Viikossa on seitsemän päivää ja jokaisena päivänä taitaa tulla vähintään yksi kuva napattua. Kuvat voivat tosin olla mitä tahansa ja viimeisen viikon aikana olenkin kuvannut vähän kaikenlaista. Tässä niistä seitsemän, yksi viikon jokaiselta päivältä.

Maanantaina kävin kampaajalla. En ole värjännyt hiuksiani sitten syksyn 2020 mutta leikannut tässä välissä kyllä olen. Vuosi sitten aloin kuitenkin miettiä että ehkä pitäisi ja heti perään tänä maanantaina pääsin. Tehtiin kesätukka eli vaaleaa raitaa ja samalla kerrostettiin.

Tiistaisin on cheer-treenit ja entisestä inhokkipäivästä on alkanut muodostua suosikki. Jotain ehkä kertoo se että kun kuulin ettei vappuaattona olekaan treenejä olin ihan tavattoman pettynyt sillä kyllä minä olisin sinne mieluusti silloinkin mennyt.

Keskiviikkoa olin drinkkikoulussa meidän työpaikkamme piikkiin. Meillä toimii aivan mahtava Mitä vaan -klubi, mikä nimensä mukaisesti järjestää mitä vaan tapahtumia. Ollaan oltu ainakin Megazonessa, pizzaristeilyllä, Seagullsien pelissä ja nyt tosiaan drinkkikoulussa. Kuvasta päätellen tekeminen vaati keskittymistä.

Torstaina oli kauan odotettu koulun vappudisco, mitä järjestämässä oli meidän keskimmäisemme luokka sekä meitä innokkaita vanhempia. Ensimmäiset koululaiset jonottivat sisään jo tuntia ennen ovien avaamista – etunenässä nuorimmaiseni ystävineen. Kaikilla oli hauskaa ja ilta oli äärimmäisen onnistunut. Meillä oli myös vapaaehtoinen pukukisa ja ehkä arvaat kuka minä olen.

Perjantain ainoa kuva koskee toimimatonta tallennusautomaattia. Kuten sanottu, kameran rullaan taltioituu kyllä kaikenlaista.

Lauantaina meillä juhlittiin syntymäpäiviä. Sitä ennen toki ehti puolisolla olla alla työpäivä, esikoisella peli ja keskimmäisellä treenit ja itsekin pyrähdin salilla.

Sunnuntaina juoksulenkin lomassa fiilistelin lämpöä ja kevään merkkejä. Juoksemassa en ole tainnut käydä muutamaan viikkoon mutta muuta muuten on kyllä tullut liikuttua niin kävellen, salilla kuin tosiaan jo aiemmin mainitun cheerin parissa. Juoksuaskel rullasi hyvin, kunhan vain malttoi mennä rauhallisesti eikä olisi kyllä uskonut että vielä alkuviikosta lunta satoi ainakin 15senttiä maahan!

Siinä se viikko sitten menikin kuvien kautta asiaa tarkastellen.

Elämäntapamuutos ei ole yksi iso muutos, se on sarja pieniä muutoksia. Ja juuri siitä syystä olen erityisen iloinen siitä, että onnistuin viime viikolla vähentämään herkuttelua.

Herkuttelun vähentäminen on yksi konkreettinen esimerkki niistä pienistä mahdollisista muutoksista mitä on mahdollista tehdä osana sitä elämäntapamuutosta. Vielä konkreettisempana tämän saman esimerkin voi ajatella herkuttelun rajoittamisella vain tiettyyn päivään, esimerkiksi lauantaihin. Tätä minä itseasiassa tavoittelin mutta kun lapset yhtenä päivänä leipoivat kaurakeksejä niin tottahan minä niitä maistoin.

Ja koska elämäntapamuutos ei ole mikään yksi iso muutos, mikä joko onnistuu tai epäonnistuu, ei yhdellä yksittäisellä valinnalla siinä kokonaisuudessa enää olekaan niin valtavan suurta merkitystä. Se että söin näitä rakkaudella leivottuja kaurakeksejä, ei haittaa isossa kuvassa yhtään mitään. Asioita ei tarvitse tehdä täydellisesti vaan riittää, että tekee enemmän omia tavoitteitaan tukevia parempia valintoja kuin niitä toisia. Ja se riittää.

Olen tällä viikolla jatkanut samalla linjalla. Toivoisin että voisin kertoa jotkut maagiset sanat, kuinka tällä kertaa olen onnistunut siinä, mitä niin monta kertaa koko alkuvuoden ajan yritin. En valitettavasti kuitenkaan voi mutta ehkä yksi asia mitä kuitenkin haluan sanoa on että onneksi aina voi yrittää uudestaan. Ei ensi maanantaina tai edes huomenna vaan ihan heti seuraavasta mahdollisuudesta. Sillä kuten sanottu, elämäntapamuutos ei ole yksi iso muutos vaan tuhansia pienempiä valintoja, mitä meistä jokainen tekee monta kertaa päivässä.