Olen tänä vuonna jotenkin erityisen fiiliksissä alkaneesta keväästä. Linnut laulavat, aamut ovat valoisia ja päivät (ilmeisesti) epätavallisen lämpimiä. Vaikka aamuisin ja iltaisin on vielä kylmä, niin auringon lämmittäessä on tarjennut jo kaikista paksuimpien toppavermeiden sijaan vähän kevyemmin. Tietkin ovat tästä kuvanottohetkestä sulaneet jo melkoisesti.

Muistatteko millainen tunne se oli, kun lapsena bongasi tienvierustalta kevään ensimmäisen leskenlehden? Minulla on keväisin edelleen tuo sama tunne ja lumien sulettua intopiukeana katselenkin tienvierustoja. Leskenlehteä en sentään vielä ole bongannut mutta aikaisemmin tällä viikolla Töölössä erään kerrostalon edustalla ilahdutti tämä näky:

Nyt todellakin voi sanoa, että kevät on täällä! Ja näissä tunnelmissa toivotan aurinkoista ja ihanaa viikonloppua! Meillä onkin luvassa juhlantäyteinen viikonloppu, kun juhlimme peräti kaksien juhlien verran perheen nuorimmaista, jonka syntymäpäiviä jouduttiin sairastelun vuoksi siirtämään mutta nyt juhlitaan sitten senkin edestä.

ps. Koska ulkona kuitenkin on vielä aika paksulti lunta ja jäätä, tuntuu uskomattomalta että vuosi takaperin vain kuukausi tästä, on ollut jo kesäisen lämmintä

Minulla on tällä hetkellä hyvin rento ruokasuhde. Se ei ole ollut sitä suinkaan aina ja muistan aikanaan ajatelleeni, että kaikista helpointahan on vain ottaa valmiiksi luotu ruokavalio kouraan ja noudattaa sitä. Sinänsä hyvin koostetun paperilapun ohjeiden seuraamisessa ei mitään vikaa ole siinäkään mutta minunlaiselleni suorittajaluonteelle se ei sovi. Ongelmat alkavat siinä, että sitoudun paperilappuun 110% ja vaikka ajattelisin että hyväksyn myös poikkeamat sen ohi, niin todellisuudessa näin ei ole. Rupean siis herkästi suorittamaan annettua ohjetta eikä se tavalliseen elämään ole millään tavalla ideaali toimintamalli, ainakaan siis minulla ja omaksi onneksi olen sen vuosien varrella oppinut.

Mitä tarkoittaa rento ruokasuhde?

Rento ruokasuhde on aika vaikea määrittää. Toisaalta se sallii ihan kaiken mutta sitten taas se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaisena vuoden päivänä syö ihan miten sattuu. Jonkinlainen maalaisjärki ruokavalintojen suhteen tulee siis olla olemassa mutta toisaalta taas siitä, jos sitä ei aina ole, ei pidä tuntea minkäänlaista syyllisyyttä tai epäonnistumista.

Kuulostaa todella yksinkertaiselta ja niinhän se oikeasti onkin, mutta valitettavasti todellisuus voi olla jotain muutakin. Uskallan väittää, että minun lisäkseni on olemassa myös joku muu, joka ei ole esimerkiksi syntymäpäiväjuhlissa joskus ottanut palaa kakkua koska on juuri silloin ollut jollain ruokavaliolla mihin kakkupala ei sovi tai yrittänyt saada muutaman kilon putoamaan ja ajatellut että ei nyt ”uhraudu” yhden kakkupalan takia. Tai ehkä hän on syönytkin sen kakkupalan mutta potenut sen jälkeen tavattoman huonoa omatuntoa siitä että kakkupalan meni syömään tai lähtenyt pitkälle lenkille kuluttaakseen syömänsä kakkukalorit.

En myöskään sano, että se kakkupala on syötävä aina kun sellainen on tarjolla. Jos edelliset esimerkit eivät olleet kovin terveen ja rennon ruokasuhteen esimerkkejä niin ei ole sekään että itselleen tai muille joutuu todistelemaan ruokasuhteensa rentoutta syömällä kakkupalan aina silloin kun sellainen mahdollisuus tulee. Toki voi syödä, mutta pakko ei ole.

rento ruokasuhdeko pysyvän painonhallinnan salaisuus?

Onnekkaimmilla on luonnostaan rento ruokasuhde eikä asiaa ole koskaan tarvinnut ehkä edes miettiä mutta meidän muiden onneksi tämä taito on myös opittavissa. Paitsi että se on mukavan joustava tapa elää ja nauttia ruoasta, niin se voi olla myös onnistuneen painonhallinnan kannalta merkityksellinen tekijä. Ja tähän liittyen, vinkkaan kuunneltavaksi helmikuussa julkaistun Aivosumutorven jakson nimeltä Onnistunut painonhallinta. Jaksossa käsitellään onnistuneeseen, eli pysyvään painonhallintaan liittyen painonsa kurissa pitäneiden suhtautumista esimerkiksi ruokaan ja senverta voin jo paljastaa, että jakson perusteella yhdeksi yhteiseksi tekijäksi voidaan nimetä rento ruokasuhde.

Mitä ajatuksia sinulla herää rennosta ruokasuhteesta? Tai ehkä parempi vielä, miten sinä määrittelisit sen?