Vihdoinkin se tapahtui: Painoni on pudonnut. Kuukausien väsytystaistelun jälkeen vaikuttaa siltä että minä sittenkin olen voittanut tämän kamppailun, mikä ei ole tuntunut johtavan yhtään mihinkään. Ensin raportoin muuttumattomasta painolukemasta viikottain, sitten kahden viikon välein kunnes mielessäni päätin että seuraavan kerran palaan asian ääreen vasta kun on jotain kerrottavaa. No nyt on kerrottavaa kun vihdoinkin painoni on pudonnut.

Ikuisestiko 70+ kiloa

Painoni on tuntunut vahvasti jumahtaneen 70+ kilon puolelle (olen siis jotakuinkin 162cm pitkä). Hetkellisesti, olen päässyt kutosella alkaviin kymmenkiloihin, mikä itselläni on jonkinlainen henkinen haamuraja. En itseasiassa edes tiedä miksi, sillä eihän sillä ole oikeasti edes mitään merkitystä paljonko vaaka näyttää jos oma olo tuntuu hyvältä. Tiedostan kuitenkin sen että ylimääräistä rasvaa on ja jo muutaman kilon pudotus tekisi siinä mielessä hyvää (viimeisimmät kehonkoostumusmittauksen tulokset). Tuon muutaman kilon pudottaminen on kuitenkin tuntunut olevan todellisen työn ja tuskan takana. Mieleni tekisi sanoa että sen eteen on vuodatettu verta, hikeä ja kyyneleitä mutta ehkei ihan niin dramaattisista asioista ole kuitenkaan ollut kyse. Hikoiltu kuitenkin on ja treenikertoja on kertynyt viikkoon useita, kuten erään viikon liikuntapäiväkirja kertoo. 

Paljonko painoni on pudonnut?

Vaaka näytti tänä aamuna lähes uskomattomalta tuntuvaa lukemaa, 69,2kg. Kävin vaa’alla vielä toistamiseen vain varmistaakseni ettei kyseessä ollut jokin virhe. Ja edelleen, samaa se näytti. Vielä viikko sitten sama vaaka näytti lukemaa 70,7kg. Ennenkuin jatkan eteenpäin niin iloitaan tästä hetki, edelliskerrasta on nimittäin ihan oikeasti jo aikaa. Viime kesänä pääsin reippaasti kutosen puolelle ketodieetin avulla, mutta pikkuhiljaa paino alkoi palata takaisin ylöspäin puolikas kilo kerrallaan kun ketoilusta luovuin terveydellisistä syistä. Kevään aikana kävin kerran kutosen puolella mutta jo seuraavana viikkona pompsahdin takaisin seiskaryhmään ja siinä olen keikkunut jo kuukausien ajan, kuten alussa kerroinkin.

Luonnollisesti hieman pelottaa että onko tuo maaginen luku ensi maanantaina taas jotain seiskalla alkavaa; Onko painolukeman alhaisuuteen syynä vain se että kävin eilen illalla saunassa? Vai ehkä se, että eletään hormonitoiminnan osalta erilaista ajankohtaa kuukaudesta? Vai ehkä kuitenkin se, että sain vihdoinkin pidettyä yllä ruokapäiväkirjaa koko viikon ajalta. Oli syy mikä tahansa, tiedän tarkalleen viime viikon tapahtumat ja uskon että ruokapäiväkirjan pitämisellä on ollut merkitystä senverta että aion pitää sitä myös tällä viikolla. Sillähän se sitten samalla selviää. Kiinnostaako tietää mitä ihan oikeasti söin? Paina sydäntä sen merkiksi.

Jos seuraat minua, olet varmasti huomannut että urheilen säännöllisesti. Tiesitkö, etten kuitenkaan ole aina ollut liikunnallinen? Lapsena kokeilin erilaisia harrastuksia ja nuoruudessakin harrastin erilaisin lajikokeiluin vielä lukioikään saakka. Ennen lukion loppua, oli säännöllinen liikunta kuitenkin jäänyt ja satunnaisia pyristyksiä huomioimatta, aloitin säännöllisen liikkumisen vasta pitkälti yli parikymppisenä. Useamman vuoden ajan liikunta on kuitenkin ollut luonnollinen osa arkeani eikä korona-aika ole tehnyt siihen muutosta kuin vain lajivalintojen osalta.

Korona-ajan Treenipäiväkirja

Seuraavaksi päästään kurkistamaan melko tavanomaiseen korona-ajan treenipäiväkirjaani. Ennen isompaa analyysia, tutustutaanpa viime viikon liikuntamääriin ja liikuntalajeihin.

Minulla ei ole tällä hetkellä käytössä minkäänlaista fitnesskelloa tai appia, millä mittaisin matkaani. Matkapituudet perustuvat omaan arviooni ja osassa matkoista aiempaan tietooni matkan pituudesta. Samalla mututuntumalla luulen että kävelytahtini on noin 6km/h ja hölkkävauhtini vaihtelee lenkin rullaavuudesta riippuen 8,5-10km/h välillä. Sykealueista tai energiankulutuksesta en osaa sanoa mitään.

Treenipäiväkirjan ulkopuolelle jäävät mahdolliset pienemmät kävelylenkit, siirtymät tai lasten kanssa ulkona touhuamiset tai erilaiset treenitestailut. Toisinsanoen siis kaikki sellainen, mitä ei ole lähdetty tekemään treeni edellä.

Ilman punaista lankaa

Suurin yksittäinen muutos on varmasti salitreenien puuttuminen listalta. Liikun tällä hetkellä ilman punaista lankaa; Puhtaasti liikunnan ilosta, halusta liikkua ja sen kaikinpuolin hyvää tekevästä vaikutuksesta. Liikunnan suhteen minulla ei ole tavoitteita ja lihaskuntoharjoittelu ei ole mitenkään erityisen johdonmukaista. Kokeilen erilaisia ohjattuja nettitunteja, saatan tehdä jotain oma kehittelemääni tai sitten teen jotain ihan muuta. Se että treenillä ei ole varsinaisia tavoitteita, ei haittaa – hyvinvoinnin kannalta tärkeintä on kuitenkin se että liikkuu ja että liikunnasta tulee hyvä olo.

Jos haluat tietää treeneistäni tarkemmin, kysy ihmeessä. Vastaan jos vain suinkin osaan (tai muistan tarkemmin mitä milloinkin tein).

Jos taas haluat tutustua tavanomaisemman ajan treenipäiväkirjoihini niin täältä löydät esimerkin viime syksyltä, viime keväältä sekä kauempaa vuodelta 2016