Vieläkö ehtii kesäksi kuntoon?
0Tässä vaiheessa vuotta kuulee usein pohdittavan, että vieläkö ehtii kesäksi kuntoon. Myös useammanlaisia valmennuksia aiheen ympärillä starttaa ja voin myöntää että minäkin harkitsin sellaiseen osallistumista. Alkuvuosi ei siis ole edennyt painonhallintaprojektin suhteen ihan siten kuin olin ajatellut mutta säästetään se tarina toiseen kertaan. Kesäksi ehtii kuntoon kyllä ilmankin ja jos totta puhutaan, niin jokainenhan meistä on kesäkunnossa jo nyt.Kesäkunto ei ole mikään yhden vartalomallin mukainen käsite mutta jos kuitenkin syystä tai toisesta haluaa painoaan pudottaa niin kyllä, vielä ehtii kesäkuntoon.
Kyllä, vielä ehtii kesäksi kuntoon
Tätä tekstiä kirjoittaessa kesäkuun alkuun on jotakuinkin kymmenen viikkoa. Yleisesti sopivana laihdutustahtina pidetään noin 500-1000g viikossa mutta toki tässä on yksilöllisiä eroja ja jollekin sopiva määrä voi olla tätä huomattavasti alhaisempikin. Jos tätä yleistä normia kuitenkin käytetään jonkinlaisena pohjana, niin kymmenen viikon aikana painoa ehtii pudottamaan viidestä kymmeneen kiloa. Ja ihan ilman mitään kikkailuja tai överidieettejä.
Tässä alkuun kolme vinkkiä kuinka ehtiä kesäksi kuntoon:
Syö riittävästi oikeaa ruokaa
Taidan mainita tämän nykyään aina kun vain mahdollista mutta teen sen ainakin vielä kerran. Kun keskittyy syömään oikeilla aterioilla riittävästi niin kuin huomaamattaan ylimääräinen napostelun tarve sekä myös makeanhimo vähenee. Kun vatsa on sopivasti täynnä, ei turhia mielitekoja synny ja sen sijaan että vetelisikin puolivahingossa levyllisen suklaata, niin se muutama pala oikeasti riittää.
Kevennä kasviksilla
Kasvisten runsaalle käytölle on monia hyviä syitä mutta painonhallinnan kannalta yksi iso etu on se, että ne ovat energiamärältään kevyttä syötävää. Kasviksia saa siis syödä paljon, ilman että se juurikaan kasvattaa syödyn energian määrää. Ja kun vatsan saa mukavasti täyteen kevyemmin niin kyllä se olokin siitä alkaa keventyä.
Tee vain helppoja muutoksia
Kolmantena nostaisin esiin, että mitä muutoksia ikinä tekeekään niin niiden kannattaa olla sellaisia että ne ovat itselle mahdollisimman helppoja tehdä. Jos liikunta ei ole ollut osa elämää, ei itselleen kannata rakentaa ammattiurheiljan kaltaista treeniviikkoa. Se että nollan sijaan lähteekin edes kerran kävelemään, on jo kymmenenkin viikon aikana seitsemän lenkkiä enemmän. Ehkä jossain vaiheessa huomaatkin lisääväsi myös sen toisen, tai jopa kolmannen.. Mutta jos aivan alussa olisi asettanut tavoitteeksi käydä kolmesti viikossa olisi se voinut tuntua liian vaikealta toteuttaa joten kannattaa aloittaa helpolla ja lisätä haastetta halutessaan myöhemmin.
Tällaista tällä kertaa mielessä ja lisää vinkkejä saatat löytää ainakin näistä aiemmin kirjoittamistani postauksista:
https://myprojectisme.vaikuttajamedia.fi/2019/02/03/varmista-onnistunut-elamantaparemontti/
https://myprojectisme.vaikuttajamedia.fi/2017/04/07/viisi-vinkkia-elamantapamuutokseen/
Riittävän hyvä on parempi kuin täydellinen
”Nyt loppui herkuttelu. Lähden liikkeelle ja sanon sokerille heipat. Syön kasviksia ainakin sen vaaditun puoli kiloa päivässä ja katson että kaikki muukin on kuin oppikirjasta”. Tässä taas yksi karrikoitu esimerkki, mitä moni painonpudottaja kuitenkin tekee tai ainakin ajattelee tekevänsä.
Ja sitten kun tässä täydellisessä suunnitelmassa jokin meneekin pieleen, tulee pettymys. Kun torstaina kello 17.45 söikin sen pullan vaikka ei pitänyt. Ja kun on kerran syönyt sen pullan niin eihän sillä ole enää mitään merkitystä mitä tekee ja voi aivan hyvin hakea kaupasta vielä karkkipussin, suklaata ja vähän sipsiäkin kylkeen.
Jos puhelimeen tulee särö, mitä teet?
Jossain joskus näin vertauksen siitä että jos puhelin tippuu maahan, ja näyttöön tulee särö niin eihän kukaan rupea puhelintaan tahallaan hajottamaan enempää. Miksi siis painoa pudottaessa niin usein tehdään juuri niin; Syödään sen yhden pullan lisäksi kokonainen pellillinen kun ”millään ei ole enää mitään väliä”.
Näin aukikirjoitettuna tuo ajatusmalli tuntuu tavattoman tyhmältä, mutta näinhän se on. Ja minä ainakin joudun myöntämään, että olen itse toiminut joskus juuri tuolla tavalla.
Riittävän hyvä on parempi kuin täydellinen
Tämän tekstin tarkoitus ei ole suinkaan demonisoida herkuttelua, ehkä ennemmin päinvastoin. Ja tässä tullaankin päivän otsikkoon minkä pyydän lukemaan vielä kerran ajatuksella: riittävän hyvä on parempi kuin täydellinen.
Ja se on parempi kuin täydellinen sillä riittävän hyvä on joustava ja jokaiseen tilanteeseen sekä tilaisuuteen aina paras mahdollinen vaihtoehto. Se ei ole oppikirjamainen tai tarkkaan ohjeistettu, orjallisesti noudatettava tapa vaan sellainen mikä sopii omaan elämään ja elämäntilanteeseen sallien myös ne niin sanotut lipsumiset vaikka eiväthän ne sellaisia edes todellisuudessa ole.
Kun tekee riittävän hyvin, riittävän pitkään pääsee ihan yhtälailla maaliviivalle kuin valtavalla pikajuoksulla – ja matkakin on varmasti miellyttävämpi ja mikä parasta, samalla tahdilla voi jatkaa vielä eteenkinpäin.
Kurkkaa myös aihetta sivuavat postaukset