Moi,

Vaikka tiedä varsin hyvin ettei blogini ole mikään muotiasiantuntijoiden mekka, tai että olisin pukeutujana jollain tapaa tyylikäs tai mielenkiintoinen niin ei se tarkoita ettäkö en olisi kiinnostunut vaatteista. Pitkään olen haalinut omat ostokseni pääsääntöisesti käytettynä ja edelleen olen innokas kirpparikoluaja mutta onhan se vain monta kertaa helpompaa surffata nettikauppojen sivuja lävitse ja vain valita ne kiinnostavimmat vaatekappaleet.

Kun toissayönä jaettiin Oscarit niin pukuloistoa katsoessani totesin hempeiden puuterisävyjen olevan edustettuina monellakin kantajalla. Itsehän olen ollut orastavan kevään aikana yhtälailla romanttinen ja hamunnut kotiini yhtä sun toista vaaleanpunasävytteistä. Viimeisin tilaukseni onkin melkolailla Oscareiden hengessä tehty, vaikkakin ennen tilaisuutta sen laitoin. Ehkä minussa sittenkin on jotain tyylivainua vaikka se harvoin esiin tuleekaan. Nyt vain odottelen tilausta Booztilta saapuvaksi ja toivon niiden olevan päälläni yhtä hyvännäköisiä kuin kuvissa. Edellisestö tilauksestani kaikki paitsi muutamat kengät menivät nimittäin pikapostissa takaisin.

1. Täältä // 2. Täältä // 3. Täältä // 4. Täältä 5. Täältä // 6. Täältä //

Ilmeisesti ensimmäinen mekko oli niin ihana että se ansaitsi paikkansa kollaasissa oikein kahteen kertaan 😀 Ja koska enhän se olisi minä, elleivät kaikki esitetyt tuotteet olisi olleet jossain alennnuksessa.. Mitä te olette mieltä: Onko blogissa tilaa tällaisille satunnaisille vaatepuole projekteille vai pitäisikö pysytellä tiukasti alkuperäisessä keskiössä?

Moikka,

Eräänä päivänä pääsin tekemään treenin, jonka loppupäässä koin totaalisen romahduksen enkä yksinkertaisesti pystynyt enää mihinkään. En pystynyt mihinkään fyysisesti enkä henkisesti. Suutuin ja pillahdin itkuun, josta ei tullut loppua edes kotona. En ole vieläkään ihan varma oliko kyseessä parhaat treenini ikinä vai oliko koko homma surkeuden huipentuma.

Tämä saikin minut vähän miettimään sitä että mikä on loppujen lopuksi hyvä treeni. Mitä te olette mieltä, pitääkö salilla tulla aina hiki? Tässä samaisessa itkutreenissä olin treenin jälkeen niin väsynyt että en pystynyt loppupäivä juuri mihinkään järkevään toimeen. Tuntui että aivotkin olivat sumentuneet treeneissä lihaksista puhumatkaan. Sain kehuja ja kiitosta treenajaltani. Treeni oli rankka mutta minulle ei tullut hiki.

ilmekin jo kertoo ettei se ihan helpolla irronnut

Entä pitäisikö tosi rankoissa treeneissä voida fyysisesti pahoin? Jos katsoo jenkkiläisiä dieettiohjelmia niin rankan treenin yhteydessä osa käy oksentamassa. Onko kellekään teistä käynyt näin? Minulle itse asiassa on, vaikkei treeni ollut mikään uusi tai yllättävä. En silti kokenut että treeni olisi ollut jollain tavalla parempi tai enemmän täysillä vedetty kuin joskus toiste. Olin vain ehkä syönyt jotenkin erilailla tai jotain.

Pitääkö lihaksia särkeä? Tässä on varmasti kyse tavoitteista mutta kyllä minusta treenin pitää tuntua treeniltä mutta se tuntemus voi olla hyvin moninaista. Se voi oikeasti olla loppuun treenattu lihas, jolla ei todellakaan irtoa yhtään toistoa. Ei edes tauon jälkeen. Tai se voi olla lihas, jossa tuntuu ärsyttävä polte viimeisillä toistoilla joka häviää saman tien liikkeen loputtua. Mutta kropassa ei tarvitse tuntua seuraavana päivänä kipua. Hyvänä mittarina voisin itse pitää ajatusta siitä että jos pystyisi seuraavana päivänä tekemään helposti saman treenin uudestaan, ei ehkä ole tullut tehtyä tarpeeksi intensiivisesti. Mutta jos tavoite ei olekaan kuin liikkua huvin vuoksi, yleiskunnon ylläpitämiseksi niin saman treenin voi varmasti tehdä ihan hyvin seuraavanakin päivänä.

Yksikään treeni ei oikeasti ole huono. Ei koskaan eikä missään tilanteessa. Kaikki liikunta on minusta hyvästä ja jos siihen vain on mahdollisuus, niin se kannattaa käyttää hyväkseen. Joskus hyvä treeni on kävely ja toisinaan äärirajoille vievä rutistus jota tekohetkellä vihaa mutta, jonka aiheuttamasta tunteesta nauttii jälkikäteen.