Heissan vaan kaikille, jotka ovat sattuneet kaipaamaan minua tässä viimeisimmän kuukauden aikana. Jos uskoo karmaan (tai johonkin sen suuntaiseen), niin voisi oikeastaan sanoa että tauko ei ollut mikään sattuma. Minulla oli kevään aikana melko hyvä kirjoitusvauhti päällä ja tekstejä syntyi melko säännöllisellä tahdilla. Ajatuksiakin oli ja kirjoittaminen oli tavattoman luontevaa eikä vaatinut minkäänlaisia ponnisteluja tai aikatauluttamista. Kun viimeisimmän postaukseni kirjoitin, ajattelin mielessäni että tästä (toukokuusta) tulee minun kaikkien aikojen kirjoituskuukauteni. Ja tuo oli varmasti se ajatus, mikä sinetöi toukokuun kirjoituskohtaloni ja tuo teksti jäi koko kuun ainoaksi.

Toukokuu siis oli ja meni, siitä erikseen toisella kertaa, ja kauan odotettu kesä on viimein täällä. Tai oikeastaan en edes haluaisi sanoa että kauan odotettu, sillä kesä tupsahti luontoon ja säätilaan ihan hetkessä. Minusta ainakin tuntuu että kun puihin vasta alkoi ilmaantua silmuja niin ei mennyt kuin silmänräpäys ja ne olivatkin jo täydessä lehdessään. Samoin on käynyt kesän ensimmäisten kukkien kanssa ja esimerkiksi Tuomi, mikä minusta usein kukkii edes jokusen viikon, otti ja kuivui kasaan päivissä ja ovat nyt kovaa vauhtia muumioitumassa seitin alle piiloon. Ei siis ihme että toukokuu hurahti myös kirjoittamisen osalta ikään kuin ohitse, mutta ehkä huomasitkin että menoani pystyi tuona aikana seuraamaan myös Instagramista. Nyt olen kuitenkin takaisin, joten toivottavasti olen vielä tervetullut.

Vuosi 2020 on ollut monelle varmasti erilainen, kuin mitä siltä sen vaihduttua osattiin odottaa. Itse julistin uuden vuosikymmenen olevan pyhitetty hyvinvoinnille mutta tietyltä kantilta ajateltuna se ei sitä todellakaan ole ollut. Kulunutta vuotta on leimannut vahvasti maailman laajuinen viruspandemia, mikä tuskin suurempia esittelyjä kaipaa. Aika kaukana siis ollaan hyvinvoinnista, kun tälläkin hetkellä osa harrastus- ja virkistyspaikoista on suljettuna ja ihmisten keskinäisiä kanssakäymisiä pyritään minimoimaan virustartuntojen ehkäisemiseksi. Vuoden vaihtuessa tulevasta ei kuitenkaan ollut tietoa ja kerrataan kulunut vuosi läpi alusta alkaen.

Tammikuussa saavutin painotavoitteeni

Tammikuussa julistin tosiaan hyvinvoinnin vuosikymmenen alkaneeksi ja kuukauden loppupuolella saavutin konkreettisena tavoitteena alle 70-kilon painorajan. Tässä vaiheessa, lähes vuotta myöhemmin, painan jotakuinkin saman verran mutta matkan varrella se on ollut myös enemmän. Mistään suurista muutoksista ei puhuta vaan vaihtelu on ollut muutamien kilojen verran. Vaikka en painosta ole läheskään niin kiinnostunut kuin siltä miltä minusta tuntuu, aion ensi vuonna keskittyä tähän asiaan kuitenkin enemmän ja sanon jo nyt ääneen, että tulen tavoittelemaan 65 kilon vaakalukemia.

valmiuslain mukaiset poikkeusolot

Helmi-Maaliskuun vaihteessa kävimme perinteiseen tapaan perheen kesken Tukholman risteilyllä. Tuo olikin varmaan viimeisiä perinteisiä asioita koko vuodessa. Vain muutamaa viikkoa myöhemmin, kun minun oli tarkoituksena lähteä ystävieni kanssa Tukholmaan, peruttiin matka koronan vuoksi kokonaan. Muistan hyvin, kuinka eräänä maaliskuisena maanantaina kävimme pelaamassa pojan jalkapallojoukkueen kanssa harjoitusottelun. Kotimatkalla päätimme pysähtyä Jumbossa ostamassa vessapaperia, mikä oli meiltä siis lopussa ja perille päästyä tuntui kuin helvetti olisi ollut irti. En ollut nähnyt ikinä sellaisia jonoja ja niin tyhjiä vessapaperi- tai makaronihyllyjä kuin tuolloin. Tuona maanantaina pääministerimme oli kertonut, että maassa vallitsevat valmiuslain mukaiset poikkeusolot.

Vaikka tilanne, mikä maamme ahdinkoon ajoi, oli ikävä niin muistan nauttineeni keväästä. Löysin itsestäni ihan uudenlaista puhtia siirryttyäni tekemään töitä kotoa käsin. Liikuin enemmän ja monipuolisemmin kuin aikoihin ja jaoin aktiivisesti treeniohjeita täällä bloginkin puolella. Nyt jälkikäteen ihmettelen, että mitenhän tämä kaikki oikein onnistui kun kotona olivat myös kaikki perheen lapset mutta alkuvaikeuksien jälkeen kaikki kuitenkin sujui oikein hyvin. Kevät menikin mielestäni ennätysnopeasti ohi ja sanoin jossain vaiheessa ääneenkin, että tuntuu kuin joulusta olisi siirrytty suoraan juhannukseen.

Skotlanninmatka palautti todellisuuteen

Vietin elokuussa yhden viikon Skotlannissa auttaen mummoani muuttopuuhissa. Tuo matka oli oikeastaan ensimmäinen kerta kesän jälkeen, kun vallitseva pandemiatilanne taas muistutti olemassaolostaan. Vaikka kesän suuret yleisötapahtumat olikin peruttu tai matkoja oli mahdollista tehdä vain harvoihin paikkoihin, ei se vaikuttanut omaan elämääni kovinkaan paljon. Vasta matka Skotlantiin ja maan jo tuolloin Suomea vakavampi tilanne muistuttivat todellisuudesta ja muistan kuinka mietinkin että Suomessa on kuin koronasta ei olisi koskaan kuultukaan. Ja nopeasti syksyllä tilanne sitten loppujen lopuksi taas pahenikin ja paikkoja alettiin sulkea sekä toimintoja rajoittaa.

vuosi 2020 – korona ja hyvät uutiset

Nyt eletään vuoden 2020 viimeisiä hetkiä ja päällimmäisenä mieleen on tietenkin jäänyt korona. Olen siinä mielessä onnekas, että pandemia ei suuresti ole vaikuttanut elämääni ja olen pystynyt paitsi työskentelemään koko tämän ajan, päässyt työurallani myös eteenpäin. Minä eikä kukaan läheiseni ole koronaan tai mihinkään muuhunkaan vakavaan tautiin myöskään sairastunut, vaikka virus on lähellä muutamaan otteeseen käynytkin. Olemme itseasiassa pysyneet poikkeuksellisen terveinä kaikki enkä äkkiä muista yhtään poissaoloa koko syksyn ajalta flunssan takia. Toki, emme päässet odotetulle lomamatkalle etelän auringon alle tai ole voineet tehdä kaikkia niitä asioita kuin olimme ajatelleet mutta merkityksellisimmissä asioissa kaikki on sujunut hyvin. Ja samaa toivon myös tulevalle vuodelle mutta ilman koronaa.