Kesäkuntoon 2015: Uusi alku
48
Kaupallinen yhteistyö: 24 Fitness Online
Moi,
Saanko olla tässä postauksessa vähän lapsellinen ja kiukutella? Jos siis et halua lukea negaatiosävytteisiä ajatuksia heti aamusta, kannattaa odottaa iloisempaa päivitystä. Jos et jaksa ymmärtää kuinka voin aina vain vouhottaa, muka, ylimääräisistä kiloistani, kannattaa odottaa iloisempaa päivitystä. Jos taas haluat vertaistukea omaan etenemättömyyteesi, voi korvat pitää kuulolla. Jos haluat tietää mitä tulee tapahtumaan oman etenemättömyyteni suhteen, kannattaa pitää korvat kuulolla. Ei elämä tosiaankaan aina ole yhtä ruusuilla tanssimista ja ruusunpunaisia täydellisiä päiviä vaan joskus harmaat pilvet lipuvat sinitaivaan ylle. Ihan yhtä tärkeää kuin on kertoa omista onnistumisistaan, on avata tunteet myös negatiivisten tuntemusten osalta ja päästä sitä myöten asiassa eteenpäin.
Olen ollut pidemmän aikaa hiljaa omasta kesäkuntoprojektistani ja ihan syystä: Mitään ei ole tapahtunut. Olen oikeastaan ollut jopa hieman pettynyt sillä olenhan ainakin omasta mielestäni syönyt huomattavasti vähemmän kaikkea ”turhaa” kuin loppuvuodesta 2014. Silti mitään ei ole tuntunut tapahtuvan; Samat jenkat tursuavat edelleen farkuista ja samat vaatteet puristavat päällä edelleen. Vaa’allakaan en ollut käynyt aikoihin kunnes päätin alkaa seurata sitäkin taas tarkemmin ja syykin tähän oli selvä: Painoa oli tullut lisää. Kun edellislukema on ollut 65,1kg olisi usean viikon tauon jälkeen vähintäänkin kohtuullista että lukema olisi alle haamuraja 65:n. Voitte arvata ettei se ollut. Ihan pahimmista luvuista ollaan sentään tultu alaspäin ja tänä maanantaina vaakalukema näytti 66,3kg. Mittaa minulla on jotain 162 ja 161cm:n väliltä mutta tuo 161 taitaa olla lähempänä totuutta. Siinä mitassa, 66 kiloa on melkoisesti varsinkin kun kyse ei ole silkasta lihaksesta.
Minusta tuntuu melkein siltä että on ihan sama mitä teen, niin muutosta ei vain tapahdu. Lihon kyllä, mutten laihdu. Siinä missä muut rennot painonhallistijat tuntuvat voivan syödä vaikka joka viikonloppu brunssin tai kaksi lihomatta, ei minun todellakaan auta edes katsoa sinnepäin tai vatsanseutu kasvaa taas yhdellä makkaralla. Joskus minäkin kuuluin tähän kastiin ja olen yrittänyt tosissani miettiä mikä nyt on toisin. Kun kuuluisana vuonna 2011 laihduin viikko toisensa jälkeen vaikka saatoin herkutella useamman kerran viikossa, pistää miettimään että miksi tämä kaikki on nyt kuin liimattuna kroppaani. Miksi kaikki ympärilläni tuntuvat tavoittavan unelmamittansa mutta minä en? Miksi ihmeessä tuo uimarengas vain on ja pysyy?
Seuraava kysymys onkin että olenko sittenkään antanut kaikkeani? Olisiko kuitenkin jotain mitä voisin tehdä? Laihduttamisenhan pitäisi olla maailman yksinkertaisin ja helpoin asia vaan ehkei se sittenkään ole. Kait muutoin yhtään ylipainoista tai kilojensa kanssa kamppailevaa naista tai miestä ei olisi olemassakaan. Siispä minäkin olen päättänyt ottaa tässä asiassa avun vastaan ja tämän avun minulle tarjoaa 24 Fitness Online. Tämän yhteistyön tiimoilta tulette varmasti jatkossa kuulemaan paljon ja ensi viikosta alkaen aloitan kadonneen vyötärön metsästyksen minulle tehdyn henkilökohtaisen ruokavalion ja treeniohjelman muodossa. Yrityksestä tulen varmasti kertomaan tarkemmin vielä myöhemmin mutta kaikista kiinnostuneimmat voivat jo nyt klikata nettisivuille joko sivupalkin bannerista tai tästä linkistä. Erästä tv-laihduttajaa mukaillen: ”Ei mikään ole helpompaa kuin lukea paperista mitä pitää tehdä ja elää sen mukaan”. Aamen.
Kiitos tästä 🙂 Oikeesti lohduttavaa kuulla, etten ole yksin tällasten ajatusten kanssa.
Vielä kun tuohon ”pelastusrenkaan pysyvyyteen/kasvamiseen” lisää väsymyksen ja ajatukset luovuttamisesta nii jotta morjens! :/
Vähän itekkii miettiny tota fitness onlinea, mutten vielä ole päätynyt siihen. Vielä ois hetki aikaa tuumata fitfarmin liteen osallistumista, mutta siihenkin tuntuu olevan ikuisuus…Jos se alkais niinku justnytheti nii en miettis hetkeekään.
Isosti tsemppiä jatkoon! Jään mielenkiinnolla seurailemaan, miten siellä etenet ja jakselet 🙂
http://sanzureenaa.blogspot.fi/
Kiitos vertaistuesta, vaikka toki surullista että sellaista joudut antamaan (eli ettei sitä omaakaan etenemistä siis juuri tapahdu). Tällä viikolla tosiaan käynnistyi tuo Fitness Online ja so far so good. Itsehän teen täysin henkilökohtaisella suunnitelmalla heidän kanssaan ja asiasta tulee aivan varmasti juttua myöhemmin ja enemmän.
haluan uskoa että kyllä tämä tästä.
Terkkuja täältä ruudun toiselta puolelta! Täällä on nimittäin vähän sama meininki. Olen yrittänyt erilaisia juttuja ja ärsykkeitä kropalleni asettaa, mutta kunto junnaa vain paikoillaan. Olen silti varma, että sitä tiivistymistä tulee tapahtumaan niin minulla, kuin sinullakin! 🙂 Kaikki hyvä tapahtuu aikanaan.
Tsemppiä matkaasi, kyllä se siitä lähtee rullaamaan ! 😉
Kiitos, erityisesti tuolla lauseella että kaikki hyvä tapahtuu aikanaan aion edetä <3 Ja ihan tottahan se on että vaikka kehitystä ei juuri sillä hetkellä tapahtuisikaan niin AINA se liikunta ja viisaammat ruokavalinnat ovat hyväksi.
Hormonitit taitaa olla epätasapainossa….. Stressihormoni taitaa tehdä kepposia. Vaikka kuinka hyvät elämäntavat ovat hyvät niin ne voivat alla stressi keholle.
Olen itse miettinyt tämän kaiken järkevyyttä; pienet lapset, työ, pakolliset kotihommat ja tavoitteellinen treenaaminen. Jos alkaa oikeasti laskemaan näin, 8h unta, pakolliset toimenpiteet aamulla/illalla 1-2h, ruuanlaitto ja syömiset n 1-2h päivässä. Lasten tarpeisiin vastaaminen, hoitoon vienti ja haku ?h. Töitä 8h/päivä plus työmatkat. Nämä kun laskee yhteen aletaan jo olemaan aika lähellä vuorokauden kokonaistuntimäärää… Siihen sitten tavoitteelliset treenit ja sit se palautus aika????? Mistä sen saa??? Jos treeneistä on mentävä suoraan töihin, sit hakemaan lapset, sit kotiin laittaa ruokaa, tehdä kotihommia, iltatoimet ja sit pitäisi jo olla nukkumassa.
Tavoitteellinen kova treeni vaatii palautusta ja lepoa mistä pienten lasten vanhempi repii sitä aikaa?
Kyllähän se vaan niin on että stressitasot tässä nousee.
Mitä enemmän itseään piiskaa eteenpäin, tiukentaa ruokavaliota, koventaa treeniä sitä suurempi kuormitus keholle mikä vaatii enemmän lepoa.
Arvaa Kaisu, olen monesti miettinyt samaa. Olen miettinyt sitä että miten ihmeessä olen saanut sössittyä oman hormonitoimintani tällaiselle tasolle? Sinänsähän olen mennyt hyvin rennosti viimeisen puolivuotta (tai jotain sinnepäin ainakin). Toki, vuoden alusta lakkasin mättämästä herkkuja ihan joka päivä ja muutoinkin korjasin ruokavaliotani mutta en ole ottanut siitä mitään stressiä ja nyt tämä stressittömyys näkyy kapenemattomana vatsanympäryksenä.
Stressaanko siis tietämättäni? Stressaako kroppani vaikken minä stressaisikaan? Vai onko kyse vain siitä että olen kuitenkin huomaamattani ottanut liian rennosti koko homman? Vai onko kyse vain siitä mitä minulle ohjelman ja ruokavalion laatinut PT:ni sanoi: unenpuute? Vaan mistäpä niitä tunteja keksisi lisää vuorokauteen…
Tuo unenpuute on ainakin minulla vahva tekijä. Minun pitäisi ajatukset ovat stressitekijöitä joita emme välttis tajua stressinä. Negatiiviset tunteet, moni ns pakko voi olla stressiä, treenit itsessään aiheuttaa stressiä keholle, liian vähän ruokaa tai liikaa ruokaa on keholle tietynlainen stressi. Tässä en siis puhu siitä stressistä mitä arjessa kutsutaan stressiksi vaan niistä asioista jotka nostattavat kortisoli tasoa joka on se ns stressihormoni.
Kortisoli tason tarvii olla tietyllä tasolla, liian vähän virikettä keholle laittaa sen epätasapainoon ja liian paljon samoin.
Itse ole pitkään ajatellut että stressi on vaan sitä minkä itse koen negatiiviseksi mutta eihän se näin mene. Myös ne asiat joita pidämme hyvinä voi olla keholle stressiä. Tämä ei ole ihan yksinkertaista tämä meidän kehon toiminta.
Itse mietin näitä paljon just nyt kun ollut kohta 3viikkoa täydellistä lepoa kaikesta. Selkä sanoi sopparin irti totaalisesti ja olin niin kipeä että laittoi kyllä miettimään… Kiropraktikon avulla olen päässyt kivuista ja nyt pikkuhiljaa aloittelen jotain treeniä. Pelkään että selkä ei kestä mutta haluan yrittää ihan pään sisäisen hyvinvoinnin takia.
Olen tietoinen että tämä selkäkipu tuli kehon liikakuormituksesta ja nyt en puhu siitä että treenitangossa oli liikaa painoja tai juoksumatkalla liikaa vauhtia 🙂 Liikakuormitus on just tuo mitä edellisessä kommentissa kirjoitin, mä vaan haluan tehdä kaikkea täysillä ja en osaa luopua mistään tällä hetkellä. Työnteosta luopuisin jos sitä ei olisi pakko tehdä ja mä kyllä tykkään työstäni mutta tykkäisin enemmän treenata ja hoitaa kotia ja lapsia ilman työpakkoa 😀 mistä muutama miljoona se olisi mulle lisää tunteja vuorokauteen 😉
Onneksi selkä alkaa olla jo parempi. Sitä tosiaan ei välttämättä tajua aina itsekään millaisessa oravanpyörässä juoksee, kunnes tulee pakkopysähtyminen vastaan. Enkä tosiaan minäkään sano sitä että treeneistä kannattaisi lähteä väklttämättä nipistämään, varsinin jos se tekee sen, mikä tehtävänä on eli antaa energiaa (niin henkisesti kuin fyysisestikin). Lisätunteja vuorokauteen toivotaan täälläkin. Tai lottovoittoa 😉
Voih, kuulostaa niin tutulta. Koko alkuvuosi on mennyt ilman sokeria, eli ei mitään herkkuja. Säännölliset ateriarytmit, ruuan punnitseminen jne. Treeniä, treeniä.. mitä on tapahtunut painolle? No ei juuri mitään! 1.1 se oli 67.1kg (pituus 163) helmikuun lopulla 65kg, nyt 63.9,kg. Hyvin on hidas pudotustahti. Alkuperäinen suunnitelma oli, että nyt olisi 7kg pois, mutta eipä ole kuin 3.2kg, se on vähän tässä ajassa, ottaen vielä huomioon miten kurinalaisesti olen elänyt. Ei kauheasti motivoi.
Pt:n mielestä ei ole mitään hätää (mä en taas näe mitään muuta kuin hädän). En osaa sanoa ollenkaan, että mistä tämä johtuu, ettei tuo paino putoa ”kunnolla”. Ahdistaa kun ihmiset ympärillä kehuvat, että miten ovat laihtuneet xxkiloa tekemättä juuri mitään. Välillä tulee hanskat_tiskiin fiilis, että mitä hemmetin järkeä tässä on, kun tulosta ei tule siihen malliin kuin oli odotettu/toivottu (lue: minä olin toivonut)
Ulkopuolisen aolisi niin helppo lohduttaa sinua että olet sentään 50% saavuttanut asetetusta tavoitteesta mutta ymmärrän tuntemuksesi täydelisesti. Ei siis muuta kuin tsemppiä meille ja ylempänä esitettyä kommenttia kompaten: Kaikki hyvä tapahtuu aikanaan, uskotaan siihen.
Stressi! Se se on. Mulla kävi joku aika sitten niin että kun hölläsin vähän, niin paino lähti laskuun. Vaikka tykkään noudattaa ruokavaliota ja on hyvä itsekuri semmosen aikana, niiin jotenkin takaraivossa varmaan oli kuitenkin jotain stressiä. En ite edes huomannut. Nyt mulla onkin sitten taas vähän ollut ongelmana että miten en sitten hölläisi kuitenkaan liikaa kun ajattelen sitä että ei saa vaan stressata. Ei oo helppoo.. 😀
Niin no, minun tilannehan on ollut vähän toisinpäin eli tiukkaa ohjelmaa ei ole ollut sitten aikapäiviin. Sillä epäilinkin ensimmäisenä että olisiko kuitenkin niin että ilman sitä tarkkaa suunnitelmaa ja tulosvastuuta, en ole ehkä kuitenkaan syönyt niin ”oikein” kuin olen kuvitellut. Se jäänee ikuiseksi mysteeriksi mutta nyt katsotaan mitä taas oikeaoppisella ohjeistuksella saadaan aikaan.
Moi!
Täällä myös vähän samat fiilikset.
Täällä vähän sama juttu…aloitin dieetin tossa helmikuun puolessa välissä. Lähtöpaino tais olla siinä 59,5 suurinpiirtein.
Ruokavalio on tarkasti suunniteltu ja ruoat punnitsen.
Alussa paino lähti mukavasti laskuun kun nesteet lähti, alimmillaan meni 57,0.
Nyt yhtäkkiä koko juttu on stop,paino nousee ja kroppa on nesteinen ;(
Harmittaa kun on asettanut tietyt odotukset ja tässä ollaan..itselläni joka kevät/kesä sama juttu, että 2 kg pois ja se on siinä, kroppa sanoo stop :(( näissä kohdissa motivaatio alkaa laskemaan ja tekisi mieli mennä herkkujen kera sohvalle…
Tsemppiä sulle! 🙂
Tiedän tunteesi eli Tsemppiä meille 🙂
Paras tapa mun mielestä on nostaa raskaita painoja 4-5 kertaa viikossa ja oikeesti träkätä mitä syö vaikk aMyFitnesspalin avulla. Monesti sitä mielessään laskee et tässä on niin ja niin paljon kaloreita ja tässä näin paljon, tai sit jos ei edes mielessään laske niin jonkun pullan poisjättäminen ei välttämättä vielä tee kropalle mitään. Sun kokoinen voi syödä päivässä ehkä 1500-1700 kcal laihiksella joten ihan yleisimpien ohjeiden mukaan ei kuitenkaan kannata mennä.
Suoraa puhetta ja tarkkoja vinkkejä, arvostan! Itseasiassa tämäntyyppisesti tulen tälläuudella ohjelmallani etenemäänkin eli katsotaan joko alkaa tapahtumaan (ja jos ei ala niin sitten muokataan ohjelmasta jotain).
Hei!
En tiedä minkä ikäinen olet tai en ole lukenut niin tarkkaan, mutta onhan tuosta 2011 vuodesta aika monta vuotta aikaa. Eli nyt on ikää enemmän. Jos olet vielä tässä välissä saanut lapset, lapsia -niin sekin varmaan on muuttanut kroppaa. Ja sitten on tuo uniasia. Itsellä näistä ajankohtaisia tuo ikä kun täytin juuri 38!! ja huonot unet. Lapsia ei edes ole, mutta työ stressaa välillä ja vaikuttaa sen myötä kaikkeen, esim mulla uniin. Näitä kun summaa niin asia on aika pihvi. Mutta et ole yksin , sitä kai mä tahdoin sanoa 🙂
Aurinkoista kevättä kaikesta huolimatta ja juuri siksi ja kiitos kivasta blogista. Näitä sun juttuja luetaan 😉 !!!!
Totta puhut, onhan vuodesta 2011 jo aikaa mutta en usko että näillä muutamilla vuosilla niiin suurta merkitystä olisi (tiedä sitten mikä on totuus). Olen siis 30, täytän 31 ja onhan totta että elämäntilanne on nyt jokseenkin erilainen kuin tuolloin. Mennään eteenpäin, tehdään oikeita juttuja ja ehä se joskus palkitsee. Tai siis onhan se palkittava.
Onpa kiva, että puhut tästäkin. Tai siis ei kiva, että sullakin on painon kanssa hankalaa vaan kiva, että muista tuntuu samalta.
Jos sulla on unesta puutetta, tuohan on ihan selvä homma, sun keho stressaa. Olikos sulla vielä tuossa aiemmin jotain harmitustakin? Kyllä semmoinenkin vaikuttaa kehon stressitilaan. ja vaikka mieli ei niin oiskaan stressissä, sun keho voi olla ja sen takia ei luovuta painoa vaan haluaa paremminkin kerätä sitä. Paras neuvo, mitä mä oon omalta pt:ltä saanut, on se, että jos et pysty lisäämään unta, pitää treenaamista vähentää. Kuulostaa älyttömältä, mutta stressaantunut keho ei pysty palautumaan monesta kovasta treenistä vaan treenitaso pitää ehdottomasti laskea esimerkiksi 2xkova salitreeni ja 1xkevyempi aerobinen. Näillä voi päästä paljon parempaan tulokseen. Näin välillä kehokin palautuu. Noissa sunkin aiemmin käyttämissäsi dieeteissä on ollut se ongelma mun omalla kohalla, että niissä tulee niin älyttömän kova stressitila kehoon, kun harjoittelua on niin paljon, että vaikka paino tippuukin just tuollaisella lyhyellä jaksolla, mutta se jättää jälkeensä niin paljon kehon stressiä, että tämän jälkeen palautuminen on hankalaa. Ja valittavasti tulokset ei oo pysyviä, vaan oma hormonitoiminta heittelehtii ja palautumista ei tapahdu. Kauheen sekava viesti, mutta mielenkiinnolla täällä seuraillaan ja toivotellaan tsemppiä!
Kiitos tästä, ja kyllä mä ainakin sain punaisesta langasta hyvin kiinni. Unenpuutetta en myönnä mutta kyllähän se toki on niinkin ettei 4.30 ole mikään ihmisen aika herätä, tai ainakaan minun. Toki, tämä vaihtoehto on parempi kuin se edellinen jolloin yöunille meno pitkittyi ihan liian myöhään ja aamulla kuitenkin odotti aikainen herätys. Katsotaan siis mitä tuleman pitää nyt kun aamutreenit vakioituvat ja treenikertoja on vähennetty (tai ainakin niitä on hurjasti vähemmän kuin vaikka BC:ssä).
Samaa minäkin ehdotan, liika kortisolin eritys! Ei muuta kun hormonidieetti-opus käteen ja sen avulla poistat häiriötekijät 😉
Täytynee varmaan kaivella se, taas kerran 🙂 Arvasin muuten jo silloin vuosia sitten sen ostaessani että kyseisen kirjan kanssa tullaan varmasti viettämään aikaa useampaankin otteeseen ja näin on todellakin ollut
Nyt kyllä taas niin osu ja uppos tämä teksti! Aivan samaa täälläkin, voi että osaakin ärsyttää tuo vararengas joka vaan on ja pysyy. Se on ikä mikä tekee ettei paino enää lähde laskuun samalla tavalla, ite huomasin että kun täytin 30v niin sen jälkeen alko laihduttaessa painon laskun hidastuminen. Lasku on niin verkkaista että menee motivaatio kun ei tuu tulosta.. Ja tuosta hormonitasapainosta nyt hehkutetaan kovasti, onhan sekin varmasti osasyynä. Vaan mitenpä sitä tasapainottaa arjen niin että joka paikkaan ehtii, lapset ja työ on ja pysyy eikä niistä nyt mihinkään pääse.. Jään mielenkiinnolla oottaan miten sun jatko tästä lähtee meneen 🙂
Eeeiiii, se kuuluisa kolmekymmentäkö nyt on kaiken takana 😀 Ei mutta ei kiva, vaikka tässä nyt on onneksi pahimmista masiksista jo selvity ja uusi ruokavalio ja treenit otettu avosylin vastaan. Ensi viikolla vaa’alle ja katsotaan onko suunta oikea.
Voih! Tylsää, ettei tuloksia tule. Ihminen on kuitenkin niin kokonaisuus, että vaikkapa just unen puute ja stressi vaikuttavat heti myös kroppaan. Valmennus on varmasti hyvä idea jos vetoapu tuntuu tarpeelliselta. Valmiin ruoka- ja treeniohjelman kanssa saa sit ite keskittyä muuhun, kunhan tekee mitä käsketään.
Itse en voi valitettavasti syyttää mitään muuta kuin omaa selkärangattomuutta alkuvuodesta – jossain vaiheessa tajusin ajattelevani, ettei mua juuri nyt kiinnostakaan mikään kesäkunto. Sit annoin hetken olla, söin mitä sattuu enkä liikkunut – ja yllättäen nyt motivaatio on taas huipussaan. Syynsä voi olla stressitekijöiden vähenemisellä ja tolla auringonvalolla 🙂 Mutta edelleen innolla seuraan sun projektia! Tästä saa motivaatiota, sekä onnistumisista että näistä rehellisistä takapakeista, niitä kun on kaikilla. Mut se pitää vielä kommentoida, että ihan selvästi tuolla sun kropassa on melkoiset määrät lihastakin. Ei ns. laihaläski-kroppa näytä tuolta, joten luulen että kun saat uudesta valmennuksesta buustia alkaa todella tapahtua 🙂
Kiitos paljon kauniista sanoista 🙂 toivotaan tosiaan että siellä alla on myös sitä lihasta jota koulitaan esiin tällä uudella yrityksellä. Parasta tässä on ehkä se että ensikertaa koskaan mulla on oikeasti täysin henkilökohtainen valmennus, jota voidaan siis tarvittaessa muuttaa jos tulosta ei tule tai menee muutoin liian hankalaksi.
Moi!
Pystyn samastumaan tähän postaukseen täysin! Täällä on sama juttu, paino vaan jumittaa tai nousee, vaikka omasta mielestä tekee oikeita juttuja… Toivottavasti tuo valmennus tehoaa, pitää varmaan kohta alkaa itsekin harkitsemaan ammattilaisten apua 🙂
Tsemppiä!
-vanessa
uusialkuni.blogspot.fi
Äh, tylsää . Siis sinunkin osallasi 🙁 Itse odotan valmennukselta paljon (asettamatta kuitenkaan mitään tavattomia paineita) mutta valmentajan sanoin, kyllä komlessa kuukaudessa pitäisi jo tulosta tulla. Ensi viikolla katsotaan heti onko mitään muutosta tapahtunut, edes vaa’alla.
Mitään näistä asioista tietämättäni tuli heti tekstin jälkeen mieleeni, että nukutko hyvin ja riittävästi? Stressaatko? Onko elämä tasapainossa ja aika laihduttamiselle sopiva? Aina nämä kaikki eivät ole suostuisissa asemissa ja tuloksia ei synny. Itselläni hieman samanlainen tie kuin sinulla, ja oikean ajan koittaessa lähti sitten kilot vauhdikkaasti. TSemppiä kovasti urakkaan ja muista, että olet kaunis juuri nyt! (toki olisit sitä myös laihduttuasikin 🙂
Voi kiitos paljon kauniista sanoista <3 Onhan se ihan totta että vaikka varsinaista tulosta ei tulisi (tai näkyisi) niin kyllä ne paremmat valinnat ohjaavat kuitenkin aina oikeaan suuntaan. Ja kun sinnikkäästi jaksaa jatkaa niin jossain vaiheessa se palkintokin odottaa.
Voisiko kroppa olla vielä sekaisin BC jälkeen? Vedit kuitenkin itsesi hyvään tikkiin nopeasti, ja kun sen jälkeen otit rennommin, kroppa ehkä halusi tarttua kiinni kaikkee rasvaan mitä saa. Tai tosiaan unen puute saa kropan myös sekaisin. Tsemppiä!
Tämä jäänee ikuiseksi mysteeriksi onko mikä aiheuttanut hormonitoiminnassa häiriötä vai onko kuitenkin vain niin että olen ollut liian höllämielinen vaikka toisin kuvittelisinkin. Nyt kuitenkin edetään uudella ohjeella, ohjelmalla ja kstotaan mitä tuleman pitää. Paremmalla mielin kuitenkin kuin tätä kirjoittaessa.
Moi, monella, joka on noudattanu tiukkoja dieettejä ja rankkoja treensuunnitelmia, on ilmenny myöhemmin kilpirauhashormonin puutetta. Se on alidiagnosoitu ongelma, ja yleisempää naisilla kuin miehillä. Rankka elämänvaihe, tiukka laihdutus, raskas liikunta, ravintoainepuutokset, sukurasitus, goitrogeeninen ravinto…. kilpirahasen vajaatoimintaan voi johtaa monen tekijän summa. Ootko käyny mittauttamassa t4v ja TSH arvot,..?
Näistähän on paljon puhuttu ja kirjoitettu ja olen minäkin niihin vähän tutustunut. Kilpirauhasarvot mittautin noin vuosi sitten mutta tietysti se kaikki tapahtui ennen tuota Fitfarmin ohjelmaa. En kuitenkaan usko että olisin sillä itseni sössinyt, sillä senverta siinä kuitenkin loppupeleissä oli ruokaa ja kesto kaikkineen lyhytaikainen. Tosin, koskaanhan ei tietenkään tiedä ja kropat ovat erilaisia.
On sulla kyllä lihasta niin paljon, ettet näytä ollenkaan noin painavalta!
Ehkei kannata kiristää ruokavaliota ja treenejä, jos nyt jo olet pysynyt jotakuinkin ruodussa ja treenaat monta kertaa viikossa. Jospa kroppa on tosiaan väsynyt ja stressitilassa, sinulla on kuitenkin alle puoli vuotta rankasta dieetistä, eikä tuo arki kahden pienen ja duunin kanssa ole mitenkään kevyttä.
Koska olet viimeksi pitänyt lepoviikon? Ei hikiliikuntaa, syö tarpeeksi ja nuku 🙂
Voi kiitos kauniista sanoista, tämä ilahdutti minua huomattavasti 🙂 ehkä tuolta kaiken alta koulitaan vielä se unelmien kroppa esiin (jos ei tänä kesänä niin ehkä ensi vuonna..).
Komppaan muita: stressi! ikäkin vaikuttaa, treeneistä palautuminen (onko liian monta treeniä)? ehkäisymenetelmät? Sun elämäntilanne ei ole sellainen, että se parhaiten tukisi sun tavoitetta (no, kuinka monella pienten lasten äidillä ? 😀 )
Ihan hirmuisesti tsemppiä! Toivottavasti jaksat jatkaa valitsemaasi aitoa ja rehellistä linjaa. Et ole ammattiurheilija, joten sellaista sisältöä sulta ei toivotakaan, vaan nimenomaan sitä kuntoliikkujan kokemusmaailmaa.
Voi kiitos piristyksestä jota kommentilla sait aikaan. Näitä samanlaisia, tai no toivottavasti ei jatkossa murehtimisia etenemisistä, on luvassa myös tästä eteenpäin eli ei huolta sen puolesta.
Olisko tosiaan BC:n aiheuttamaa. Minä kävin BC:n läpi 2013 syksyllä ja sen jälkeen kaikki hormonitoiminta meni sekaisin. Olea sairastanut kilpirauhasen vajaatoimintaa jo yli kymmenen vuotta, ja arvot olleet suht ok lääkityksen avulla. BC:n jälkeen arvot ei ole ollut niin huonot koskaan ja nyt niitä ei tahdo saada asettumaan millään. Suosittelen siis mittauttamaan kilpirauhasarvot.
Lyhytaikainenkin tiukka dietti saattaa aiheuttaa vaikka mitä.
Voisiko noin lyhyt jakso aiheuttaa häiriötä? Olen tosiaan käynyt ne mittauttamassa vuosi sitten mutta tietysti silloin takana ei vielä kyseistä valmennusta ollut. Täytynee tosin vielä sanoa että käsitykseni mukaan verrattuna esimerkiksi aikaisemppiin BC valmennuksiin meidän ryhmällä oli hiilareita huomattavasti enemmän tarjolla..
Voih, kuulostaa niin tutulta, sillä erotuksella, että sulla selkeästi on tuossa painossa reilusti lihasta. Itse pudotin, eikun yritin pudottaa painia viime vuonna yksin ja PT:n avulla. Kunto kyllä kohosi huomattavasti, mutta paino junnasi edes takaisin muutaman kilon sisällä. Lopulta syyksi taisi osoittautua asiasta noussut stressi, liika yrittäminen ja ne hormonit :/. Toivottavasti pääset pian eroon tuosta raivostuttavasta tilanteesta!
Tsemppiä!
Kiitos, toivon tosiaan itsekin että tämä tästä helpottaisi. Ja täytyy kyllä näin jälkikäteen myöntää että asiasta ääneen nuriseminen selkeästi auttoi sillä olen huomattavasti positiivisemmalla fiiliksellä taas tällä hetkellä. Ehkä syynä on ilman puhdistaminen ja teidän kaikkien ihanat ja kannustavat kommentit 🙂
Pakko kommentoida itselleni tulleen myös mieleen, että BC olisi sekoittanut hormoonitoimintasi.
Toivotaan ettei sentään mutta jollei seuraavien kuukausien aikana tapahdu mitään niin silloin on kyllä aika alkaa tutkimaan hieman tarkemmin mistä mahtaa olla kyse.
Ihmiset ei monestikaan ajattele kuinka pitkäkestoiset vaikutukset jollain 10 viikon pikapuristuksella voi olla, ja erityisesti kun ennen kuuria tai sen aikana ei voi tietää kuinka sekasin laittaa toimivan systeemin, ja viekö se lopulta kroppaa oikeasti eteenpäin, kun ei voi palata kohtuulliseen syömiseen ilman rasvan keräämistä kroppaan… Ja ihmiset vielä maksaa tuosta… Rentoutta ja pitkäjänteisyyttä kehiin, hyvät yöunet, vaikka joogaa tms stressitasojen laskemiseksi muun treenin oheen. Ei pikavoittojen tavoittelua, vaan tasapainoa.
Totta puhut, eikä tässä loppupeleissä pikavoittoa haetaakaan vaan sitä mainitsemaasi pitkäaikaista hyvää oloa. Toki, olen erimieltä siinä että tällaiset nopeammat pyritykset saattavat antaa hyvän pohjan pitkäaikaisellekin tekemiselle varsinkin jos omat ruokailutottumukset ovat olleet ihan retuperällään. Nämä(kin) kuitenkin opettavat monella tavalla kohtuullisuuteen, ravintoarvojen tarkkailuun sekä monipuolisuuteen. Se mitä ne eivät huomioi ovat yksilölliset erot mutta sitä varten taas on henkilökohtaiset ohjeet, kuten vaikkapa se jolla nyt etenen itse.
Sopivan rento asenne on aina helpommin sanottu kuin tehty mutta uskoisin itse olevani ihan järkevällä pohjalla mitä valmennuksiin tulee. Toki, BC:n aikana olin alunalkaenkin päättänyt meneväni sata lasissa ”ilman omia aivoja” ja sen myös tein. Mutta nyt, kun kyse on henkilökohtaisesta valmennuksesta kuuntelen huomattaavsti enemmän omaa kehoani.
Kuulostaa tutulta! Minulla on ollut tavoitteena pudottaa ihan vain muutama kilo ja yleensä se onnistuu vain jättämällä makeat herkut pois – näin kävi esim. syksyllä. Nyt olen koko talven liikkunut aivan normaaliin tapaan ja syönytkin siististi + jättänyt herkut pois. Kilot vaan eivät lähde. Ei tule lisääkään, mutta jotenkin ovat nyt jämähtäneet vyötärölle. Turhauttavaa, kun kyse on vain kahden tai kolmen kilon pudottamisesta omaan normaalipainooni, ei pitäisi olla vaikea juttu. En ole keksinyt muuta selitystä kuin että koko talven jatkunut armoton stressi ja melankolinen mielialala on jotenkin sekoittanut hormonitoimintaani ja aineenvaihduntaani. Syksyllä olin tosi illoinen ja rento, talvi taas on mennyt ihan alakulossa. Olen kuitenkin nukkunut ihan hyvin. Jotenkin olen kokenut valaistumisen, että keho ja mieli on kyllä todella kokoainaisuus!
Tuo tosiaan on varmasti merkittävä tekijä tuo oma mieli. Vaikken omalla tavalla stressaakaan tuloksista niin varmasti se että jotain todella toivoo tapahtuvan jossain alitajunnassa stressaa. Tiedä sitten. Olen nyt taas kuitenkin jo paljon pirteämmällä tuulella asian kanssa kuin tätä kirjoittaessani, kiitos kaikkien tällaisten kannustavien kommenttien joita olen saanut. Eiköhän tämä siis tästä.