Moi,

Kehonhuolto, tuo ihana ajatus mutta melkein mahdoton tehtävä. En usko että on kovinkaan montaa kanssatreenaajaa, kuka voisi käsi sydämellä sanoa venyttelevänsä tarpeeksi. Yksi oleellisessa osassa oleva osa-alue on lonkat, jotka niin istumatyöläisellä kuin kovaa treenaavalla joutuvat kovalle koetukselle. En itsekään myönnä olevani mikään malliesimerkki (itse asiassa kaukana siitä) mutta kun jumia alkaa olla jo enemmän kuin tarpeeksi on viimeistään pakko tehdä jotain. Vaikka itselläsi ei tämänkaltaista pakottavaa tarvetta olisikaan niin seuraavat kolme seikkaa saattavat saada venyttelysykäyksen sinuunkin.

Kireät lonkat saattavat estää pakaran pyöristymisen. Kyllä vain, kun lonkka-alue on tarpeeksi kireänä, ei pakara-aluetta saa aktivoitua treenissä tarpeeksi ja treenistä hyöty menee osittain ihan hukkaan. Lisäksi tämä saattaa altistaa selkäkivuille kun väärät lihakset kuormittuvat enemmän kuin pitäisi.

Kireät lonkat saattavat aiheuttaa pömppövatsan. En kuollaksenikaan muista mistä lähteestä tämän tiedon löysin mutta olin niin järkyttynyt että se tärkein asia jäi kuitenkin mieleen : kireät lonkat = pömppömaha. Lähinnä kait tässäkin on kyse kireiden lonkankoukistajien mahdollisesti aiheuttamasta huonosta ryhdistä ja sitä kautta ulkonevasta mahasta mutta yhtäkaikki, ihan riittävää syy venytellä!

Liian kireät lonkat saattavat altistaa virtsankarkailulle kovassa ponnistuksessa. Itselläni tämä ei onneksi tällä hetkellä ole ajankohtaista mutta historiasta löytyy myös sellaisia aikoja kuin näin on käynyt. Kyse ei ollut heikoista lantionpohjanlihaksista ja vaiva yllätti minut juuri silloin kuin olin elämäni kunnossa ja tottunut treenaamaan kovaa (ainakin silloisella mittapuullani). Takana oli jo hyvän verran saliharjoittelua eli vaiva seurasi vasta toivottujen tulosten (lihaskehitys) myötä.

Tässä on ehkä TOP-3 syytä sille miksi kehonhuoltoon, ja erityisesti lonkan alueeseen, kannattaa panostaa meistä ihan jokaisen – varsinkin minunkaltaisteni laiskimusten, jotka mielellään sen osa-alueen skippaavat.

Moikkis,

Viime viikolla kirjoittelin teille elämäni ensimmäisistä Freddyistä ja tulin samalla maininneeksi etten ole muita farkkuja, tai farkkutyyppisiä housuja, jalkaani ensimmäisen kerran jälkeen laittanut. Se, että ne ehkä antavat mukavasti muotoja sinne minne niitä tarvitaan (siis takapuoleen) on vain silkkaa plussaa siihen että nämä eivät jätä minkäänlaisia ärsyttäviä kangasryppyjä jalkavarteen. Kiitos elastisuutensa nämä venyvät jalan muotojen mukaan juuri eikä melkein ja samasta syystä ne myös tuntuvat mukavalta.

Tänään kokeilin pitkästä aikaa kaapistani löytyviä vastaavantyyppisiä, stretch-versioisia ”farkkuja”. Löysää jäi reilusti sekä reiteen, pepun alle että polven taakse.

Koska kyseessä on musta väri, ei tämä kaikki valitettavasti käy kuvasta ihan yhtälailla ilmi kuin todellisuudessa. Jotain pientä ryppyefektiä kuitenkin ehkä on huomattavissa, ainakin minun silmiini se pistää. Niin että kyllä näissä housuissa on muitakin mukavia ominaisuuksia kuin vain se pepun pyöristys efekti ja minä olen edelleen ihan myyty.

ps. Edelleen kaikki Freddyt ehjinä 🙂