Tänään on ollut päivä minkä johdosta monella vanhemmalla alkoi uudenlainen etätyöarki lasten palattua takaisin koulun lähiopetukseen ja/tai päiväkotiin. Näin tapahtui myös meillä. Myönnän että viimeisimmät päivät oikeastaan jo odotin tätä hetkeä. Mietin mielessäni kuinka paljon helpommalla pääsisinkään tehdessäni vain töitä sensijaan että toimisin myös apuopettajana, viihdyttäjänä ja erotuomarina. Huomaan kuitenkin olevani väsyneempi nyt, kuin moniin viikkoihin. Ajattelin jo ensin että en jaksa alkaa edes päivittämään blogiani mutta juuri siitä se ajatus sitten lähti.

Kun tämä etätyöarki alkoi, lähes kaksi kuukautta sitten, muistan olleeni alkuun todella väsynyt. Uudenlainen arki vaati paljon ponnisteluja alkaakseen toimia. Omaan perhearkeen sopivat työskentelytavat, -ajat ja muut toimet piti luoda nopealla tahdilla. Melko nopeaan huomasin kuitenkin nauttivani tilanteesta ja saimme lasten kanssa luotua koko perhettä helpottavat rutiinit. Tilanne helpottui entisestään mieheni jäätyä myös kotiin joiksikin viikoiksi ja vaikka hän sittemmin palasikin takaisin lähitöihin, jatkui meidän arkemme etänä jo tuttuun totuttuun tapaan.

Tänään alkoi siis toisenlainen etätyöarki kun kotimme hiljeni muiden perheenjäsenten osalta. En olisi voinut uskoa että muutos, näennäisesti helpompaan, aiheuttaisi myös tällaisen väsymyksen tunteen. Joskin kun asian asettelee hieman toisella tapaa, ei asiaa olekaan ehkä niin vaikea ymmärtää. Sitä sanotaan että muutos aiheuttaa aina stressireaktion ja tässäkin tapauksessa ne hyväksi luodut ja päivittäin toistetut rutiinit piti kerralla vaihtaa uusiin toimintamalleihin.

Lasten ollessa poissa kotoa, myös omaa työtä tulee helposti tauotettua vähemmän. Ne näennäiset työnteon häiriötekijät, kuten auttaminen koulutehtävissä ja riitojen selvittely, kuitenkin toivat pakollisia breikkejä työnlomaan. Tänään myönnän paahtaneeni intensiivisesti koneen äärellä ihan koko työpäivän verran tai jopa vähän enemmänkin, tauot täysin unohtaen.

Päivän aikana osa energiaa kului myös miettien, miten jälkikasvulla mahtaakaan sujua. Ihan hullua, sillä päiväkoti on meille tuttu vuosien ajalta ja itseasiassa lapset, erityisesti nuorimmaisemme, jo odotti sinne pääsyä. Sanoinkin lapset päiväkotiin viedessäni hoitajille että tämä on vaikeampi paikka äidille kuin lapsille. Olo oli oikeasti kuin olisi ensimmäistä kertaa ikinä jättänyt lapset hoitoon.

Huomenna harjoitellaan taas, toivottavasti paremmalla menestyksellä, kunnes arki taas kohta muuttuu minunkin palatessani fyysisesti työpaikalleni. Tai näin ainakin tällä hetkellä oletan tapahtuvan vaikka ihan kaikkia asioita ei sen suhteen olekaan vielä ratkaistu.

Onko siellä alkanut uudenainen (etätyö)arki tänään? Tai onko muutoksia tapahtunut ehkä jo aiemmin? Vai jatkuuko kaikki kuten tähänkin saakka on ollut?

Toivepostauksena ruokapäiväkirja tutustuttavaksi, aina maanantaista sunnuntaihin kaikkine herkutteluineen, naposteluineen ja oikeine aterioineen. Ruokapäiväkirja ei missään nimessä ole täydellinen, se ei ole edes esimerkillinen eikä kenenkään kannata sitä sellaisena ajatella.  Se on kuitenkin se, mitä minä ihan faktisesti söin viime viikon aikana ja miten sain painoni laskuun. (Ja tässä välissä kiitos kaikille ihanista kommenteista ja tykkäyksistä eiliseen postaukseeni)

Koko viikon ruokapäiväkirja

Olen ennenkin kertonut että ruokapäiväkirjan pitäminen on minusta haasteellista. Halusin senvuoksi aloittaa mahdollisimman matalalla kynnyksellä, minkä vuoksi esimerkiksi en ole punninnut tai katsonut määriä sen tarkemmin. Ajattelin että ryhdyn tähän vasta siinä vaiheessa jos koen sen tarpeelliseksi tai välttämättömäksi. Syömäni annokset ovat reilunkokoisia, ihan normaalilta lautaselta. Seuraavassa siis kirjattuna kaikki se, mitä viime viikon aikana olen syönyt ilman sen tarkempaa määrällistä tietoa.

Havaintoja ruokapäiväkirjasta

Ehkä huomaat, etten ole merkinnyt juomia listaan lainkaan. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että juomat, mitä juon eivät pääsääntöisesti sisällä lainkaan energiaa. Joskus, harvemmin nykyään, saatan sujauttaa kahvin sekaan soijamaitoa mutta pääsääntöisesti juon sen mustana. Muutoin juon vettä tai toisinaan sokeritonta mehua tai vielä harvemmin light-limua. Jos olisin juonut mehua tai jotain muuta sellaista, mikä olisi päivittäistä energiamäärää nostanut olisin sen merkannut.

Toinen mitä ruokapäiväkirja ei huomioi, on ateriavälit. Pyrin kuitenkin syömään suhteellisen säännöllisesti aloittaen aamupalalla klo 8.00 paikkeilla. Tästä eteenpäin ateriointi tapahtuu noin 3-4h välein, siten että iltapala ajoittuu yhtälailla noin klo kahdeksan paikkeille, joskin tietenkin illalla.  Näin yhteen päivään sisältyy ideaalitilanteessa vähintään viisi ateriakertaa mutta kuten ruokapäiväkirjaa tarkastellessa huomaa, on osasta päiviä jokin ateria tipahtanut pois. Syitä on erilaisia mutta yksi sellainen on ollut esimerkiksi treenin ajoittuminen juuri siihen ajankohtaan tai muutoin vain poissaolo ruoan läheisyydestä sillä hetkellä. En siis syö orjallisesti kellon mukaan vaan nälkä- ja muiden tuntemuksien perusteella rennosti aterioiden. Yksi huomio, minkä voin kuitenkin tehdä on että jos esimerkiksi päivän toinen ateria on jäänyt jostain syystä pois tai ollut laadullisesti heikko, on iltapalalla tullut yleensä syötyä vähän enemmän jotta energiavajetta on saatu paikattua.

Kuten kirjoitettu, tämä ruokapäiväkirja ei todellakaan ole täydellinen tai esimerkillinen enkä siis siten edes vihjaa että tästä kannattaisi sellaisenaan ottaa mallia. Se mihin kuitenkin voinee kiinnittää positiivisessa mielessä huomiota on että ateriat sisälsivät pääsääntöisesti niin hiilihydraatteja, rasvoja kuin proteiiniakin eli mistään ton-aterioinnista (hiilariton, kaloriton tms. ) ei ole kyse. Lisäksi ruokapäiväkirjassa oli sijaa myös herkuttelulle kakkuineen kaikkineen. Ja siitäkin huolimatta painoni putosi. Kuten niin monta kertaa aiemminkin todettu, se on se kokonaisuus mikä ratkaisee painonpudotuksessa tai siinä epäonnistumisessa.

Heräsikö sinulla ajatuksia ruokapäiväkirjastani? Olisitko halunnut tietää jostain asiasta tarkemmin tai antaa vaikkapa palautetta? Kommenttiosio on avoinna 🙂