Vaikka vielä jokunen kuukausi takaperin ajattelin, ehkä ensimmäistä kertaa eläessäni, kuinka hienoa on että Suomessa on neljä vuodenaikaa niin nyt pitkään kestäneneen kylmän kauden jälkeen odotan kesää tavanomaista innokkaammin. Mielessäni ei ole edes käynyt sellainen mahdollisuus että kesä voisi olla jotain muutakin kuin lämmin ja aurinkoinen vaikka eihän siitä edes ole kuin muutamavuosi kun eräänä heinäkuisena aamuna mietin töihin lähtiessäni että pitääkö käsiin oikeasti kaivaa jostain sormikkaat.

Kesä, lämmin sellainen, tule jo – sinua odotetaan!

Kaikki kuvat kotialbumista, kesältä 2016

”Jonottavatkohan vieraat näin pitkään itsenäisyyspäivän vastaanotollekin? Onneksi ei ole talvi ja juhlamekko päällä – silloin sitä vasta kylmä olisikin”. Jotain tämänkaltaista mietin mielessäni kun jonotin omaa tutustumisvuoroani Presidentinlinnaan.

Suomen surkeimmaksi bloggaajaksi minut tekee se, että en todellakaan saanut ikuistettua sitä arvokasta tunnelmaa, mikä salista toiseen astellessa minut valtasi. En itseasiassa saanut juuri minkäänlaista kuvamateriaaalia aikaan, en edes kunnon selfietä itsenäisyyspäivän vastaanotoltakin tutulta yläparvelta. Siis minkälainen bloggaaja ei saa otettua selfietä? Aivan, se Suomen surkein.

Vaikkeivät kuvat tältä tutustumisreissulta hienoja olekaan, niin kokemus sekä muistot ovat. Ei sitä jokapäivä pääse Suomen kirkkaimpien kristallikruunujen alle ihailemaan niiden säihkettä tai kokemaan mielessään Suomen arvostetuinta juhlatilaisuutta. Ovet ovat avoinna yleisölle vielä huomenna perjantaina sekä lauantaina.