Ajattelin ensin kirjoittaa siitä mitä minulle kuuluu, lähinnä siis muutoin kuin kroppaprojektini suhteen. Ajattelin että kerron kuulumisistani äitinä – kuinka olen esimerkiksi havahtunut siihen miten meidän seitsemänkuisen hiuspehko on alkanut paksuuntumaan. Tai kuinka me vietämme yhteisiä hetkiä sohvalla katsellen ikkunasta ulos ihmetellen sitä, miten syyslehdet varisevat. Ja sitten aloin miettiä että ketä se oikeastaan kiinnostaa.

Vaikka tykkäänkin itse lukijana siitä kun suositut bloggaajat raottavat hivenen ovea siihen tavanomaiseen elämäänsä, niin miksi ketään kiinnostaisi se miten minulla sujuu. Minäkun olen ihan tuiki tavallinen tyyppi enkä millään tavalla erityistä elämää elävä henkilö. Se minun elämäni on nimenomaan sitä tavanomaista, paitsi ehkä kaksi kertaa vuodessa kun käyn jossain seurapiirijuhlassa, josta luonnollisesti haluan kirjoittaa koska se on jotain niin speciaalia.

Nämä, tavanomaiset asiat, ovat kuitenkin ehkä niitä tekijöitä, jotka olen ihan tiedostamattomani kadottanut blogivuosien varrella. Toisinaan ne kumpuavat jostain sydämen perukoilta ja teksti syntyy tänne luettavaksi kuin ihan itsestään mutta muutoin kuvittelen että minulta odotetaan jotain erityisempää; Odotetaan suurta laihdutusmenestystä tai jotain suurta oivallusta kuinka ne kilot vain katoavat. Jos blogia kurkkaa taaksepäin sen kolme-neljä vuotta, niin voi huomata että teksteissä on ollut mukana myös näitä tavallisen tylsiä arkisia juttuja. Milloin olen innostunut kauniista syysväreistä ja milloin ensimmäisistä pakkasaamuista.  Nyt olen innostunut siitä kuinka innoissaan tämä pieni ihmisenalku on huomattuaan että omien jalkojen päälle voi nousta seisomaan. Ja hänhän seisoisi, kaikkialla ja joka paikassa.

Ja vaikkei ketään kiinnostaisikaan niin onko sillä oikeastaan merkitystä? Onko sillä oikeasti koskaan merkitystä mitä muut ajattelevat? Loppujen lopuksi kait me kaikki elämme täällä omaa elämäämme, itseämme varten ja eikö silloin ole tärkeintä tehdä niitä asioita ja sellaisia ratkaisuja, jotka ovat omalle itselle merkityksellisiä.

*Sis. mainoslinkkejä*

Tällä mekolla, jonka päälleni puin perjantaiseen Blogigaalaan, on tarinansa. Olin pitkään etsinyt maksimittaista juhlavahkoa mekkoa, joka ei olisi olkaimeton. Satunnaisesti sellaista yritin katsella ihan kivijalkaliikkeistä lähtien mutta suurimmaksi osaksi tein tutkimustyötä kotoa käsin erilaisia verkkokauppoja selaillen.  Tähän malliin ihastuin välittömästi sen Nellyllä* nähtyäni.

Mekko: Little Mistress// Nelly*

Tilaaminen ei kuitenkaan tapahtunut siinä hetkessä ja jossain vaiheessa mekko oli jo loppuunmyyty. Tyydyin osaani kunnes ilokseni huomasin sitä jälleen saatavan ja kaikenlisäksi alennuksella. En epäröinyt tilaamista enää hetkeäkään. Tällä hetkellä kyseinen mekko on jälleen loppu varastolta mutta muita alemekkoja on kyllä, kuten myös tämä melko vastaavanlainen.

Mainoslinkit on merkattu blogiin erikseen * -merkillä