamaan josko palautteeseen on tartuttu. Ja vielä isommat kiitokset siitä että kerrot että olet huomannut muutosta tapahtuneen – on nimittäin enemmän kuin ilo saada kuulla kehittyneensä 🙂 Postaustoive on myös laitettu korvan taakse 😉

      Ja sitten tuohon itse asiaan: En voisi olla kanssasi enempää samaa mieltä siitä että asiasta ei kannata ottaa turhaa stressiä. Liikkumisen pitää nimittäin ehdottomasti antaa enemmän kuin mitä se ottaa. Jokaisella on toki omat tavoitteet mutta liikunnan iloa ei pidä kadottaa ja varsinkin tällaisella peruspulliaisella se (liikunnan ilo) ohjannee melko pitkälle sitä omaa liikunnallista tekemistä. EN ole kyllä ihan varma saiko tästä ajatuksesta yhtään kiinni mutta tiivistetään se siihen että olen kanssasi samaa mieltä. Liikutaan siten kun on kivaa ja nukutaan hyvin 😀

  4. Emmi kirjoitti:

    Pakko on takertua tuohon kohtaan, että kolme kertaa viikossa salilla kuulostaisi vähältä. Kolmessa (ja siinä kahdessakin) kerrassa on paljon, jos vaan käyttää ajan tehokkaasti. Oleellistahan on, että treenit on järkevästi suunniteltu ja hommassa on jatkuva progressio. Tsemppiä treeneihin! T: Yksi kahden lapsen äiti

    • jennie kirjoitti:

      Aika kivasti takerruttu. Aloin nimittäin oikein itsekin miettimään sitä että kuinka paljon on tarpeeksi ja kuinka sitä sokeutuu kun seuraa muiden tekemisiä sosiaalisessa mediassa. Kiitos siis tästä muistutuksesta, joka on varmasti tärkeä kaikille.

  5. M kirjoitti:

    Matikka, (jos kommentti suunnattu minulle?) ehkä liikunta järjestelykysymyksenä sanomisella viittasin enempi itseeni (en vaan aina jaksa organisoida, joten salikerrat jää 1-3 vaikka minulla halutessani olisi varmasti mahdollista käydä sen 3krt/vko). Ja myös lisäkorostus sanaan useinhan, varmasti näin ei aina ole. Kukin mahdollisuuksien mukaan ja mielestäni henkinen puoli edellä, ne lihakset vielä saa takaisin parin vuoden päästä, pikkulapsiaikaan tärkeintä on voida hyvin mieleltään 😊

  6. Minttu kirjoitti:

    Meillä vauva (4kk) matkustaa manducassa ja isompi (4vee) vaunuissa. Hiki tulee lyhyemmälläkin lenkillä kun on vastukset kohdillaan! 😀 Totta tuo, että yhden lapsen kanssa ehti tehdä vaikka ja mitä, mutta toisen (tai enemmän) kanssa homma hankaloituu huomattavasti!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *