jolloin aamu on alkanut loistavissa merkeissä! Moi vaan siis kaikille.

Vaaka. En tiedä oikein enää että mitä siitä ajatella muutakuin että se on luku muiden ohella. Kuten eilen vähän vinkkasinkin, osasin odottaa pudotusta viimeviikon (57,7kg) tuloksiin. Olen ensimmäistä kertaa tämän projektin, siis kakkosraskauden jälkeen, ollut vähän liiankin kiinnostunut vaaasta ja pomppinut siellä lähes päivittäin, jonka vuoksi siis osasin odottaa pudotusta. Milloin se on näyttänyt 57,0 ja milloin 57,3kg mutta tänä aamuna luku oli jotain ihan muuta nimittäin 56,6kg. Jos siis vaakaan on uskominen on viikkopuodotus ollut 1,1kg ja vaikkei olisikaan niin alaspäin on menty jokatapauksessa.

Tämähän on omalla tavallaan hieman vaarallistakin vyöhykettä kun paino alkaa putoamaan ”kuin itsestään”. Helposti alkaa päässä pyöriä sellaisia ajatuksia kuin että jos minä nyt syön tämän yhden leivän/pullan/viinerin ja mitä lienee,eihän se mitään haittaa. Ja yhtäkkiä huomaakin taas olevansa aloituspisteessä. Niinpä minä siis en syö sitä yhtä pullaa/viineriä/leipää ihan vielä. Liian tiukkapipoinenkaan en ole kuitenkaan ollut sillä viikonloppuna maistelin kyllä vähän kakkua ja kävin jopa ulkona syömässä (salaattia tosin) mutta kuitenkin, jotain muuta kuin itsetehtyä.

Suoraan Lidlin pakastealtaasta

Muuutoin mitä viikon tapahtumiin tulee niin liikuin kävellen sekä kahdesti kotitreenin parissa. Omat lenkit jäivät vain kahteen, eli kärryjen kanssa tuli liikuttua pääsääntöisesti. Ei siis voi sanoa että liikunta olisi tämän minun pudotukseni taustalla mutta tukee varmasti sitä omaltaosin ja pitää erityisesti mielen virkeämpänä. Sunnuntainkin urheilut koostuivat vain ja ainoastaan shoppailusta 😀

Pikkujoulumekkoa metsästämässä

Mutta mikä se on sitten tämä painonpudotuksen salaisuus? Tai vielä on kait turha innostua juhlimaan onnistunutta painonpudotusta kun takana on kuitenkin vain kaksi hyvää viikkoa mutta niiden aikana pudotusta on tapahtunut melkein puolen vuoden edestä. Se suurin muutos, jonka olen tehnyt on varmaan kuitenkin liittynyt lisääntyneeseen uneen. Samalla toki ruokavalio on hieman kiristynyt tai oikeammin voisi varmaan sanoa järkiintynyt. Herkuttelun lisäksi myös hiilihydraattien määrä yleensä on vähentynyt melko radikaalisti viimeisen kahden viikon aikana vaikka kaloreissa puhutaankin edelleen suunnilleen samasta määrästä kuin mitä ”aina diettaillessani” syön (tai ainakin mitä kuvittelen syöväni). Vaikka en vielä sanokaan että leipähimoni olivat kadonneet niin kyllä niiden vastustelu on helpompaa hyvin nukkuneena. Muita tekijöitä saattavat olla toki jatkuvan jumpan tuloksena olevat nestekertymät lihaksissa, jotka ovat siis kadoksissa, imetyksen väheneminen vauvan muiden ruokamäärien lisääntymisen myötä sekä tietysti nesteiden kiertoon lähteminen muutoinkin.

Tämä viikko jatketaan jo kahden viimeiden viikon aikana tutuiksi tulleissa merkeissä. Todellinen haastehetki onkin edessä lauantaina, jolloin jälleen kysytään hallitun herkuttelun osaamisen saloja käytännössä. Niin, ja perjantaina testataan elämäntapavalintojen toteuttamista oman kodin ulkopuolella urakalla Tallinnan päiväristeilyn muodossa. Jos siis vaakalukema saadaan pidettyä nykyisellään myös ensi maanantaina, on mielestäni onnistuttu loistavasti.

Ja hei, vaikkei pikkujoulumekkoa lytynytkään shoppailun lomassa niin tämä hyväksi havaittu lainapuhelin (josta melkein harmittaa luopua ja jolla osa ylläolevista kuvista on otettu) vaihtuu piakkoin uudempaan malliin. En vain siis päässyt yli ajatuksesta että haluan kokea iPhonen, joten kameran tarkkuudesta tingittiin. vielä kun sen joskus saisi ulos tuosta paketista..

Kun hedelmähyllyille saapuvat ihanat Persimonit (kakit, sharonit). Joka vuosi innostun niistä uudelleen ja jos et ole vielä kokeillut niin kannattaa! Vuosi sitten samasta aiheesta löytyy tekstiä täältä. Kyseessä on siis yltiömakea hedelmä, jota aina talviaikaan löytyy meidänkin hyllyiltä. Kuvassa näkyvä oma yksilöni on vielä hieman raakile (ei täysin pehmeä) mutta odotetaan vielä muutama päivä.. <3

Muutoinkin kaappiin on löytynyt Honey Cruncheja (ehkä maailman makeimpia omenoita siis), päärynöitä ja no, baanania, jota meillä syödään melkoisen paljon. On siellä alla jossain kiivejäkin.

Ja jos joku kaipasi minua eilen ja huomasi siis että yksi kirjoituspäivä jäi välistä niin kyseessä ei ole sen vakavampi asia kuin aikataulukysymys. Huomenna jälleen vaa’an kautta kohti uutta viikkoa ja jos mitään  yllätyksiä ei tapahdu pitäisi olla pientä pudotusta havaittavissa (en vain ole malttanut pysyä sieltä poissa).