Hae
My Project Is Me

Irti makeanhimosta, jälleen kerran

Moi,

Olen ennenkin maininnut täällä makeanhimosta – On parempia kausia ja on niitä ei niin hyviä kausia. Nytkun jälkikäteen muistelen mennyttä, lähinnä sitä kuuluisaa dieettiaikaani reilu vuoden takaa, en muista että mitään yletöntä makeanhimoa olisi edes esiintynyt. Voi olla että aika kultaa muistotkin mutta en oikeasti muista. Toki mukaan mahtui tuolloinkin herkuttelua, jos jotain syytä oli, mutta jokaisella kauppareissulla minusta ei tuntunut siltä että ”Pitäisikö sitä vielä ostaa jotain pientä..”. Kuten arvata saattaa, nyt tämä ajatus on mukana melko monella kauppareissulla. Ihan aina en anna ajatukselle periksi mutta toisinaan kyllä.

Kuva

Olen itse muutamaankin otteeseen miettinyt omia makeanmieltymyksiäni ja sitä, mistä tämä tällainen himotus oikein johtuu. Ensimmäinen ja ehdottomasti se suurin makeansyönnin himo on nälkä. Jos olen syönyt liian kevyesti, se kostautuu usein viimeistään seuraavana päivänä. Myöskään nälkäisenä on ihan turha kuvitellakaan menevänsä kauppaan sillä siinävaiheessa ei kymmenenkään banaania enää auta jos mieli halajaa suklaata, karkkia, keksiä ja ihan mitätahansa kalori-, sokeri- ja rasvapitoista.

Toisekseen olen jonkinasteinen tunnesyöjä ja kyllä, syön myös tylsyyteen – Ihan siis tyypillinen ”ongelmatapaus”. Tämä haste on onneksi siirtynyt jo hivenen taka-alalle mutta tiedän sen olemassaolon. Osittain jo tiedostaminen on varmasti auttanut tilanteen hallintaan. Jostain syystä oma makeanhimoni on aina pahimmillaan päiväunien jälkeen. Olen nyt tämän huomannut kun olen päivisin torkkunut noin 20-35min. pikku-unet puolenpäivänaikoihin ja herätessä tekee AINA mieli jotain makeaa. Näin on ollut myös aina ennen ja jos joku osaa sanoa mistä tämä johtuu, kuulisin mielelläni. Toistaiseksi olen taistellut vastaan isolla vesilasillisella sekä purkalla tai pienellä kourallisella muroja.

Kuva

Kuten mainittu, olen täällä bloginkin puolella kirjoitellut enemmän tai vähemmän aiheeseen liittyen aikaisemmin. Nyt en tässä tekstissä aio tarjota mitään ratkaisuja vaan ainoastaan myöntää että minullakin on ongelma, jonka otan käsittelyyn. Kävin myös kirjastosta hakemassa uudestaan jo aiemmin lukemani Pirjo Saarnian kirjan Irti makeanhimosta. Viimeksi kirjaa lukiessani makeanhimoja ei esiintynyt mutta ehkä nyt tilanteen ollessa toinen, saan kirjastakin enemmän irti. Vitsikästähän tosin on että samalla reissulla kaupasta mukaan tarttui sitä kuuluisaa jotain pientä..

 

16 kommenttia

  1. Anonymous kirjoitti:

    Heippa. Aika vastikään olen löytänyt blogisi, joka on kiva ja kannustava:D Kiitos siitä. Makeanhimoon on yksi tehokas konsti, joka ainakin omalla kohdallani toimii erittäin hyvin; lisää rasvaa ruokavalioon ja jos pelkää lihomista niin pudottaa samalla syötyjen hiilareiden määrää niin rasva ei kerry vaan menee polttoaineeksi. Toimii.

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos paitsi vinkistä niin yhtälailla annetusta vinkistä. Täytynee tässä taas ottaa ruokavaliota tarkemman tarkastelun alle 🙂

    • Nimetön kirjoitti:

      Hyvä neuvo. Ajattelin juurikin lukiessani tuota tekstiä, että nälkä ajaa karkkihyllylle. Ja, että ylenmääräinen hiilareiden syönti ajaa makeanhimokierteeseen. Rasvoissa olisi kuitenkin syytä muistaa ne pehmeät eli hyvät rasvat.

      • jennie kirjoitti:

        Näinhän se on, muistan että muutama vuosi sitten minulle oli suunnaton ”pelastus” kun tajusin erityisesti leivänsyönnin ruokkivan makean- tai yleensä syömisen himojani.

  2. Tiina kirjoitti:

    Herkuista kieltäytyminen on vaikeaa ja sokeri todenteolla koukuttaa. Jotenkin täytyy vaan tehdä se päätös olla syömättä herkkuja ja pysyä siinä useampi viikko, jolloin addiktio katoaa vähitellen. Itse en oikein ole muita keinoja keksinyt…

    • jennie kirjoitti:

      Joo, olen itse huomannut kyllä saman. Toisinaan on vain pakko ottaa pieni katkaisuhoito makeaan..

  3. Anonymous kirjoitti:

    Tunnistan niin itseni tuosta sun kirjoituksesta. Itsellä vähän samanlaista herkkujen suhteen. Joku vuosi sitten olin syömättä karkkia/suklaata ja se makeahimo ”hävisi” tai ainakin väheni ja sitten ei tehnyt mieli edes makeaa ja pari suklaapalaa riitti silloin täyttämään sellasen pikkuisen makeanhimon. Nyt taas tuntuu, että on tosi vaikea päästä siihen tilaan, että pari palaa suklaata riittäisi. Pitäisi ottaa nyt toukokuun alussa itseä niskasta kiinni ja vähän itse kuria, että ei vaan syö suklaata niin pääsi tuosta makeakoukusta eroon ennen kesää. Kuitenkin kesällä on taas suurempi riski muillekin herkutteluille niin nyt olis hyvä alkaa toukokuussa jos skarpata kesää kohti.

    • jennie kirjoitti:

      Oioi, enpä ollut edes ajatellut asiaa tältä kantilta – alkava kesä tosiaan saattaa lisätä riskiä entisestään.

  4. Kaisa Salonen kirjoitti:

    Sulle on haaste mun blogissa!!! :)Ps, protskupatukat on hyvä makean hillitsijä.. 😉

  5. Eikku kirjoitti:

    Mulla on ihan sama tuo, että päikkäreiden jälkeen keho huutaa makeaa, ja jos joku tosiaan tietää, mistä se johtuu, niin olisin myös pelkkänä korvana. Olen itse ratkaissut sen yleensä juomalla pienen lasillisen appelsiinimehua, se on onneksi riittänyt. Vaikka pidän itseäni kohtuukäyttäjänä (voin syödä sen muutaman karkin illalla, eikä tarvitse mennä koko pussia), niin olen hyväksynyt tämän ajoittaisen makeanhimon itsessäni. Vaikka välillä olisi kausia, että joka ilta menee jotain pientä, niin sen vastapainoksi on sitten niitä kausia, kun ei vähintään yhtä pitkään aikaan tule napsittua mitään.

    • jennie kirjoitti:

      En siis ole ainokainen tuon päikkäriasian kanssa – täytynee ehkä alkaa tutkia netin syövereitä josko sieltä löytyisi vastausta. Tai oikein kysyä joltain pätevältä taholta.

    • Anonymous kirjoitti:

      Moikka, mulla on tuo sama myös! Tuo päikkäreiden jälkeinen makeanhimo on niin hurjaa että jos jostain karkkia tai muuta löytyisi niin sitä täytyy sitten vetää melkein kaksin käsin 😀 Liekö väsymys ja alhainen verensokeri syynä siinä vaiheessa, vai jotain mystisempää 🙂 olisi kiva kuulla jos saat selville jostain tietoa tästä.

      Muuten makeanhimon kanssa olen onnistunut elämään niin etten yksinkertaisesti osta kotiin mitään. Mietin mielessäni kauppareissun ja kuljen kuin robotti hyllyjen välissä, onneksi siellä onnistun psyykkaamaan itseäni sentään, kotiin jos jotain veisin niin kaikki menisi kerralla. Sairastahan se on, ja siitä unelmoin että voisin ottaa vain muutaman karkin.. ehkä joskus 🙂 Tee ja mehukeitto ovat makeinta mitä kaapista löytyy, ei edes taloussokeria. Mehukeitto onkin hyvä välipala niin pikkunälkään kuin siihen makeannälkäänkin, sitä voi huoletta vaikka lipaista purkillisen ja kaloreita silti hyvin vähän 8)

      Sori meni avautumiseksi, osui vaan aihe niin lähelle 🙂 Tsemppiä odotukseen!

    • jennie kirjoitti:

      Eihän tämä ollut mikään avautuminen edes 😛 Mutta joo, olen itse kanssa huomannut tuon ettei kotiin yksinkertaisesti osta MITÄÄN ihan toimivaksi keinoksi. Tosin sokeria meillä taitaa olla melkein aina.. Ja hunajaa mutta niin pahaksi tilanne ei sentään ole koskaan mennyt että löytäisin itseni sokeripussilta lusikan kanssa 😀

  6. Tiina kirjoitti:

    Mulla kans aina nälkä unen, päikkäreidenkin jälkeen hirveä, vaikka ennen unta olisin syönyt hurjasti. Voiko johtua siitä, että unen aikana ruoansulatus tehostuu? Ja mahtaakohan se painonhallinnan kannalta olla hyvä vai huono asia? 😀

    • jennie kirjoitti:

      tuolta kannalta en olekaan asiaa koskaan miettinyt.. (tai viimeaikoina paljon muutenkaan kun tuntuu ettei ajatustyölle jää aikaa :D)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.