Hello, Hello – Ei ollakaan hetkeen kuuluttu. Mutta nyt kuulutaan taas ja tällä kertaa toivottavasti vähän useammin ja tasaisemmin. Vaikka olen päätteen äärellä työskennellyt jo vuosikausia, en jostain syystä ole viimeisten viikkojen aikana enää kotona ole ruudun äärelle halunnut asettua. Niinpä siis blogin päivittäminenkin on siinä samassa rytäkässä luonnollisesti jäänyt.

Jo jonkinaikaa mielessäni on ollut have blogibannerin uudistamisesta. Edellinen, Johannan ottama ja taiteilema, onkin koristanut blogiani aina Vaikuttajamedian avaamisesta alkaen. Tässä vaiheessa siis jo useamman vuoden. Alla vielä muistinvirkistykseksi se, millä tähän saakka mentiin.

Kun tällä viikolla kävin kampaajalla ja vaihdoin hiusvärini vaaleasta tummemmaksi, tuntui bannerin vaihto luonnollisesta ajankohdalta. Halusin lisäksi tuoda esiin sitä, mitä blogini ehkä edelleen eniten edustaa, eli hyvinvointia ja terveyttä. Siispä uusi bannerini on astetta sporttisempi kuin edellinen.

Vaikka banneri mukanaan tuokin sporttisemman otteen, en silti halua rajata aihepiirejäni liian tiukasti. Joskin totuus kuitenkin on että koska sydämeni sykkii vahvasti liikunnalle, arkiselle terveydelle ja hyvinvoinnille niin niistä aiheista tekstejä usein syntyy. Lisäksi sisältöä elämääni tuo puolisoni sekä kolme lastamme, ystävät ja läheiset, kokopäivätyö sekä arjen pienet asiat ja ihmeet. Kirjoitettavaa tosiaan siis löytyy tarvittaessa myös ihan muusta kuin tästä minun projektistani.

Jos on jotain, mistä sinä erityisesti haluat kuulla tai lukea- anna tulla ja kerro se minulle. Tai jos on muutoin jotain, mistä haluaisit antaa erityistä palautetta tai toivetta blogiani koskien (tai miksei jotain muutakin some-kanavaani) niin kuulen myös sen mielelläni. Kiitos.

Puhun paljon sallivasta syömisestä. Haluan omalla esimerkilläni osoittaa että tasapainoiseen ruokavalioon voi mahtua sekä salaattia että pizzaa; tuoreita marjoja tai täytekakkua. Joskus on kuitenkin osattava sanoa myös ei, tai muutoin lopputulemana on lihominen sekä terveyden menetys.

Nykypäivänä ympärillä on erilaisia houkutuksia ihan jatkuvasti. Ruokaa on saatavilla enemmän kuin tarpeeksi, helposti ja heti – vuorokaudenajasta riippumatta. Edes kotoa ei tarvitse poistua saadakseen syötävää sillä puhelinsoiton tai pienen näpyttelyn tuloksena ruoka-annos tulee ovellesi puolen tunnin sisään. Kauppaan sisään astuttuasi tuoreen vastapaistetun pullan tai leivän tuoksu tulvii nenään. Erinäiset valmistajat ja/tai ravintolat mainostavat näyttävästi ja sponsoroivat suosikkiohjelmia. Palaveripullat ovat jo vakiintunut käytäntö eikä vierailulle sovi mennä ilman pullapitkoa tai muita tuliaisia. Entinen työkaverini sanoikin sopivasti että huomasi toimistolla olevan joka päivä jotain herkkua tarjolla sen jälkeen kun päätti vähentää herkuttelua – mutta tätä tämä nykyaika on; jatkuvaa tarjontaa.

Kuinka moni on lausunut taikasanat “Jos minä vielä tämän kerran”? Itse ainakin olen. Useasti. Se yksi kerta ainakin itselläni toistuu helposti ja seuraavana alkaa mantra nimeltä Huomenna sitten. Vaikka en totaalikieltäytymistä kannatakaan ja puhun sellaisten muutosten puolesta, joita voi läpi kantaa loppuelämän, ei se tarkoita että jokaisella kerralla kun on mahdollisuus antautua herkuttelun pariin se pitäisi tehdä. Kuten ylempänä kirjoitinkin, tarjonta on nykyään jatkuvaa ja on vain opeteltava löytämään ne itselle luontevat paikat sanoa Ei kiitos sillä uusi mahdollisuus tulee kyllä. Aivan varmasti, nopeammin kuin uskotkaan.

Herättikö tämä sinussa ajatuksia? Oletko itse oppinut löytämään luontevat paikast sanoa ”Ei”?