Tämä on nyt viides talvi, kun voin liukkailla pukea jalkaani Icebugin älynastakengät. Toki väliin on tainnut mahtua talvia, kun kengille ei lainkaan tarvetta ole ollut ja ainakin viime vuonna muistan, että nastakengät lojuivat kenkäkaapissa käyttämättömänä lumen ja jään puutteesta johtuen.

Nastakengille on ollut tarvetta

Viimepäivien aikana on älynastoille ollut taas enemmän tarvetta kuin pitkiin aikoihin. Koko talven on ensilumien satamisen jälkeen vallinnut hyvä ulkoilusää mutta nyt jalkojen alla narskuva lumi on muuttunut liukkaaksi ja epätasaiseksi jääksi. Tiet on toki jäädyttyään hiekoitettu mutta kuten tiedetään, ei pelijäähän tartu hiekoitushiekka kovin hyvin. Ja vaikka tarttuisi, jää silti kohtia missä vaarallista liukkautta on havaittavissa.

Nastakengät olivat palkinto maratonin juoksemisesta

Ennen nastakenkien käyttöönottoa, koitin irrotettavia nastapohjia kenkiini mutta myönnän että niiden käyttö taisi jäädä yhteen kokeilukertaan. Sittemmin sain palkintona maratonin juoksemista nämä jo viidettä talvea palvelevat Icebug nastakengät ja jos et tarinaa muista niin kurkkaapa muistinvirkistykseksi täältä. Ja edelleen, kaiken käytön jälkeen olen tyytyväinen käyttäjä. Nastat pitävät edelleen liukkaalla jäällä ja olo niitä käyttäessä on turvallinen ja vakaa. Toki, ei näihinkään voi sokeasti luottaa, vaikka minä niin aika usein tunnunkin tekevän.

Näin nastakengät toimivat

Käyttövuosien myötä, myös käyttökokemukset sisätiloissa on tullut tutuksi. Alkuperäisessä postauksessa, joku varoittelikin, että kengät voivat olla esimerkiksi kaupan lattialla liukkaat. Ja tämä on kyllä aivan totta vaikka joillain pinnoilla nastat muuttuvatkin ”imukuppimaiseksi” ja pitävät siis pintansa myös siellä hyvin. On kuitenkin pintamateriaaleja, missä älynastat eivät ehkä oikein tunnista materiaalia eivätkä siten osaa käyttäytyä tarpeeksi älykkäästi toimiakseen toivotunlaisesti. Ulkokäyttöön kengät ensisijaisesti tietenkin ovat ja siellä pito on ainakin tähän saakka ollut minun mielestäni moitteeton.

Oma mallini ei ehkä ole se citysiistein ja tyylikkäin mutta ulkoiluun loistavat. Ja tätä postausta kirjoittamaan alettuani, kävinkin yrityksen nettisivuilla katsomassa miten tyylikkäitä vaihtoehtojakin olisi tarjolla. Hinnakkaitahan nämä ovat, siitä ei pääse mihinkään mutta toisaalta jos lasken käyttökerrat niin hinta ei olekaan enää niin paha. Muistan joskus jossain yhteydessä lukeneeni että muutaman kympinkin ostos on kallis, jos se jää käyttämättä ja näissä ei ainakaan itselläni sitä ole tapahtunut. Toki jos osaat suositella jotain toistakin nastakenkämerkkiä, kuulen mielelläni kokemuksia kun itselläni ei ole.  Jos sinulla on siis nastakengät, kerro ihmeessä plussat ja miinukset.

ps. huomasitteko otsikon puujalkavitsin 😀 – ei muutakuin muikeaa tiistaita, huonolla huumorilla höystettynä.

pps. Asiasta kirjoitti myös, hieman paremalla huumorilla höystettynä, myös Iltalehti ja sitä koko postauksen idea ihan alunperin itseasiassa lähti.

Painonpudotusprojektissa on hienoa, kun syntyy tuloksia. Kun paino putoaa, tulee voittajafiilis ja halu jatkaa eteenpäin. Mutta sitten tulee se hetki, kun mitään ei tapahdu ja alkaa miettiä, että tähänkö painonpudotukseni tyssäsi.

Tähänkö painonpudotukseni tyssäsi

En usko että oma painonpudotukseni tyssäsi tähän, vaikka tuntuukin siltä että kilolukeman 69 alittaminen on mahdotonta. Niinhän ajattelin nimittäin myös kilolukemasta 70 ja nyt sen alle ollaan oltu jo hyvän aikaa. Itseasiassa viisi viikkoa, tai tämä on nyt se viides viikko. Tänä maanantainakin painan siis saman 69kg kuin viikko sitten, eikä muutosta siis ole.

Lue myös Mietitkö koskaan miksi paino ei putoa

En olisi ihmetellyt, vaikka painoni olisi noussut

Oikeastaan en edes ihmettele, ettei muutosta ole ja ehkä olen jopa jollain tasolla tyytyväinen, että se on sentään pysynyt saman, eikä siis ainakaan noussut. Sekin olisi nimittäin ollut ihan varsin hyvin mahdollista. Viime viikko oli nimittäin kohdallani ensimmäistä kertaa pitkään aikaan sellainen, että jokseenkin fiksussa ruokavaliossa pysytteleminen oli vaikeaa. Ruokavalioni oli mitä, milloinkin sattui ja myös ateriarytmi oli kadoksissa. Syömisen sijaan olisinkin voinut kuvata menoani ennemminkin märehtimiseksi, sillä tuntui että olin koko ajan syömässä jotain.

 

Liikunta lisää energiantarvetta

Jatkuvan syömisen lisäksi myös liikuin, jos nyt en ihan jatkuvasti niin kuitenkin päivittäin kävelylenkin muodossa. Olen tosiaan edelleen käynyt kävelemässä päivittäin noin tunnin mittaisen lenkin ja tähän päväänkin (22.2) mennessä vain yksi lenkkipäivä on jäänyt välistä. Kävelylenkeistä kolmena, hölkkäsin osan matkasta ja tämänkin suhteen pyrin säännöllisyyteen. Lisäksi lihaskuntotreeniä tuli harjoitettua viitenä päivänä. Liikuntaakin tosiaan viime viikkoon kertyi ja mieleeni onkin ala-asteelta asti jäänyt, kuinka opettajani tytär oli opettajan kertoman mukaan sanonut, että ei tykkää uimisesta kun sen jälkeen on aina niin hirveä nälkä. Ja tottahan se on, runsaasti energiaa kuluttava liikunta vaatii myös energiavajeen paikkausta ja ehkä tästä syystä minullakin oli viime viikolla niin jatkuva nälkä. Tai ainakin nälkäinen olo.

Kuten ehkä rivien välistä voi lukea, en varsinaisesti ole huolissani tilanteesta. Toki, olisi ollut mukavaa jos se olisi laskenut mutta enhän sellaista edes odottanut. Tällä viikolla aion kuitenkin keskittyä enemmän riittävään syömiseen (kyllä syön enemmän) varsinaisilla aterioilla, minkä toivon siis auttavan jatkuvaan naposteluun. Jos siis painonpudptukseni tyssäsi, niin uskon että se on vain hetkellistä vaikka loppuun haluankin lainata mietteitäni kaukaa blogihistoriasta: ” Vaikka vaakalukema ei liikkuisikaan yhtä rivakasti kuin ennen tai sentit eivät katoaisi samaa tahtia, ei se tarkoita ettei kehitystä tapahdu. Päinvastoin, kehitystä on tapahtunut jo niin paljon että vauhti hidastuu väistämättä, joten oikeastaan, tilanteesta täytyisi olla tyytyväinen.”

Lue myös: Mistä motivaatiota kun paino jumittaa

img