Moi,

Kuten luvattu niin tänään paljastan satavarman tavan pudottaa painoa ja onnistua painonpuodtusprojektissa pysyvästi. Ja hei, ihan tahallani hehkutan tapaa satavarmaksi ja olen otsikoinut postauksen päivälehtien lööppien tapaan. Älkää ottako turhan vakavasti ja/tai henkilökohtaisesti.

Kuten eilen kirjoitin niin dieettiviidakkoon on helppo eksyä ja tapoja tavoitella lopputuloksia on varmaan lähes yhtämonta kuin on laihduttelijaakin. Jotta painonpudotus kuitenkin onnistuu pysyvästi niin ainoa oikea tapa on valita sellainen metodi, joka sopii itselle. Käytännön tasolla tämä tarkoittaa sitä että ajatus ruokavalion noudattamisesta ei aiheuta suuria vaikeuksia tai että se ei sodi kaikkia omia ajatuksia vastaan. Jos ohjeisiin kuuluu paljon sellaista jota et voi käsittää tai jonka kyseenalaistat, kannattaa miettiä jotain muuta lähestymistapaa. Tämä valittu polku on kuitenkin loppujen lopuksi sellainen, jota noudatat loppuelämäsi ajan.

Koska loppuelämä on jokseenkin pitkä ajanjakso nousee tärkäksi myös osata soveltaa oppimaansa käytännössä. On olemassa ohje, jota noudatat jonkin aikaa mutta entä sen jälkeen? Et todennäköisesti syö aina ja ikuisesti ihan samalla tavalla mutta jotenkin tämän ohjeen olisi muunnuttava jokapäiväiseen elämään sopivaksi. Tästäkin syystä on siis ensiarvoisen tärkeää osata valita sellainen tapa, joka sopii itselle. Siinä missä mahdollisesti aloitat jollain tiukemmalla ”kuurilla”, muuttuu se jossain vaiheessa hieman höllemmäksi uusia oppeja soveltaen. Ja samaa mallia kulkee käytännössä koko elämämme; On höllempi lomakausi, jota seuraa hieman kiristellympi kausi kun lomakiloja karkotetaan. On syntymäpäiväjuhlat ja seuraavana päivänä syödään taas vähän kevyemmin.

Koska uusi dieettisi muuntuu ennen pitkää uudeksi elämäntavaksi, on dieetin itsensä noudattamisen oltava jokseenkin mukavaa puuhaa. Liika kärvistely ja vaikeudet eivät johda mihinkään, ainakaan pitkäkestoisesti. Niinpä siis siis itse matkasta tulisi muistaa nauttia ihan samaan tapaan kuin siitä päämäärästäkin sitten aikanaan. Loppujen lopuksi mikäänhän ei muutu dieettikauden ja loppuelämän välillä paitsi oma vaatekoko.

Täytyy kuitenkin muistaa olla realistinen. Jos olet ylempänä miettinyt että haluat sellaisen tavan laihtua, jossa saa syödä suklaata ja hampurilaisia päivästä toiseen niin joudut miettimään uudelleen. Molemmat voivat toki kuulua ruokavalioon kohtuullisissa määrin, ei joka päivä eikä välttämättä edes joka viikko, mutta kohtuullisissa määrissä kuitenkin. Tässä vaiheessa kannattaa myös muistaa soveltamisen jalo taito sillä molemmista on mahdollista nauttia myös hieman terveellisemmässä ja/tai kevyemmässä muodossa.

Aiheesta voisi jatkaa vielä paljon, pitkään ja hartaasti mutta minä lopetan tähän. Nykyiset elämäntavat ovat saattaaneet sinut tähän pisteeseen, parannettu versio vie sinut seuraavaan.  Joskus se oikea ei osu kohdalle kuin kokeilemalla useita. Ja toisinaan vaikka se oikea olisikin löytynyt, niin yhteiselo ei suju ihan niin ruusuisasti kuin olisi kuvitellut. Tällöin täytyy työstää hieman enemmän (kuten minä edellisen puoli vuotta) mutta jonain päivänä sitä taas huomaa että arki sujuu entiseen malliin. Ajan myötä tarpeet saattavat myös muuttua, joten se mikä toimi kymmenen vuotta sitten ei välttämättä olekaan oikea ratkaisu enää tänä päivänä. Kaikenkaikkiaan tärkeintä on siis valita sellainen tapa, jota jaksaa noudattaa pidemmän aikaa, joka tuntuu hyvältä ja johon uskoo itse.

ps. Ja vielä loppuun muistuttelen kaikkia että minä en ole sen enempää ammattilainen kuin kukaan teistä ja osaan nähden mahdollisesti jopa vähemmän. Teksti puoltaa minun ajatuksiani pysyvästä painonhallinasta ja eritoten painonpuodttamisesta.

Moi,

Nytkun tässä on päästy tähän ”dieettaamisen makuun” niin omiin ajatuksiini onkin aina silloin tällöin eksynyt kaikenmoista laihdutushifistelyä ja muuta mukavaa. Tämä kaikki on johtanut siihen että olen alkanut oikeasti ihmettelemään diettiimaailman viidakkoa ja sen loputtomuutta. Nykyiselläänhän tietoa, tutkimuksia, väitteitä ja vastaväitteitä on niin julmetunmoinen määrä että ihan siinä menee pää sekaisin. Jos minut umpimetsästä vedettäisiin painopnpudotusprojektiin niin saattaisi olla enemmän kuin vaikeaa ensin selvittää miten kiloja vastaan kannattaa ryhtyä taistelemaan.  Ja nyt en edes viitsi ajatella miten paljon tähän samaiseen kategoriaan löytyy erilaisia valmisteita tukemaan prosessia – ja Suomessa uskoisin markkina-alan olevan vielä kohtuullisen pientä verrattuna suurempiin maihin. Ihan oikeasti, dieettiviidakko on aivan järjetön, vai onko joku kanssani muka eri mieltä.

Loppujen lopuksi, ja hyvin kärjistetysti, näissä kaikissa tavoissa on kuitenkin yksi yhteinen piirre: Jotain suusta sisään menevää asiaa rajoitetaan. Kalorien laskennassa rajoitetaan ylimääräisiä kaloreita, karppauksessa ylimääräisiä hiilihydraatteja ja painonvartijoissa se rajoitus koski rasvoja  (pisteytys pohjautui melko pitkälti rasvan määrään kyseisessä tuotteessa). Eikä rajoituksen tarvitse edes olla näin suurpiirteinen vaan se voi kohdistua johonkin tiettyyn aineeseen, kuten viljat tai pelkkä gluteeni. Tai ääritapauksissa karsitaan pois paljon kaikkea ja syödään vain ruoka-ainetta x.

Viimeistä lukuunottamatta, kaikissa on omat hyvät puolensa ja kuten alussa mainitsin, kaikista löytyy varmasti tutkittua näyttöä niin puolesta kuin vastaan. Jokainen ylläolevista (sitä viimeistä luukunottamatta) voidaan myös toteuttaa terveellisesti tai epäterveellisesti; Onnistuneesti ja epäonnistuneesti (niin terveellisyydellä kuin painonpudotusonnistumisellakin mitattuna). Ja jotta asia ei olisi vielä liian vaikeaa niin elimistömme käyttäytyvät eri tavoin ja tarpeet ovat erilaiset. Toiselle sopinee paremmin karsia hieman enemmän rasvoja kun taas toiselle sopii karsia hieman enemmän hiilihydraatteja. Ja painoarvo sanoille hieman sillä täysin rasvaton ei ole missään nimessä optimaalinen elämäntila sen enempää kuin täysin hiilihydraatitonkaan. Sen sijaan se mikä on oikea määrä kullekin, on sitten asia erikseen.

Ei siis ihme että dieettiviidakkoon eksyy niin helposti. Ja usein vielä mitä enemmän asioita alkaa tutkia, sitä syvemmälle joutuu ja sitä hankalammaksi ”totuuden” selvittäminen käy. Käytän totuutta lainausmerkeissä koska sellaista ei varmaan ole olemassakaan. Kannattaako sitten vain levätä laakereillaan ja vaipua epätoivon suohon ja todeta että kilojensa kanssa on sitten vain elettävä? No ei kannata eikä tarvitse! Painonpudotus on ihan yhtä mahdollista kuin painnonnousukin, joskin vaatii ehkä hieman enemmän työtä. Ja jotta en kuulostaisi liian mahtiponttiselta niin lupaan, en enempää enkä vähempää, kuin paljastaa varman tavan pudottaa painoa pysyvästi heti seuraavassa jaksossa 😉