Kun ensimmäistä kertaa kuulin jonkun sanovan että painonhallinta on helpointa kylläisenä, jotain naksahti mielessäni oikeaan asentoon. Ajattelepa vaikka itsekin, kuinka vatsa oikeasti kylläisenä ei enää edes tee mieli sitä kaapissa olevaa suklaapatukkaa tai karkkipussia. Kun taas nälkäisenä, sen olisi mielellään vedellyt jo parempiin suihin siinä ruoan lämpenemistä odotellessa.

Tässä välissä pieni muistutus siitä että en demonisoi herkuttelua. Sille on ehdottomasti aikansa ja paikkansa ja joskus on mukava herkutella ihan ilman sen parempaa syytäkään. Jos kuitenkin painoaan haluaa pudottaa, on omia herkuttelutottumuksia mahdollisesti tarpeen katsoa uusiksi. Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa totaalikieltäytymistä enkä sellaiseen halua ketään kannustaa. Tasapainoiseen, myös laihduttavaan, ruokavalioon ja ruokasuhteeseen sopii kaikki kohtuudella – myös herkut.

Lisää aiheesta: Rento ruokasuhde – pysyvän painonhallinnan salaisuus

Kun syö riittävästi, ei tule liian nälkä

Palatakseni kuitenkin alkuperäiseen aiheeseen eli siihen väittämään että painonhallinta on helpointa kylläisenä niin tulee uskaltaa syödä riittävästi. Ja riittävästi nimenomaan oikeaa ruokaa, myös silloin kun painoaan haluaa pudottaa.  Se mikä on kullekin riittävästi, on toki yksilöllistä ja riippuu monestakin tekijästä mutta jos jonkin vinkin annan niin ainakaan aterioinnin jälkeen ei pitäisi jäädä nälkä. Ei toki tarvitse syödä ähkyynkään saakka mutta jos aterioinnin päätyttyä menee vain vartin verran kun jo kaipailee ruokaa, tuli ehkä syötyä liian vähän tai liian ravintoköyhästi.

Jos tässä lopussa kirjoitan vielä esimerkkejä todellisesta elämästä eli itsestäni niin huomaan heti himoitsevani herkkuja jos oikeaa ruokaa on tullut syötyä liian vähän. Yksi klassinen esimerkki mihin edelleen toisinaan myönnän sortuvani, on välipalan välistä jättäminen syystä tai toisesta. Jos en jostain syystä ole syönyt välipalaa, niin päästessäni seuraavan kerran kotiin syömään tuntuu usein siltä kuin mikään ei riittäisi. Saatan siinä ruokaa lämmittäessäni jo syödä muutaman ylimääräisen leivän tai jos kukaan ei ole näkemässä niin sen suklaapatukan sieltä kaapista – ellen tietysti ole jo ostanut sitä matkalla kotiin. Jos vain olisin syönyt sen välipalani kuten suunnittelut, ei nälkä olisi ehtinyt yltyä turhan kovaksi ja sitä myöten sitten syömiset millaiseksi sattuu.

Painonhallinta todellakin on helpointa kylläisenä – vai mitä sinä ajattelet?

Kurkkaa myös viisi vinkkiä elämäntapamuutokseen sekä syyt miksi laihtuminen ei ehkä olekaan niin helppoa

Sanon sen suoraan, laihtuminen ei ole helppoa.  Ja ennen kuin pelästyt että tämä teksti olisi valitusvirsi siitä kuinka laihtuminen ei ole helppoa, niin sitä tämä ei kuitenkaan ole. Sensijaan tämä on rehellinen  puolustuspuhe väitteelleni sekä siinä samassa auttaa toivottavasti ymmärtämään jokaisen painonsa kanssa kamppailevan, että miksi se laihtuminen ei aina oikeasti ole niin helppoa kuin monesti annetaan ymmärtää.

Syö vähemmän kuin kulutat – helpommin sanottu kuin tehty

Jokainen on varmasti kuullut että laihtuakseen tulee saada vähemmän energiaa kuin kuluttaa. Uskon myös itse tähän kaloriteoriaan mutta ihan niin yksinkertaista se ei kuitenkaan ole kuin. Tulee syödä riittävän vähän omaan energiankulutukseen nähden muttei kuitenkaan liian vähää, ettei synny myöskään Patrik Borgin lanseeraamaa nälkävelkaa ja hallitsemattomia mielihaluja.

Sitten se, että mikä kullekin on riittävästi, on yksilöllistä. Olen itse puolivitsillä jo joskus nuorempana naureskellut, kuinka valtavia annoksia pystynkään syömään. Edelleenkin syön, ainakin omasta mielestäni, suhteellisen paljon ja usein tai jos en syö, on pian uudestaan nälkä tai ainakin vähintään jäljelle jää sellainen ärsyttävä napostelun tarve. Herkkuhimoista puhumattakaan.

Laihtuminen ei ole helppoa kun on koko ajan kaikkea tarjolla

Ja herkuista puheenollen, niitä tuntuu olevan tarjolla ihan jatkuvasti ja ihan kaikkialla. Ja jos jokaisella kerralla kun mahdollisuus herkutteluun on vastaisi myöntävästi, niin omalla kohdalla se olisi kyllä aika lailla päivittäistä. On ihan äärimmäisen helppoa ostaa kaupankäynnin lomassa se suklaapatukka tai pieni karkkipussi ja syödä se matkalla kotiin; Ihan yhtä helppoa on ottaa se palaveripulla tai kummin kaiman kaverin tarjoama herkku.

Eikä asiaa helpota omasta mielestä ainakaan se, että herkuttelukulttuuri on nykyään sallivampaa. Ja tätä viimeistä ei pidä käsittää väärin, mielestäni on äärimmäisen hienoa että laihduttamisesta puhuttaessa mitään yksittäisiä valintoja ei demonisoida. Päinvastoin, sallivassa loppuelämän kestävässä hyvän olon elämäntavassa herkuttelullekin on paikkansa ja omasta mielestäni on jopa suotavaa syödä niitä silloin tällöin jotta ruokasuhde ei vahingossakaan vääristy. Mutta mikäli mielii pudottaa painoaan ei joka päivä yksinkertaisesti voi syödä pussillista sipsejä tai vedellä laatikollista donitseja. Välttämättä juuri sinulla itselläsi ei ole varaa edes siihen yhteen suklapatukkaan päivittäin, vaikka jollain muulla ehkä olisi ja esimerkiksi sosiaalinen media sellaisen kuvan antaisi. Toisinaan  ehdottomasti kyllä mutta päivittäin välttämättä ei.

Olemme yksinkertaisesti erilaisia ja niin ovat elämäntilanteemmekin

Ja kaiken tämän lisäksi myös geeniperimämme on erilainen. Varastoimme ja käytämme energiaa yksilöllisesti ja tiedämme ja tunnemme nälkää eri lailla. Lisäksi myös tunnemme kylläisyyttä eri lailla ja siinä missä jonkun toisen keho viestittää, että olo alkaa olla täysi, ei toinen tunnekaan välttämättä mitään. Ja jos ikinä ei ole täysi olo, on arvatenkin aika helppo syödä yli oman tarpeen.  Puhumattakaan erilaisista muuttujista elämässä kuten stressistä; huonosti nukutuista öistä pikkulapsiarjessa; elämän kriisitilanteista; ihmissuhdeongelmista ja esimerkiksi terveydellisestä tilasta.

Ja vaikka kirjoitan että laihtuminen ei ole helppoa niin tärkeä on muistaa että se ei kuitenkaan  missään nimessä ole mahdotonta. Jokaisella meistä on se mahdollisuus mutta jokaisen matka on yksilöllinen ja se on tärkeä muistaa.