Olen ollut mukana Naisten Kymppiin huipentuvassa Kävelystä juoksuun valmennuksessa jo 27 viikkoa eli jo noin puolen vuoden ajan. Ja siis herranjestas, minä olen todella harrastanut juoksemista jo puoli vuotta! Tästä täytyy antaa suuret kiitokset rauhallisesti edenneelle valmennuskokonaisuudelle, mitä luotsaa upea Rebekka Jaakkola, Vahva Elämä –valmennuskokonaisuuden takaa.

Kävelystä Juoksuun – Tällaista se on ollut

Muistan että olin alkuun, ja vielä valmennuksen edetessäkin välillä sitä mieltä, että olen valinnut itselleni liian helpon kokonaisuuden. Lenkit alkoivat todella maltillisilla, 30 sekunnin, juoksuosuuksilla mitä seurasi useamman minuutin kävely. Tänään lenkillä oli vastaavasti 30sekunnin tauot, useamman minuutin juoksuosuuksilla. Parasta on kuitenkin se, että tänään minusta tunne oli ihan sama kuin tuolloin ensimmäisellä viikolla – Pieni pettymys että tässäkö tämä nyt oli, olisin nimittäin jaksanut vielä.  Juttelin tästä kerran Rebekankin kanssa ja hän vahvisti, että on suunnitellut harjoitukset nimenomaan niin, että siitä jää juurikin tuo hyvä, seuraavia treenejä odottava fiilis. Ja ehkä juuri tässä piileekin se juju, mikä on minut pitänyt juoksijana jo näiden kaikkien kuukausien ajan. Ja nyt todellakin jo tiedän, että olen valinnut oikean tasoisen valmennusryhmän, vaikka edelleen treenit tuntuvat (ainakin jälkikäteen) helpoilta.

Vaikka kyseessä on juoksuvalmennus, ei kaikki treenaaminen todellakaan ole ollut pelkkää tasasykkeistä juoksemista. Ihan alusta alkaen mukana on ollut myös kehonhuoltoa ja lihaskuntoharjoittelua erityisesti juoksijan tarpeet huomioiden sekä reipasta tai rauhallista kävelyä. Suurin osa hölkkälenkeistä on ollut hölkän ja kävelyn yhdistelemistä  ja vain muutaman kerran on kokeiltu kokonaista matkaa hölkäten.

Aina sunnuntaisin on sähköpostiin tupsahtanut yhden kokonaisen viikon treenit, sekä selitys sille miksi milläkin viikolla milläkin tavalla harjoitellaan. Valmennuksen edetessä harjoitukset eivät kuitenkaan aina viikko viikolta ole muuttuneet rankemmiksi, vaikka toki isossa kuvassa matkan pituus tai harjoituksen intensiteetti onkin kasvanut. Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi jossain vaiheessa (aika vastikään) mukaan harjoituksiin on tullut myös korkeampisykkeisiä intervalliharjoituksia. Yleensä kuitenkin tällaista rankempaa harjoitusviikkoa seuraa aina kevyempi ja on väliin mahtunut myös ihan pelkkää kävelyä ja kehonhuoltoakin sisältäneitä lepoviikkoja.

Naisten kymppi kevyesti hölkäten

Valmennuksen tavoitteena on tosiaan pystyä siirtymään nimensä mukaisesti kävelystä juoksuun niin, että se juokseminen tuntuu miellyttävältä. Ja kaikki tämä harjoittelu huipentuu vajaan kahden kuukauden päästä pidettävään Naisten Kymppiin, missä oma henkilökohtainen tavoitteeni on valmennuksen myötä hölkätä tuo koko kymmeneen kilometrin matka. Matkan voi toki taittaa myös kävellen tai sauvakävellen ja jos kymmenen kilometriä tuntuu matkana liian pitkältä, niin vaihtoehtona on myös lyhyempi, mailin mittainen LadieSmile. Jokaiselle kuntotasolle tai etenemismuodolle löytyy siis oma ryhmänsä ja se mikä tässä on ehkä parasta (ainakin omasta mielestäni) niin se, että kyseessä ei ole kilpailu. Ja kun kyseessä ei ole kilpailu, voi edetä ihan oikeasti siihen omaan hyvältä tuntuvaan tahtiin nauttien matkasta ja maisemista. Lisäksi jokaisesta osallistumismaksusta menee lisäksi 1€ Sydänliitolle tukemaan tärkeää toimintaa.

Kävelystä juoksuun – valmennukset starttasivat eilen

Vaikka valmennusta vielä muutama kuukausi jäljellä onkin, niin koen olevani jo nyt onnistuneesti siirtynyt kävelystä juoksuun. Siinä missä ennen omin neuvoin juoksukuntoa esiin kouliessani melkein pelkäsin lähteä lenkille tietäen sen olevan rankkaa ja raskasta, niin nyt päinvastoin odotan, että pääsen. Uskon että tämä on täysin valmennuksen ansiota, sillä olenhan niin monena vuonna yrittänyt itsekseni siihen kuitenkin aina jossain vaiheessa (kuukaudessa, maksimissaan kahdessa) lopettaneeni. Jos sinustakin yhtään tuntuu siltä, että nyt olisi sopiva aika aloittaa juoksukausi ja koulia maltillisin teoin esiin se juoksukunto ja juoksemisen ilo niin eilen (3.4) startanneille Rebekan kursseille ehtii hyvin vielä mukaan.

Ja jos jotain tulee mieleen liittyen valmennukseen tai Naisten Kymppiin, niin vastaan mielelläni.

Työpäivän jälkeen kotiin palattuani vilkaisin kelloani ja huomasin kerryttäneeni yli 20000 askelta. Hämmästyin, sillä en mielestäni ollut tehnyt mitään erityistä niiden kerryttämiseksi. Ei tuo 20000 askelta kuitenkaan itsestään ole ilmaantunut mutta melko huomaamatta, ihan arkisten askareiden lomassa ne ovat kuitenkin tulleet.

20000 askelta arkista aktiivisuutta

Ihan jo se, että käytän töihin kulkiessa julkista liikennettä, lisää askeleita. Kävelen aamuisin juna-asemalle noin 10 minuutin verran, vaihdan bussiin ja bussilta kävelen saman noin 10 minuuttia työpaikalle. Työpäivä sattui kyllä sisältämään tavanomaista enemmän aktiivista tekemistä pelkän koneella istumisen sijaan. Työpäivään sisältyi myös yksi siirtymä, minkä taitoin kävellen noin puolessa tunnissa.

Työpäivän jälkeen kävin Helsingin keskustassa kääntymässä ja kiertelin muutaman vaatekaupan. Kotiin tullessa matka kulki tosiaan vähän eri suunnasta kuin mennessä ja aamun kymmenminuuttiset kävelyosuudet supistuivat yhteen kymmenminuuttiseen. Lisäksi koukkasin kodin kautta ennen kuin hain nuorimmaisemme päiväkodista, mikä toi taas muutaman askeleen lisää, vaikka päiväkoti ihan vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä sijaitseekin.

Millään erillisellä kävely- tai hölkkälenkillä en päivän aikana käynyt mutta nopean 30minuuttisen salitreenin tein. Vaikka siinä ei varsinaisesti askeleita kertynyt niin kyllä se päivän aktiivisuudessa tietenkin näkyy. Se ei kuitenkaan ole se selittävä tekijä vaan uskon sen nimenomaan johtuneen tuosta kaikesta muusta aktiivisesta tekemisestä, ei siis varsinaisesti puolen tunnin liikunnasta. Siispä uskallan edelleen väittää, että nämä reilut 20000 askelta ovat todella arkiaktiivisuutta. Ja hyvinvointihan ei onneksi kysy sitä onko liike liikuntaa vai arkiaktiivisuutta.

Hyvinvointia liikkeen, ei välttämättä liikunnan kautta

Tähän loppuun lainaankin itseäni muutaman vuoden takaisesta blogitekstistä, sillä samaa ajattelen edelleen: Arkiaktiivisia valintoja ei mielestäni arvosteta tarpeeksi mutta jos esimerkiksi päivittäin kerryttää kävelyä puolen tunnin edestä on sillä hyvinvoinnin kannalta varmasti enemmän merkitystä kuin yhdellä kolmen vartin viikottaisella jumppatunnilla. Tietenkään, arkiaktiivisuus ei korvaa tavoitteellista treeniä mutta uskon että terveydellisiä hyötyjä tarkastellessa sillä voisi olla oikeasti merkitystä enemmän kuin varsinaisella, harvemmin tapahtuvalla, treenillä.

Kurkkaa myös ainakin nämä samaa aihetta käsittelevät postaukset: Luonnostaan hoikka // Kesätreeni voi olla vaikka korkkareilla kävelyä // Liikunta kuuluu kaikille