Totuus ruokalautasesta
Mediassa ja mainoksissa esiintyvät naiset ja miehet täydellisine vartaloineen ja ihoineen nostattavat tasaisin väliajoin keskustelua. Epäluonnollista roolimallia tarjoavaa muottia moititaan ja syytetään muunmuassa mahdottomista kauneusihanteista ja (nuorten) syömishäiriöistä. Osansa ovat saaneet myös muunmuassa Barbie-nuket, joiden normalisoimista on vaadittu sopivin aikavälein.
Media, myös blogimaailma on katala, ja usein kuvissa näkyy vain niitä täydellisen kauniita ruoka-annoksia juuri oikeasta kuvakulmasta. Myönnän että usein bloggaajana, ja tietynlaisena esteetikkona, haluan asetella annokseni kauniisti mutta sitten on näitä kertoja..
Tässä tällainen pieni lauantaikevennys ei-niin-täydellisestä-esillepanosta. Tällaista se arki toisinaan on.
Tuoreista raaka-aineista tehty, monipuolinen ruoka on aina kaunista! Kasvisten pilkkominen on kyllä monesti ylivoimainen tehtävä 🙂
Mua niin nauratti tämä tänään 😀 Mutta niinhän se vaan menee että tuota pilkkomispuolta ei ihan aina jaksa toteuttaa..
Jep! Kotosalla ruoka on vielä useimmiten ihan kivan näköistä, sillä seuraan lautasmallin mukaista asettelua ja kasviksista tulee kivasti väriä ja näköä. Mutta töissä syötävät eväät… useimmiten ne vedellään suoraan mikrossa lämmäytetystä muovikiposta, ja sillä ei kyllä ole mitään tekemistä estetiikan kanssa! Tosin huomasin tässä taannoin, että nekin eväät kannattaisi asetella lautaselle, sillä kiposta suoraan syötynä ruoka näyttää vähemmältä vaikka todellisuudessa syö oikeasti enemmän!
Oikeasti? Täytynee kiinnittää ihan huomiota tuohon purkki vs. lautanen ajatukseen..
Eivätköhän ne useimmat evääksi päätyvät ruuat lämmitysvaiheessa aina enemmän tai vähemmän koiranoksennukselta näytä 🙂 Vaan mitäpä tuo – maku ja ravintoarvothan ne lopulta merkitsevät. Syödä voi tarpeen vaatiessa vaikka silmät kiinni.
Hahhahh, totta 🙂