Tämä on tänään tällainen perinteisempi ”vanhan ajan” kuulumispostaus. Ihan ensimmäisenä haluan aloittaa yhdestä viikon ehdottomasta onnistumisesta eli herkuttelun vähentämisestä.

Kuten edellisessä postauksessani kirjoitin, oli herkuttelu tuntunut vähän jääneen päälle eikä päivääkään ilman jonkinlaista leivosta tai karkkia tuntunut kuluvan. Minun oli pakko tehdä tietoinen päätös vähentämisestä ja niin tein. Kaikki arkipäivät sujuivat ilman karkkia tai muita herkkuja, lauantaina söin vähän. Valtava onnistuminen, jes!

Palasin tällä viikolla myös salitreenien pariin muutaman viikon tauon jälkeen. Pääsiäisviikon pidin ihan suunnitellusti taukoa mutta sen jälkeen en vain yksinkertaisesti jaksanut miettiä salille paluuta. Ajatuskin siitä, että kello soisi aikaisin tuntui uuvuttavalta, vaikka eihän 5.45 edes kovin aikainen herätys loppupeleissä ole. Yhden viikon ajan en edes yrittänyt, toisella viikolla suunnittelin ja kolmannella viikolla sitten aloin toimia. Jes myös sille.

Juoksemaan en tällä viikolla päässyt ja se on ihan ymmärrettävää sillä tein kaksi tietoista muutosta tekemisiini. Vaikka juokseminen onkin liikuntaharrastuksiini kuulunut jo tovin, on se silti edelleen jotain sellaista että se vaatii enemmän kuin vaikka kävelemään lähteminen. Ehkä joku juoksee siinä missä käveleekin, mutta minä en kyllä varmaan koskaan tule olemaan yksi heistä. Ehkä sitten seuraavalla taas lenkillekin muutakin kuin kävelyaskelia ottamaan.

Muutoin viikkoon kuului kiirettä töissä, kiirettä kotona sekä koululla ensiviikolla järjestettävän diskon järjestelyjä. Viikonlopulle osui myös koko perheen koulupäivä, messupöhinää sekä harrastavan perheen perusjuttuja eli treenejä ja pelejä.

Ensi viikolla onkin sitten vuorossa tosiaan tuo mainittu disko, viikonlopulle syntymäpäiväjuhlintaa meillä kotona sekä jotain sellaista mitä EN ole tehnyt ainakaan kolmeen vuoteen eli kampaaja. Ja te täällä blogissa kuulitte sen nyt ensimmäisenä.

Olen pitkästä aikaa pitänyt ruokapäiväkirjaa ja kirjannut ylös jotakuinkin mitä syön ja mihin kellonaikaan. Ja jo heti toisena päivänä olin kirjannut ylös syöneeni jokusen karkin ja viikon edetessä  herkuttelutahti vain kiihtyi. Loppujen lopuksi maanantai jäi siis viikosta ainoaksi päiväksi kun en syönyt karkkia tai pullaa tai suklaata tai sipsiä – tai peräti kaikkea näistä.

mitä tahansa mutta ei herkkuja

Kuten ystävälleni totesin tänään toisen keskustelun yhteydessä niin tein tälle viikolle päätöksen, että syön ihan mitä tahansa mutta ei herkkuja.

Oikeastaanhan tämän pitäisi olla lapsiperheessä ihan perusasia – siis sen, että joka päivä ei voi syödä herkkuja. Ja selvennöksenä, tarkoitan tässä yhteydessä nyt nimenomaan vaikka sitä karkkipussia tai suklaalevyä tai sipsipussia eli sellaista perinteistä herkuksi miellettävää asiaa. Täällä kuitenkin herkkukätkökaappi löytyy ja ei ole kauaakaan, kun eräs lastemme ystävä täällä kyläillessään totesi ääneen, että meiltä löytyy aina herkkuja ja kun asiaa oikein mietin niin tottahan se on. Meillä tosiaan on aina herkkuja, jos ei ihan tarjolla niin ainakin saatavilla. Ja kun ne ovat helposti saatavilla niin ne ovat helposti myös sieltä napsittavissa melkein mihin tahansa syyhyn.

Mennyt on kuitenkin mennyttä enkä sen enempää murehdi mitä tuli syötyä mutta aion jatkaa ruokapäiväkirjan pitämistä vielä hetken aikaa. En halua demonisoida herkuttelua mutta jos/kun tavoitteena on painonpudotus, ei sitä ihan joka päivä voi kuitenkaan suklaalevyä kaapista käsiinsä kaivella. Tai ainakaan minä en voi jotenkuten sanottu niin tällä viikolla keskityn syömään mitä tahansa mutta ei herkkuja.