Moi,

Kuten mainitsinkin niin kävin pitkästä aikaa sunnuntaina ohjatulla liikuntatunnilla. Ohjatut tunnit olivat ennen osa arkea, siis tosiaan silloin joskus ennen. Tuossa mammaloman aikana kävin lähinnä bodypumpissa tai stepissä kerran viikossa, jos sitäkään. Ohjattujen tuntien parasta antia on ehkä se että ei itse tarvitse miettiä mitä tekee, kunhan vain tekee.

NTC  (Nike training club) Get strong tunti on kehitetty kasvattamaan voimaa, liikkuvuutta ja kestävyyttä. Tunti (55min) harjoitetaan tehokasta treeniä, ilman taukoja koko ajan kovilla sykkeillä. En oikein tiennyt mitä odottaa kun taustalla soi musiikki, mutta musiikin tempoon ei tarvinnut tehdä vaan jokainen sai tehdä juurikin sillä liikeradalla ja vauhdilla kuin itsestä tuntui. Alkuun tämä ehkä häiritsi tällaista järjestelmällisyydestä pitävää tapausta, mutta treenin edetessä ei enää jaksanut kiinnittää huomiota moisiin epäolennaisuuksiin. Painopiste harjoituksella oli ala- ja keskivartalossa mutta mukaan mahtui myös muutama liike käsille ja olkapäille. Kaikki liikkeet olivat yksinkertaisia perusjuttuja (kuten askelkyykyt) joten niihin ei tarvinnut kiinnittää huomiota vaan pystyi keskittymään olennaiseen – täysillä tekemiseen.

Ohjaaja kehotti valitsemaan isot käsipainoit ja mieluummin jättämään vaikka jonkun toiston väliin kuin valitsemaan liian pienen vastuksen. Minähän tein työtä käskettyä ja valitsin 2*5kg – olisi pitänyt tyytyä neljään mutta enhän millään voinut luovuttaa kesken kaiken vaan tein kunnialla loppuun saakka näillä. Ohjaajan tavoitteena oli että konttaamme ulos salista ja jossain vaiheessa tuntui että sitä saa mitä tilaa. Vaikka siis osaan olla vaativa itseni suhteen muutoinkin, niin kyllä taas tuli huomattua että ulkopuolinen taho vain saa kiskottua itsesä irti vielä vähän enemmän. Jos joskus palkkaisin PT:n niin haluaisin sellaisen joka huutaisi siinä vieressä vielä niillä viimeisillä toistoilla kun usko omaan itseen on jo mennyt. Ehkä se on se näyttämisen halu, olen kuitenkin melko kilpailuhenkinen ja vaikka tekisin täydellisiä kyykkyjä niin ohjaajan huutaessa ”alemmas” niin kyllä minäkin kyykkään vielä vähän syvemmälle.

Tunnin viimeisillä toistoilla, askelkyykyissä hypyllä, olin jo niin poikki että se hyppy oli maailman onnettomin hypynkuvatus. Olo oli mitä mahtavin kun ei vain pystynyt parempaan vaikka kuinka yritti – olin antanut kaikkeni. Mukana kulki myös epäluotettava sykevyöni, jota aina vilkuillessani huomasin näyttävän jotain 165 pintaan. Keskiarvosykkeeksi jäi kuitenkin vain 147. Luonnollisesti kovin korkealla sykkeellä ei pysty tekemään pitkään ja jossain vaiheessa sykkeen on pakko antaa hieman tasaantua. Maksimiarvoksi tuli 178.

Tunti sopii mielestäni kaikille jotka ovat valmiita haastamaan itsensä ja haluavat treenata omaan tahtiin muista välittämättä. Niille, jotka kaipaavat helppoa lihaskuntohuoltoa ilman turhia kikkailuja sekä niille jotka väittävät ettei kehon oma vastus riitä rasittamaan kehoa.Jos muuten omistat iPhonen niin NTC:n treeniohjelman voi ladata täältä.  Ohjelma tarjoaa eripituisia ja – tasoisia harjoituskierroksia.

Moikka,

Perinteiseen maanantaityyliin kerrataan viime viikkoa ja tutusutaan päivän vaakalukemiin. Viime viikko oli kaikinpuolin onnistunut. Hienoisesti kadoksissa ollut löytyi jälleen ja jotenkin viikko oli aurinkoinen, muutoinkin kuin sään puolesta.

Viikon liikkumiset näyttivät tältä:
MA   sali, iltalenkki
TI     –
KE    sali, iltalenkki
TO    sali, iltalenkki
PE    sali
LA    iltalenkki
SU    aamulenkki, NTC Get strong-tunti

Kävin siis tosiaan ensimmäistä kertaa sitten joulukuun ryhmäliikuntatunnilla ja mukavaa oli. Teen tunnista kaikkineen vielä oman postauksen mutta tässä vaiheessa riittäköön että hiki tuli ja rankkaa oli – itseasiassa niin rankkaa että ihan lopussa ei vain enää pystynyt edes perusaskelkyykkyjä tekemään. Ensi sunnuntaina ehdottomasti uudestaan!

Ruokailut koostuivat melko pitkälti erilaisista salaateista, kanasta ja linsseistä, maitorahkasta sekä  pienestä herkuttelusta viikonloppuna. Lisäksi toki matkaan mahtui marjoja ja hedelmiä sekä palautusjuomaa.  Niin ja katsokaapas tätä; Meillä on eräs tuttu joka aina tullessaan tuo suklaalevyn ja vaikka kuinka olemme sanoneet ettemme syö niin aina sellainen vain tulee. Näin ne sitten kertyvät kaappiin:

Paino tälle aamulle oli sitten 53,9kg eli -1,1kg edellisviikkoon verrattuna. Nesteet ovat lähteneet selkeästi liikkeelle kropasta kun ruokavalion sai takaisin hallintaan. Olen taas tällä hetkellä, tai edelleen, niin täynnä motivaatiota ja energiaa tätä vartalonmuokkausprojektiani kohtaan että voin hyvällä omalla tunnolla kiittää teitä ihania tunnustuksen antaneita lukijoitani. Sain tosiaan julkisen tunnustuksen muutaman lukijani blogissa ja en voisi olla ylpeämpi tästä kunnianosoituksesta. Kiitos siis teille 2o2o, Takkunen ja Tziku.

Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen!

Olen epäsäännöllisen säännöllisesti seuraillut teidän lukijoideni blogeja ja lisäksi  aina kun kommentteja saan niin ensimmäisenä käyn kurkkimassa myös löytyykö kommentoijan takaa omaa blogia. Koska tunnustuksen tavoitteena on paitsi kiittää ja kannustaa kirjoittajaa niin myös herättää vähemmän tunnetun blogin tunnettuutta ja lisätä täten tietoa blogin olemassaolosta, niin haluan itse jakaa tunnustuksen eteenpäin sellaisille blogeille joilta en tunnustusta saanut.

1. Erica, Too big to be me
Tavallista arkea, elämää ja elämäntaparemonttia

2. Anniinan, Lisää liikuntaa
Liikuntaa ja elämää sen ympärillä

3. Amman, Apiste
Treeniä ja lihastenkasvatusta

4. Minttu K, pintaraapaisu
Elämäntapamuutosprojektia ja arkea

5. j.m, Ponytales
Hiuksia, hiuksia ja hiuksia